Towerin prinssit
.png)
Towerin prinssit, Edvard V (4. marraskuuta 1470 – 1483?) ja hänen veljensä Shrewsburyn Rikhard, ensimmäinen Yorkin herttua (17. elokuuta 1473 – 1483?), olivat Edvard IV:n ja Elisabet Woodvillen ainoat pojat.
Edvard IV kuoli huhtikuun 9. päivänä vuonna 1483. Hän jätti jälkeensä kaksi poikaa, Edvardin ja Richardin, joista Edvard oli vanhin ja siten kruununperijä. Pojat olivat isänsä kuollessa vasta 12- ja 9-vuotiaita. Edvard IV oli testamentissa määrännyt valtionhoitajaksi nuorimman veljensä Glouchesterin herttuan Rikhardin, joka isoveljensä kuoleman jälkeen käytännössä johti Englantia. Prinssit siirrettiin Toweriin pian kuninkaan kuoleman jälkeen. Prinssit katosivat mystisesti kesän 1483 jälkeen, eikä heidän kohtalonsa ole vieläkään ratkennut.
Epäillyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kautta historian Rikhard III:ta on pidetty syyllisenä poikien murhaan. Rikhardin siirrettyä pojat Towerin kuninkaalliseen huoneistoon Edvardin kruunauspäivää lykättiin. Myöhemmin Edvardilta evättiin kruununperimys kokonaan vedoten siihen, että hänen isänsä oli ollut laillisesti kihloissa toisen naisen kanssa mennessään naimisiin poikien äidin, Elizabeth Woodvillen kanssa. Avioliitto oli siten mitätön ja kuningasparin lapsetkin tämän vuoksi lain mukaan aviottomia. Poikien setä Rikhard kruunattiin kuninkaaksi pian tämän jälkeen, kesäkuun 26. päivänä. Heinäkuussa prinssit nähtiin vielä leikkimässä Towerin pihalla, mutta tämän jälkeen silminnäkijähavainnot harvenivat, kunnes loppuivat kokonaan. Poikien kohtalosta alkoi liikkua huhuja, mutta varmuutta kesän 1483 jälkeisistä tapahtumista ei ole vieläkään saatu.
Syitä siihen, miksi Rikhard olisi halunnut murhata veljenpoikansa, on spekuloitu paljon. Vaikka prinssit oli lain mukaan todettu äpäröiksi, olisi joku taho esimerkiksi saattanut käyttää heitä tekosyynä kapinointiin, ja siksi he olisivat saattaneet olla uhka tuoreelle hallitsijalle. Erityisen outona on pidetty sitä, ettei Rikhard mitenkään kommentoinut prinssien katoamista. Huhuista huolimatta Rikhardin syyllisyyttä – tai syyttömyyttä – ei ole pystytty todistamaan, koska prinssien jäännösten perusteella ei pystytä kertomaan heidän tarkkaa kuolinaikaansa. Jos he todella kuolivat vuonna 1483, Rikhard olisi todennäköisin syyllinen heidän murhaansa. Toisaalta luiden perusteella prinssit ovat yhtä hyvin voineet kuolla kahta vuotta myöhemmin, jolloin Rikhard oli Bosworthin taistelukentällä, kaukana Lontoosta ja Towerista. Tällöin todennäköisempää olisi ollut, että Rikhardin viholliset, jotka pyrkivät valtaan Englannissa, murhauttivat pojat.
Rikhard III:n luottomiestä, Buckinghamin herttua Henry Staffordia on myös pidetty mahdollisena syyllisenä murhiin. Stafford pyrki uuden kuninkaan kautta saavuttamaan omia etujaan. Hänellä oli myös kytköksiä Henrik Tudoriin (Henrik VII), joka myöhemmin voitti Rikhardin Bosworth Fieldin taistelussa ja kruunattiin kuninkaaksi. Staffordin syyllisyys edellyttäisi prinssien kuolleen viimeistään syksyllä 1483, sillä Stafford teloitettiin tuolloin kuningasta vastaan kapinoimisesta.
Henry Tudorin noustua valtaan mies nimeltä James Tyrrell, joka oli aiemmin toiminut Rikhard III:n palveluksessa, vangittiin ja tuomittiin vuonna 1502 "tarkemmin määrittelemättömästä maanpetoksesta" syytettynä. Hänen teloituksensa jälkeen ilmoitettiin, että Tyrrell oli ennen kuolemaansa tunnustanut prinssien murhan. Selitykseen uskottiin, ja muiden muassa Thomas More raportoi Tyrrellin syylliseksi prinssien murhaan kirjoittamassaan Rikhard III:n elämäkerrassa, joka julkaistiin vuonna 1534. Nykyhistorioitsijat kuitenkin pitävät Tyrrelliä pelkkänä syntipukkina.
Luut Westminster Abbeyssa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhuista huolimatta nuorten prinssien kohtalosta tai hautauspaikasta ei saatu varmuutta ennen vuotta 1674, jolloin työmiehet löysivät White Towerin portaikkoa korjatessaan puisen kirstun, joka sisälsi ihmisen luita.Ymmärtämättä luiden mahdollista merkitystä, työmiehet olivat heittäneet ne pihalle muiden roskien kanssa. Vasta myöhemmin tarinan tullessa esille, oli luut kerätty pihamaalta talteen. Tämän prosessin aikana on enemmän kuin mahdollista että kaksisataa vuotta vanhat luut vaurioituivat ja niistä myös luultavasti katosi osia. Luut haudattiin Westminster Abbeyhin vuonna 1678 ja vasta vuonna 1933 hauta avattiin uudelleen mahdollisen todistusaineiston keräämiseksi. Radiohiiliajoitusta ei voitu käyttää hyväksi, mutta luiden ikää yritettiin päätellä hammastutkimusten kautta. Lääketieteen asiantuntijoiden mukaan luut olisivat kuuluneet kahdelle samanikäiselle lapselle kuin prinssit olivat kadotessaan vuonna 1483. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei luiden perusteella pystytä arvioimaan poikien ikää tarkalleen, vaan heitto saattaa olla jopa 2–4 vuotta suuntaan tai toiseen. Koska kyse on lasten luista, ei niiden perusteella pystytä myöskään selvittämään lasten sukupuolta, eli ne ovat yhtä hyvin voineet kuulua kahdelle tytölle. Luut ovat siis nykytutkimuksen valossa vain aihetodistuksen piiriin kuuluvaa, ja koska luut ovat ainoa johtolanka mikä tutkijoilla tällä hetkellä on, on todennäköistä, ettei mysteeri ratkea ikinä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Williamson Audrey: The Mystery of the Princes.Sutton Publishing 1981.
- Carson Annette: Richard III:The Maligned King.The History Press 2009.