Toyota Celica GT-Four
Toyota Celica GT-Four kehitettiin Toyota Team Europen (TTE) uudeksi ralliautoksi vuonna 1986 korvaamaan lähinnä Safari-rallissa käytetty A-ryhmän kaksivetoinen Toyota Supra. Edeltäjästään poiketen uusi kilpa-auto oli luonnollisesti nelivetoinen ja ahdetulla moottorilla.
Toyota Celicaan pohjautuvia ralliautoja tehtiin kolme eri sukupolvea. Ensimmäinen, neljännen sukupolven Celicaan pohjaava malli tunnetaan koodilla ST165. Auto esiteltiin lokakuussa 1986 ja sen valmistus jatkui vuoden 1989 elokuuhun, jolloin sen korvasi selkeästi pyöreämmällä korilla varustettu ST185 malli. Toisen polven GT Fouria valmistettiin syyskuusta 1989 syyskuuhun 1993. Auton kolmas sukupolvi, ST205, esiteltiin seuraavan vuoden helmikuussa, ja sen elinkaari ylsi kesään 1999. Kaikki Celica GT-Four -autot valmistettiin Toyotan Taharan tehtailla Japanissa ja niiden muuttamisesta rallikäyttöön vastasi Kölnissä, Saksassa toiminut TTE, joka tunnettiin myös nimellä Köln-Andersson Motorsport ruotsalaisen perustajansa Ove Anderssonin mukaan. Kaikki tehdastiimin ralliautot oli rekisteröity Saksaan, ja niiden rekisteritunnuksen alkuosa oli K-AM.
ST165 mallin debyytti tapahtui 1988 Korsikan rallissa ja ensimmäisen voittonsa auto sai Australian rallissa 1989. ST185 debytoi 1992 Monte Carlon rallissa ja saavutti ensimmäisen voittonsa samana vuonna Safari-rallissa. ST185 on Toyotan menestyksekkäin ralliauto. Carlos Sainz ajoi sillä maailmanmestaruuteen 1992, Juha Kankkunen 1993, Didier Auriol 1994 sekä 1993 ja 1994 valmistajien maailmanmestaruudet. ST205 tuli myöhään kaudella 1994, ja virallisesti se oli tehdastiimin kilpa-autona 1995, jolloin se saavutti yhden MM-osakilpailuvoiton. Autolla ajettiin 1996 myös rallin Euroopan-mestaruus. Ennen Toyota Celicaa rallia olivat hallinneet suvereenisti eurooppalaiset automerkit kuten Ford, Peugeot, Audi ja Fiat. Toyotan vanavedessä valtikka siirtyi suurelta osin Japaniin, kun sekä Mitsubishi että Subaru seurasivat menestyksekkäästi Toyotan viitoittamalla tiellä. Sen sijaan Nissanin ja Mazdan yritykset eivät tuottaneet vastaavaa tulosta, ja nämä vetäytyivät MM-sarjasta varsin pian.
Kausi 1999 oli Celican viimeinen rallin MM-sarjassa TTE:n tehdasautona. Seuraavana vuonna sen korvasi WRC-sääntöjen puitteissa rakennettu Toyota Corolla WRC, jolla ei enää ollut suoranaista vastinetta siviilipuolella.
Toyota Celica GT-Four (ST165) 1986–1989
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen sukupolven nelivetoinen Celica luokiteltiin A-ryhmään 1. toukokuuta 1988 numerolla A5363. Auton moottori oli eteen poikittain sijoitettu 4-sylinterinen 1998 cm³ Toyota 3S-GTE rivimoottori. Moottori oli niin sanotusti neliö, eli sen iskunpituus ja sylinterin halkaisija olivat molemmat 82 mm. Ensimmäisessä kehitysversiossa moottorin teho oli 260 hevosvoimaa ja vääntömomentti 319 Newtonmetriä. Vuodelle 1989 moottoriteho kasvatettiin virallisesti tasan 300 hevosvoimaan, joka oli FIA:n asettama yläraja A-ryhmän autoille. Todellisuudessa moottoriteho oli jonkin verran suurempi, kuten kaikilla kilpailijoillakin. Myös vääntömomentti kasvoi 392 Newtonmetriin. Vaihdelaatikko oli joko Toyotan 5-vaihteinen tai X-tracin valmistama 6-vaihteinen H-kaavioinen manuaalinen vaihdelaatikko. Auto painoi rallista riippuen 1100–1150 kilogrammaa.
