Tommy Huovinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tommy Huovinen
Tommy Huovinen Lahdessa 12. heinäkuuta 2008.
Tommy Huovinen Lahdessa 12. heinäkuuta 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt1977
Ammatti muusikko
Muusikko
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit suomirock
Soittimet laulu
kitara
Yhtyeet The Slam (1990-1992)
Mirah (1992-1995)
Yölintu (1992-1994)
Otos-77 (1997-2002)
Neumann-duo (2002-2003)
Sooloura (2003-)
Aarne Tenkanen & Tempuntekijät (2004-)
Tommy Huovinen & Paholaiset (2011-)
Levy-yhtiöt Robin Records/ Finrila

Tommy Huovinen (s. 1977 Pori[1]) on suomalainen laulaja, lauluntekijä ja muusikko. Hän on julkaissut kuusi soololevyä sekä yhden kokoelman. Hän esiintyy yhtyeissä Tommy Huovinen & Paholaiset, SuomiRocks, Aarne Tenkanen & Tempuntekijät sekä Aarne Tenkanen duo. Hän asuu Mäntsälässä puolisonsa kansanedustaja Pihla Keto-Huovisen kanssa[1].

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huovinen aloitti uransa naapurinkaverinsa Simo Silmun kanssa The Slam -yhtyeessä[2], joka soitti pääosin koulubileissä, sekä torilla katusoittajina. 1990-luvun puolivälissä syntyi Mirah-niminen yhtye, joka teki C-kasetteina kaksi omakustannelevyä. Vuonna 1994 ilmestyi Pimeyttä valossa ja seuraavana vuonna Aika loppuu -levy. Samanaikaisesti Huovinen soitti kitaraa Yölintu-yhtyessä.

Vuonna 1997 perustettu Otos-77[2] oli trio, johon Huovisen lisäksi kuului Jarno Kylmänen (basso) ja Olli Joukio (rummut). Otos-77 teki useita musiikkivideoita esiintyen muun muassa MTV3:n Jyrki-ohjelmassa. Yhtye myi itse keikkansa ja lämmitteli useasti Tehosekoitin- ja Apulanta-yhtyeitä. Viimeisen keikkansa se soitti Helsingin Lepakossa hieman ennen sen purkua[2]. Otos-77 julkaisi yhden pitkäsoiton nimeltä Turhaa. Kaikki levyn kappaleet ovat Huovisen käsialaa. Tämän jälkeen Huovinen soitti vuoden verran Neumann-duossa. Neumann itse soitti erääseen suoraan Jyrki-lähetykseen ja pyysi Huovista yhteistyöhön.lähde?

Tampereelle muutettuaan Huovinen ystävystyi Juice Leskisen kanssa[2] ja kokosi tämän tuotannosta kaksi kokoelmalevyä Tuomaksen evankeliumi ja Kautta aikain 2. Lisäksi Juicen elämästä kertovaan DVD:hen Minä sunnuntailapsi Huovinen on merkitty sisältövastaavaksi. Juice teki Huoviselle myös kaksi kappaletta: ”Kiitos vaan” ja ”Kaukorakastuja”. Hän on maininnut juuri Juicen suurimmaksi esikuvakseen ja innoittajaksi muusikon uralle.[2]

Huovisen sooloura käynnistyi vuonna 2004 ja ensimmäinen levy Eteläranta ilmestyi 2005[2]. Sen jälkeen ovat ilmestyneet Omissa käsissä 2007 ja Elossa jossain 2009. Vuonna 2010 ilmestyi ensimmäinen kokoelmalevy Olipa kerran - lauluja vuosilta 2000-2010. Levyllä on mukana myös muutamia uusia kappaleita ja uudelleen levytettyjä versioita vanhemmista kappaleista.

