Tomi Karhunen
| Tomi Karhunen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. lokakuuta 1989 Oulu, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Karhu[1] |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 181 cm |
| Paino | 79 kg |
| Seura | |
| Seura | Kärpät |
| Sarja | SM-liiga |
| Pelinumero | 33 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2010– |
| Aik. seurat |
RoKi (Mestis) Kärpät (SML) HC Slovan Bratislava (SloEL) Tappara (SML) Kunlun Red Star (KHL) Vitjaz Podolsk (KHL) HC Ambrì-Piotta (NL) Brynäs IF (SHL) Pelicans (SML) SC Bern (NL) Straubing Tigers (DEL) Villacher SV (ICEHL) |
Tomi Karhunen (s. 29. lokakuuta 1989 Oulu) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa SM-liigajoukkue Oulun Kärpissä.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junioriura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunen syntyi Oulussa, mutta hän aloitti jääkiekkoilun alun perin Leppävirran Kiekko -75:ssä.[3] Tämän jälkeen Karhunen siirtyi pelaamaan Joensuuhun ja Jokipoikiin.[2] Hän siirtyi Oulun Kärppien A-nuoriin kaudeksi 2006–2007. Karhunen puki samalla kaudella jo kahteen SM-liigaotteluun,[4] kun Jaakko Suomalainen oli sivussa.[5] Hän ei kuitenkaan saanut peliaikaa.
OHL-joukkue Sarnia Sting varasi Karhusen 35. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa 2007.[6] Hän pelasi kauden 2007–2008 Sarniassa. Kaudeksi 2008–2009 Karhunen siirtyi Kalevan Palloon. Hän oli lähtökohtaisesti joukkueen kolmosmaalivahti ja pelasi kautensa A-nuorissa. Karhunen puki kauden aikana luukkuvahdiksi yhteen SM-liigaotteluun.[4] Hän pelasi myös yhden Mestis-ottelun Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[2]
SM-liigasopimus ja vuodet haastajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2009–2010 KalPa vuokrasi Karhusen Mestiksen nousijajoukkue Rovaniemen Kiekkoon.[7] Hän pelasi siellä lopulta vain kaksi ottelua. Lokakuussa 2009 Karhunen palasi loppukaudeksi lainalle Kärppien A-nuoriin.[8] Hän torjui joukkueen kauden päätteeksi A-nuorten Suomen-mestaruuteen.[2] Toukokuussa 2010 hän teki seuran kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[9]
Karhunen teki SM-liigadebyyttinsä kauden 2010–2011 yhdeksännellä kierroksella 7. lokakuuta 2010 vieraissa Tapparaa vastaan.[10] Hän torjui Kärppien 3–1-tappioon päättyneessä ottelussa 19 kertaa.[11] Karhunen toimi syyskaudella pääasiassa kakkosmaalivahtina Petri Koivistolle, kunnes Koiviston loukkaannuttua marraskuussa 2010 Kärpät vahvisti maalivahtiosastoaan Ville Hostikalla. Hostikka oli joulutaukoon asti tryoutilla ja sai loppukauden mittaisen sopimuksen. Karhunen pelasi liigauransa ensimmäisen nollapelin 28. joulukuuta 2010 vieraissa SaiPaa vastaan. Ottelusta oli sivussa sekä Koivisto että Hostikka. Karhunen torjui Kärppien 0–1-voittoon päättyneessä ottelussa 40 kertaa.[12] Koiviston kuntouduttua hän putosi kuitenkin joukkueen kolmosmaalivahdiksi. Kaikkiaan Karhunen pelasi kauden 2010–2011 aikana 13 runkosarjaottelua torjuntaprosentilla 89,86. Hän pelasi myös kahden ottelun verran lainalla Mestis-joukkue Kiekko-Laserissa.[2] Huhtikuussa 2011 Karhunen teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[13]