Auto oli tehdastiimin käytössä vuoteen 1991 asti ja tämän jälkeen vielä vuoteen 1994 yksityisillä kilpailijoilla. Kaikkiaan automallin tilille tuli tehdastiimin ja yksityisten toimesta yhteensä 154 MM-starttia, joista voittoja kertyi 13 ja keskeytyksiä 65. Ensimmäisen voiton ajoi vuoden 1992 Australian rallissa pari Juha Kankkunen ja Juha Piironen. Ensimmäisen kerran palkintopallille olivat yltäneet Englannin maahantuojan ajattamina vuoden 1991 päättäneessä RAC-rallissa Björn Waldegård ja Fred Gallagher. Viimeisen voiton autolla ajoivat Mats Jonsson ja Lars Bäckman Ruotsin maahantuojan autolla vuoden 1992 Ruotsin rallissa. [1]
Toyota Celica Turbo 4WD (ST185) 1989–1993
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen sukupolven nelivetoinen Celica luokiteltiin numerolla A5451 1. tammikuuta 1992, ja sen virallinen kutsumanimi oli edeltäjästään poiketen Celica Turbo 4WD. Auto oli tehdastiimin käytössä vuosina 1992–1994. Teknisesti auto pohjautui samaan 3S-GTE moottoriin kuin edellinenkin malli. Tehdastiimin ja yksityistiimien ajattamien autojen starttien yhteismäärä oli 134, joista voittoja kertyi 20 ja keskeytyksiä 44.
Automallin ensimmäinen voitto tuli 1992 Kenian Safari-rallista ja sen toivat Carlos Sainz ja Luis Moya. He voittivat samana vuonna myös Uuden-Seelannin rallin, Katalonian rallin ja RAC-rallin sekä maailmanmestararuuden. Suomalaisista Markku Alén ja Ilkka Kivimäki ajoivat autolla kolmansiksi 1992 Suurajoissa ja Marcus Grönholm & Voitto Silander seuraavana vuonna toisiksi. Juha Kankkunen voitti maailmanmestaruuden 1993 sekä Toyota saavutti valmistajien mestaruuden. Didier Auriol ja Bernard Occelli voittivat 1994 kuljettajien mestaruuden sekä Toyota valmistajien mestaruuden. Viimeisen voiton ajoi japanilainen Yoshio Fujimoto kartanlukijanaan Arne Hertz MM-sarjaan kuulumattomassa, vuoden 1995 Safari-rallissa. Juha Kankkunen on kertonut A5451 olleen paras Celican eri versioista. [2]
Toyota Celica GT-Four (ST205) 1994–1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmannen sukupolven Celica, joka jälleen kantoi nimeä GT-Four, luokiteltiin numerolla A5521 1. toukokuuta 1994. Auto oli edeltäjiinsä nähden selvästi isompi. Sen leveys oli 1770 millimetriä ja pituus 4424 millimetriä. Auton raidelevys oli edessä 1510 ja takana 1490 millimetriä, joka oli edelliseen malliin nähden 45 millimetriä enemmän. Tästä oli selkeää haittaa etenkin soraralleissa, kun auto ei sopinutkaan tienpintaan muodostuneisiin ajouriin.
Tehdastiimin käytössä auto oli vain 12 kilpailussa, ja auton kilpailustarttien kokonaismääräkin jäi, tehdastiimi ja yksityiset yhteenlaskettuna, 155 starttiin. Näistä voittoja kertyi vain kahdesta rallista, mutta vastaavasti keskeytysten määräkin jäi 53:een.
Didier Auriol voitti 1996 Korsikan rallin ja portugalilainen yksityiskuljettaja Rui Madeira, kartanlukijanaan Nuno da Silva, voitti 1996 Portugalin rallin, joka tuolloin kuului vain niin sanotun F2-luokan MM-sarjaan.[3]