Vuonna 2012 ilmestyi ensimmäinen Tommy Huovinen & Paholaiset -pitkäsoitto nimeltä Klassikko. Levy sisältää lähinnä 1950–1960-lukujen rockia suomeksi laulettuna, osin Huovisen uusilla suomennoksilla. Kitaraa levyllä soittaa Topi Sorsakosken pitkäaikainen kitaristi Jyrki Telilä, joka ei kuitenkaan kuulu Paholaisten keikkakokoonpanoon. Haastatteluissa Huovinen on kertonut cover-levyn olleen jo pitkään suunnitelmissa ja etsineensä pitkään siihen sopivia kappaleita.lähde?

Klassikko-levyn ilmestymisen jälkeen alkoi kirjoitus- ja sävellystyö uuden pelkästään omaa materiaalia sisältävän levyn kanssa. Suden vuosi -niminen albumi nauhoitettiin tammi-helmikuussa 2013. Levyn tuotti Jani Viitanen. Levyllä on useita vierailevia soittajina kuten Eero "Safka" Pekkonen, Pirkko "Pike" Kontkanen, Okku Komulainen sekä Päivi Lepistö[3]. Levy sisältää 13 uutta kappaletta, ja se ilmestyi syyskuussa 2013. Keväällä 2014 ilmestyi musiikkivideo Kerran elämässä, jota tähditti Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen. Ensimmäisenä videon julkaisi Soundi-lehti nettisivuillaan[4].

Kostonjoen avenue -levy ilmestyi loppuvuodesta 2016. Se sisältää 13 laulua, jotka kaikki ovat Huovisen käsialaa. Kuten aikaisemmillakin levyillä myös tällä on runsaasti vierailijoita kuten Irina, Pekka Gröhn, Safka Pekkonen ja Jenni Mustajärvi. Levy poikkeaa aikaisemmasta tuotannosta kantaaottavuudellaan sekä ajankohtaisilla teksteillä.[5]

Gösta Sundqvistin kuoltua Huovinen liittyi myös Aarne Tenkanen & Tempuntekijöihin ja alkoi tehdä Tenkaselle kappaleita salanimellä Taisto Piipponen[2]. Tenkaselta on ilmestynyt kolme levyä, Viimeinen ratikkamatka (2007), Ajan platinaa (2010) sekä Ymmärrät varmaan (2014), jotka sisältävät pelkästään Huovisen tekemiä kappaleita. Huovinen keikkailee aktiivisesti Aarne Tenkanen & Tempuntekijät yhtyeessä, Aarne Tenkanen duossa sekä omalla nimellään trubaduurina että yhtyeensä Paholaiset kanssa.

Alkuvuodesta 2022 Huovinen kertoi Satakunnan Kansan haastattelussa työskentelevänsä uuden levyn parissa. Saman vuoden huhtikuussa ilmestyi single ”Satu Keijuista”, jonka tarina perustuu osittain Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -satuun. Samassa haastattelussa Huovinen kertoi uuden levyn ilmestyvän vuonna 2023. Toinen single tulevalta levyltä oli kappale ”Kaksi kulkijaa”, joka on duetto Esa Elorannan kanssa. [1]

Uutena aluevaltauksena voidaan pitää käsikirjoittamista sekä äänituotantoa, kun loppuvuodesta 2022 julkistettiin, että Aarne Tenkanen aloittaa oman podcast-sarjansa Arska tehtaalla. Ensimmäinen osa ilmestyi marraskuussa ja Huovinen vastaa sen käsikirjoittamisesta, tuotannosta ja toteuttamisesta.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Otos-77: Turhaa (2002)
  • Eteläranta (2005)
  • Omissa käsissä (2007)
  • Elossa jossain (2009)
  • Olipa kerran - lauluja vuosilta 2000-2010 (2010)
  • Klassikko (2012)
  • Suden vuosi cd+dvd (2013)
  • Kostonjoen avenue (2016)
  • Satu keijuista single (2022)
  • Kaksi kulkijaa single (2023) duetto Esa Elorannan kanssa
  • Talviunia single (2023)
  • Kultaa ja hopeaa single (2024)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tommy_Huovinen&oldid=22533725”