Kaudella 2011–2012 Karhunen pelasi pääasiassa Ville Hostikan kakkosmaalivahtina yhdeksän runkosarjaottelua torjuen kuitenkin kuusi voittoa ja yhden nollapelin. Tammikuussa 2012 hän putosi kuitenkin Kärppien kolmosmaalivahdiksi, kun joukkue täydensi maalivahtiosastoaan Johan Backlundilla.[14] Karhunen pelasi alkukaudella myös viisi Mestis-ottelua lainalla Kiekko-Laserissa, joka ajautui kuitenkin konkurssiin joulukuussa 2011. Tammikuun 2012 lopulla Kärpät vuokrasi hänet loppukaudeksi Slovakian Extraligassa pelaavaan HC Slovan Bratislavaan. Karhunen teki samalla kaksivuotisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[15] Loppukaudella hän jakoi Bratislavassa tasaisesti torjuntavastuun Branislav Konrádin kanssa ja Karhunen voitti kauden päätteeksi Slovakian-mestaruuden. Kaudella 2012–2013 Karhunen toimi pääasiallisena kakkosmaalivahtina Backlundille. Hän pelasi 24 runkosarjaottelua torjuen yhdeksän voittoa ja neljä nollapeliä sekä ja yhdessä playoff-ottelussa.[2]
Nousu Kärppien vastuunkantajaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauteen 2013–2014 Karhunen lähti niin ikään kakkosmaalivahtina Jussi Rynnäkselle. Hänen vastuunsa jäi syyskaudella varsin vähäiseksi ja Karhunen sai 27 ensimmäisestä runkosarjaottelusta aloittaa vain neljä.[16] Hän pelasi myös neljä ottelua ottelua European Trophyssa. Tammikuun 2014 lopulla Karhunen kävi kahden ottelun verran lainalla Mestis-joukkue Kajaanin Hokissa hakemassa pelituntumaa.[17] Runkosarjan lopulla Rynnäs jäi esikoislapsen syntymän ja loukkaantumisten vuoksi sivuun, joten Karhunen otti pelaavan maalivahdin paikan. Hän torjui runkosarjan seitsemällä viimeisellä kierroksella kolme nollapeliä ja jatkoi Kärppien pelaavana maalivahtina myös pudotuspeleissä Rynnäksen kuntouduttua.[18] Rynnäs aloitti finaalisarjassa Tapparaa vastaan kaksi ottelua, mutta Karhunen palasi taas Kärppien vastuunkantajaksi viidenteen finaaliotteluun.[19] Ratkaiseva 26. huhtikuuta 2014 pelattu seitsemäs finaaliottelu päättyi Kärppien 1–0-voittoon ja Suomen-mestaruuteen ensimmäisessä jatkoerässä ajassa 67.24. Karhunen torjui nollapelissään 12 kertaa.[20] Tammikuussa 2014 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[21]
Karhunen lähti kauteen 2014–2015 kilpailemaan Kärppien ykkösmaalivahdin paikasta Iiro Tarkin kanssa.[22] He jakoivat varsin tasaisesti torjuntavastuun runkosarjassa, mutta Karhunen sai Tarkin loukkaantumistenkin vuoksi lopulta enemmän runkosarjaotteluita tililleen. Hänet palkittiin SM-liigan joulukuun kuukauden pelaajana.[23] Pudotuspeleissä Karhusen ja Tarkin torjuntavastuun jakaminen oli hyvin tasaista. Karhunen lähti puolivälieriin Kärppien lähtökohtaisena pelaavana maalivahtina, mutta Tarkki otti aloittavan maalivahdin roolin häneltä kahteen otteeseen pudotuspelien aikana. Karhusen viimeisimmäksi playoff-otteluksi jäi 22. huhtikuuta 2015 pelattu viides finaaliottelu Tapparaa vastaan. Tarkki vaihdettiin kesken ottelun Kärppien maalinsuulle[24] ja hän torjui Kärpät lopulta Suomen-mestaruuteen seitsemännessä finaalissa.[2]
Kausi Tapparassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2015–2016 Karhunen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparan maalinsuulle.[25] Hänet valittiin SM-liigan helmikuun kuukauden pelaajaksi.[26] Pudotuspeleissä Karhunen torjui 15 pelaamassaan ottelussa neljä nollapeliä, joilla hän sivusi SM-liigan pudotuspelien yhden kauden nollapeliäennätystä, johon ovat aiemmin pystyneet vain Teemu Lassila keväällä 2004 ja Antti Raanta keväällä 2013, mutta samana keväänä myös Ville Husso.[27] Karhusella oli pudotuspelien paras torjuntaprosentti (93,6 %). Hän voitti kauden päätteeksi jo kolmannen peräkkäisen Suomen-mestaruutensa.[2] Karhunen oli myös kolmen kärkifinalistin joukossa ehdolla SM-liigan parhaalle maalivahdille myönnettävän Urpo Ylönen -palkinnon voittajaksi,[28] mutta palkinnon vei lopulta kuitenkin HIFK:n Ville Husso.
