Erik Jernström
Torsten Erik Jernström (1. lokakuuta 1886 Hamina – 14. elokuuta 1971) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat kenraalimajuri Carl Gustaf Alarik Jernström ja Alma Eugenie Löfström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Elsa Aurora Ståhlbergin kanssa. Hänen enonsa oli kenraalimajuri Ernst Löfström (Toll) [1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jernström kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1906. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1906–1914 opiskellen maantiedettä ja geologiaa. Hän kuului Viipurilaiseen osakuntaan. Hänen pro gradunsa valmistui joulukuussa 1913. Hän rahoitti opintojaan työskentelemällä opintojensa ohella ylimääräisenä virkamiehenä Geologisessa ja Hydrografisessa toimistossa.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jernström osallistui vuosina 1914–1915 aktiivisesti ylioppilaitten aktivistiliikkeeseen ja jääkäriliikkeen alkuvalmisteluihin, ja liittyi sitten itse ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon. Ryhmän päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan.[1][2]
Myöhemmin eli 21. toukokuuta 1916 hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aajoella. Jernström oli Saksassa Jääkäripataljoona 27:n korkein suomalainen sotilasjohtaja hauptzugführerin arvolla. Hän toimi pataljoonan esikunnassa pataljoonan komentajan apulaisena, eräänlaisena adjutanttina. Jääkäriarvojen kaksoisjärjestelmän mukaisesti hänkin rinnastui saksalaiseen henkilökuntaan nähden tavalliseen sotamieheen.[1][2]
Rintamakomennuksensa jälkeen hänet komennettiin ensin Berliiniin, sitten Ruotsiin, jossa hän työskenteli Tukholmassa eversti Nikolaj Mexmontanin apuna sisällissodan valmistelutöissä. Komennukselta palattuaan hän suoritti vielä useita erikoiskursseja ja Libaussa syksyllä vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin ennen Suomeen paluuta ja itse varsinaiseen koulutusta vastaavaan toimeen ryhtymistään.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jernström palasi Suomeen (Vaasaan) majuriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin perustamaan ensimmäinen varsinainen jääkärirykmentti. Hän perustikin rykmentin ("Oulun rykmentti"), ja sen järjestysnumeroksi tuli 1. jääkärirykmentti. Hän toimi rykmentin komentajana koko sisällissodan ajan. Rykmentin komentajuuden lisäksi hän toimi rintamalohkon komentajana Lempäälässä ja sai Viipurin operaation aikana johdettavakseen kenraalimajuri K. F. Wilkmanin alaisen Jernströmin ryhmän, jonka tehtävänä oli lyödä ensin vihollinen Kämärällä ja Säiniöllä ja lopuksi murtautua kaakosta Viipurin kaupunkiin tehden samalla aukko kaupungin linnoitusketjuun. Tämän ryhmä Jernstömille annetun tehtävän hän myös menestyksekkäästi suoritti loppuun. Viipurin valloituksen jälkeen ylipäällikkö Mannerheim ylensi hänen perustamansa 1. jääkärirykmentin päivämäärällä 16. toukokuuta 1918 Kaartin jääkärirykmentiksi.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jernstöm määrättiin 28. kesäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin komentajaksi, mitä tehtävää hän oli tosin hoitanut jo 15. kesäkuuta 1918 alkaen. Jääkäriprikaatiksi muutetun Vuoristoprikaatin komentajaksi hänet siirrettiin 5. tammikuuta 1919. Vuoden 1923 kesä-elokuussa hän oli komennettuna Sotaväen esikunnassa hoitaakseen esikuntapäällikön tehtäviä. Ruotsin sotakorkeakouluun hän sai komennuksen vuonna 1924. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 8. marraskuuta 1924 ja siirtyi yksityiseksi liikemieheksi ja vuodesta 1933 alkaen toimitusjohtajaksi Tietoteos oy:öön.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ammattisotilaana Jernstömille löytyi sotilastehtäviä vielä talvi- ja jatkosodassakin hänen korkeasta iästään huolimatta. Talvisodan aikana hän oli yhdistetyn Varsinais-Suomen ja Turunmaan suojeluskuntapiirien päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi Huhtamäki-yhtymän palveluksessa, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Lounais-Suomen Sotilasläänin komentajaksi, missä tehtävässä hän toimi koko sodan ajan. Sotien jälkeen Jernström siirtyi takaisin Huhtamäki Oy:n palvelukseen tilastotoimiston hoitajaksi ja palveli yritystä vuoteen 1956, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hänet haudattiin Helsinkiin [2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jernstöm toimi vuoden 1918 kesällä jäsenenä senaatin asettamassa komiteassa, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus sielunhoidon, kasvatus- ja valistustyön järjestämiseksi armeijassa ja toimi Jääkäritoimiston puheenjohtajana vuosina 1918–1919 sekä Suomen valkoisen kaartin upseeriston kunniajäsenenä vuodesta 1920 alkaen.[1][2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jernström toimitti vuonna 1932 ilmestyneen kuvateoksen Jääkärit maailmansodassa (ruotsalainen vastine vuonna 1933).[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        
 |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erik Jernströmin lehtiartikkeleita:
- Ensimmäisten lähtijäin mukana. Muistelma jääkärien päivänä, Helsingin Sanomat, 25.02.1939, nro 54, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Itsenäisyyden Liiton Lockstedt-patsaan paljastusmatka toukok. 29-kesäk. 7 pnä 1939, Itsenäinen Suomi, 20.09.1939, nro 8-9, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Mistä Saksan ylivoima? Puolan sotaretken arviointia, Helsingin Sanomat, 27.09.1939, nro 260, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Yö ja päivä sota-ajan Berlinissä, Helsingin Sanomat, 05.10.1939, nro 268, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kamppailun loppuvaiheet Varsovan edustalla. Historiallisten tapahtumain todistajana, Helsingin Sanomat, 06.10.1939, nro 269, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Läpi betonin ja teräksen. Kuvaus nykyaikaisen taistelun kulusta, Helsingin Sanomat, 07.10.1939, nro 270, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Vallattu Puola. Rauha laskeutuu taistelutannerten ylle. Slaavilainen luonne odottaa ja alistuu, Helsingin Sanomat, 08.10.1939, nro 271, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Piikkilankaesteet olivat liian kapeita ja matalia. Edustajamme käynti Narew-joen taistelukentillä, Helsingin Sanomat, 15.10.1939, nro 278, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Siegfried ja Maginot. Saksan ja Ranskan mahtavat rajalinnoitukset, Helsingin Sanomat, 31.10.1939, nro 294, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