Siirtyminen KHL:ään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2016 Karhunen käytti mahdollisuutensa siirtyä Tapparasta ulkomaille ja hän purki sopimuksensa seuran kanssa. Karhunen siirtyi kaudeksi 2016–2017 KHL:n kiinalaiseen laajennusseura Kunlun Red Stariin.[29] Hän jakoi varsin tasaisesti joukkueen torjuntavastuun Andrei Makarovin kanssa ja hän pelasi 27 runkosarjaottelua torjuen neljä nollapeliä sekä neljä playoff-ottelua.[30] Karhunen valittiin KHL:n viikon maalivahdiksi sekä 18. joulukuuta 2016 että 29. tammikuuta 2017.[2]
Kaudella 2017–2018 Karhunen ehti pelata Kunlunissa kahdeksan ottelua. Hän esiintyi otteluissa kohtuullisen hyvin ja Karhusen torjuntaprosentti oli 93, mutta hän jäi kuitenkin selkeäksi kakkosmaalivahdiksi ruotsalaiselle Magnus Hellbergille. Lokakuussa 2017 Kunlun asetti Karhusen siirtolistalle, josta häntä ei napannut mikään toinen seura. Seuran tiedottaja Oleg Vinokurovin mukaan Kunlun halusi tehdä maalivahtiosastollaan tilaa venäläiselle maalivahdille, sillä KHL:n sääntöjen mukaan joukkueessa täytyy olla vähintään kymmenen venäläistä tai joukkueen kotimaan kansalaisuuden omaavaa pelaajaa. Vinokurovin mukaan toisen ulkomaalaisen maalivahdin paikka pelaajakiintiössä oli parempi säästää kenttäpelaajalle.[31] Marraskuussa Karhunen siirtyi loppukauden sopimuksella Vitjaz Podolskiin.[32] Hän pelasi siellä vain kolme ottelua, kunnes Karhunen loukkaantui ja hänen sopimuksensa purettiin joulukuussa.[33] Kuntouduttuaan Karhunen siirtyi tammikuussa 2018 loppukauden sopimuksella Sveitsin National Leaguen HC Ambrì-Piottaan.[34] Hän jäi kuitenkin selkeäksi kakkosmaalivahdiksi Benjamin Conzille ja pelasi vain kolme ottelua.[2]
Karhunen siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Brynäs IF:ään, kun joukkue tarvitsi maalivahtiosastolleen täydennystä Joacim Erikssonin pitkäaikaisen loukkaantumisen myötä.[35] Ericssonin kuntouduttua marraskuussa hän jäi Brynäsissä kuitenkin pieneen rooliin. Joulukuussa Karhunen jätti joukkueen ja hän palasi loppukauden kattavalla sopimuksella Kunlun Red Starin KHL-joukkueeseen.[36] Joukkuetta valmensi Karhuselle Tapparasta tuttu Jussi Tapola. Kunlunin maalivahtiosaston vahvuudesta olivat poistuneet sekä Barry Brust että Ivan Nalimov. Karhunen jatkoi loppukauden pääasiassa joukkueen kakkosmaalivahtina Aleksandr Lazušinille ja hän pelasi 12 ottelua.[2]
Pelicansin kautta Keski-Eurooppaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesällä 2019 Karhunen harjoitteli Tapparan SM-liigajoukkueen mukana.[37] Elokuussa hän siirtyi kauden 2019–2020 kattavalla sopimuksella Pelicansiin, joka tarvitsi korvaajan Pohjois-Amerikkaan siirtyneelle Jakub Škarekille.[38] Karhusen sopimuksessa oli purkupykälä ulkomaille siirtymisestä. Hän pelasi alkukaudella 18 runkosarjaottelua torjuen kolme nollapeliä ja kolme Mestarien liigan ottelua torjuen yhden nollapelin,[4] kunnes marraskuun lopulla Karhunen käytti mahdollisuutensa ulkomaille siirtymisestä, kun hän teki loppukauden kattavan sopimuksen Sveitsin National Leaguessa pelaavan SC Bernin kanssa.[39] Neljän ottelun jälkeen Karhusen asema joukkueen maalivahtiosastolla vankistui, kun seura purki alkukauden ykkösmaalivahtinsa Niklas Schlegelin sopimuksen. Hän torjui 27 ottelussa kaksi nollapeliä ja Karhusen torjuntaprosentti (92,5%) oli yli puolet kaudesta pelanneista koko NL:n paras.[40] Helmikuussa 2020 hän teki Bernin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[41]
Kaudella 2020–2021 Karhunen toimi Bernin pääasiallisena vastuunkantajana. Hän torjui joukkueen myös Sveitsin Cupin voittoon. Kaudeksi 2021–2022 Karhunen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan DEL-liigan Straubing Tigersiin.[42] Hän pelasi siellä suurimman osan joukkueen kauden otteluista, kunnes helmikuussa 2022 Karhunen kuitenkin jätti seuran henkilökohtaisista syistä.[43] Yhdeksän päivää myöhemmin hänen uutisoitiin siirtyvän loppukauden kattavalla sopimuksella monikansallisen ICE Hockey Leaguen itävaltalaisjoukkue Villacher SV:hen, kun seura samalla tiedotti Andreas Bernardin jättävän joukkueen.[44]
Lainasopimus HIFK:hon sekä paluu Brynäsiin ja Berniin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 2022 Karhusen siirtyi marraskuun maaottelutaukoon asti kestävällä sopimuksella Helsingin IFK:n SM-liigajoukkueeseen oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2022–2023. Hänet hankittiin ensisijaisesti paikkaamaan Roope Taposen poissaoloa.[45] Hän pelasi siellä Niilo Halosen parina viidestä ottelusta yhden,[4] kunnes lyhyen sopimuksensa päätyttyä Karhunen palasi marraskuussa loppukauden sopimuksella SHL-joukkue Brynäs IF:ään, jonne hänet hankittiin maanmiehensä Veini Vehviläisen tilalle.[46] Karhunen toimi pääasiassa kakkosmaalivahtina Anders Lindbäckille ja pelasi vain kuusi ottelua,[2] kunnes Brynäs vahvisti helmikuussa 2023 maalivahtiosastoaan Jussi Olkinuoralla. Karhunen jätti Brynäsin ja hän palasi loppukauden kattavalla sopimuksella National Leaguen SC Berniin. Seura hankki Karhusen ensisijaisesti kuitenkin kolmanneksi maalivahdiksi paikkaamaan Philip Wüthrichin ja Daniel Manzaton mahdollisia poissaoloja.[47] Hän ei pelannut loppukaudella otteluakaan.[48]
Takaisin Suomeen ja paluu Kärppiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudeksi 2023–2024 Karhunen palasi vuoden mittaisella sopimuksella hänen aiempaan lainaseuraansa HIFK:hon.[49] Karhunen kuitenkin loukkaantui jo harjoituskaudella ja HIFK paikkasi hänen kuntoutumistaan Niko Hovisella,[50] joka sai lopulta loppukauden kattavan jatkosopimuksen. Kuntouduttuaan seura vuokrasi Karhusen joulukuussa 2023 kuukauden mittaisella sopimuksella takaisin hänen aiempaan seuraansa Oulun Kärppiin, joka tarvitsi paikkaajaa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin lähteneelle Niklas Kokolle.[51] Karhunen pelasi siellä viisi ottelua. Hän ei pelannut HIFK:ssa lopulta otteluakaan, kunnes Karhusen vuokrasopimuksen päätyttyä tammikuussa 2024 hänen sopimuksensa seuran kanssa purettiin, kun HIFK:lla ei ollut tarvetta kolmannella maalivahdille Hovisen ja Roope Taposen lisäksi.[52] Samana päivänä Karhusen uutisoitiin tehneen Kärppien kanssa loppukauden kattavan sopimuksen.[53] Hän nousi pudotuspelien aikana joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[54] Toukokuussa 2024 Karhunen solmi 1+1-vuotisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[1]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunen pelasi alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2006.[55] Hän pelasi samana vuonna myös World U-17 Hockey Challengessa.[2] Yhteensä Karhunen on pelannut neljä nuorten ja 25 poikien maaottelua.[56]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhusen isoveli Ossi on pelannut jääkiekkoa puolustajana.[57] Myöhemmin hän on pelannut pesäpallon maakuntasarjaa Joensuun Mailan kolmosjoukkueessa, jossa myös Tomi Karhunen pelasi yhden ottelun jokerilyöjänä kesällä 2015. Tomi löi ottelussa yhden juoksun. Hän on harrastanut aiemmin pesäpalloa C-junioriksi asti ja pelannut myös A-nuorten Superpestistä.[58]
Tomi Karhunen oli naimisissa vuoden 2020 Miss Helsinki-finalisti Marita Alatalon kanssa, joka jätti eroanomuksen avioliitosta toukokuussa 2020.[59]
Huhtikuussa 2020 Karhunen liittyi osaksi kasvattajaseuransa Jokipoikien Mestis-joukkueen seitsemänhenkistä taustaryhmittymää, joka osti seuran taustayhtiö Mehtimäki Oy:n. Samalla seura yhdistyi II-divisioonassa pelanneen Karjalan Koplan kanssa sekä palasi alkuperäiseen Joensuun Kiekko-Pojat-nimeensä.[60]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | V | H | T | MIN | PM | NP | PMK | TP% | O | V | H | MIN | PM | NP | PMK | TP% | ||||||||||||
| 2006–2007 | Kärpät | A-SM | 28 | 1618 | 2.71 | 90,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2007–2008 | Sarnia Sting | OHL | 39 | 18 | 18 | 2 | 2258 | 135 | 2 | 3.59 | 89,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| 2008–2009 | KalPa | A-SM | 28 | 1632 | 1 | 2.72 | 90,3 | 5 | 295 | 3.46 | 87,9 | ||||||||||||||||||||
| Suomi U20 | Mestis | 1 | 61 | 0 | 3.91 | 87,9 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2009–2010 | Kärpät | A-SM | 25 | 1449 | 2 | 2.36 | 92,7 | 12 | 2.34 | 92,3 | |||||||||||||||||||||
| RoKi | Mestis | 2 | 56 | 0 | 6.41 | 83,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2010–2011 | Kärpät | SM-liiga | 13 | 572 | 1 | 3.11 | 89,9 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Kiekko-Laser | Mestis | 2 | 119 | 0 | 2.51 | 88,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| 2011–2012 | Kärpät | SM-liiga | 9 | 6 | 3 | 0 | 537 | 17 | 1 | 1.90 | 93,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| Kiekko-Laser[61] | Mestis | 5 | 308 | 2 | 2.15 | 91,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| HC Slovan Bratislava | SloEL | 6 | 2 | 2 | 2 | 365 | 18 | 0 | 2.96 | 91,3 | 7 | 6 | 1 | 374 | 18 | 0 | 2.88 | 89,4 | |||||||||||||
| 2012–2013 | Kärpät | SM-liiga | 24 | 9 | 7 | 3 | 1229 | 49 | 4 | 2.39 | 91,3 | 1 | 38 | 0 | 3.13 | 81,8 | |||||||||||||||
| 2013–2014 | Kärpät | SM-liiga | 21 | 7 | 4 | 8 | 1263 | 41 | 3 | 1.95 | 93,0 | 14 | 836 | 17 | 3 | 1.22 | 95,2 | 
| |||||||||||||
| Hokki | Mestis | 2 | 6 | 3.00 | 92,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||||
| 2014–2015 | Kärpät | SM-liiga | 39 | 20 | 11 | 7 | 2326 | 75 | 5 | 1.93 | 92,7 | 9 | 5 | 2 | 479 | 21 | 0 | 2.63 | 88,7 |
| |||||||||||
| 2015–2016 | Tappara | SM-liiga | 44 | 17 | 11 | 0 | 1617 | 57 | 5 | 2.11 | 92,7 | 16 | 10 | 6 | 998:27 | 31 | 4 | 1,86 | 93,6 |
| |||||||||||
| 2016–2017 | Kunlun Red Star | KHL | 27 | 11 | 11 | 5 | 1618 | 57 | 4 | 2.11 | 92,7 | 4 | 1 | 3 | 200 | 15 | 0 | 4.50 | 85,8 | ||||||||||||
| 2017–2018 | Kunlun Red Star | KHL | 8 | 0 | 4 | 0 | 314 | 12 | 2 | 2.29 | 93,1 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| Vitjaz Podolsk | KHL | 3 | 0 | 1 | 0 | 145 | 8 | 1 | 3.31 | 90,4 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| HC Ambrì-Piotta | NL | 3 | 1 | 2 | 0 | 178 | 10 | 0 | 3.36 | 87,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| 2018–2019 | Brynäs IF | SHL | 12 | 4 | 6 | 0 | 633 | 24 | 2 | 2.27 | 91,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| Kunlun Red Star | KHL | 12 | 2 | 9 | 0 | 650 | 40 | 0 | 3.69 | 88,3 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| 2019–2020 | Pelicans | SM-liiga | 18 | 5 | 9 | 3 | 993 | 41 | 3 | 2.48 | 90,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| SC Bern | NL | 27 | 10 | 8 | 6 | 1634 | 60 | 2 | 2.20 | 92,5 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| 2020–2021 | SC Bern | NL | 28 | 10 | 15 | 1 | 1636 | 79 | 0 | 2.90 | 90,4 | 9 | 4 | 5 | 550 | 22 | 1 | 2.40 | 93,4 | ||||||||||||
| 2021–2022 | Straubing Tigers | DEL | 25 | 10 | 14 | 0 | 1480 | 73 | 1 | 2.96 | 88,7 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| Villacher SV | ICEHL | 3 | 3 | 0 | 0 | 180 | 10 | 0 | 3.33 | 86,3 | 10 | 3 | 7 | 594 | 33 | 0 | 3.34 | 88,4 | |||||||||||||
| 2022–2023 | HIFK | SM-liiga | 1 | 0 | 1 | 0 | 50 | 2 | 0 | 2.39 | 88,2 | – | – | – | – | – | – | – | – | ||||||||||||
| Brynäs IF | SHL | 6 | 1 | 4 | 0 | 283 | 21 | 0 | 4.45 | 82,6 | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| SC Bern | NL | 0 | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | |||||||||||||
| 2023–2024 | Kärpät | SM-liiga | 16 | 7 | 4 | 5 | 971 | 37 | 1 | 2.29 | 90,7 | 8 | 4 | 4 | 488 | 13 | 1 | 1.60 | 93,1 | ||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tomi Karhunen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Tomi Karhunen Eurohockey.com. (englanniksi)
- Tomi Karhunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karhunen jatkaa Kärppämaalilla! karpat.fi. 23.5.2024. Oulun Kärpät Oy. Viitattu 23.5.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Tomi Karhunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Laine, Tiina: Historian havinaa warkaudenlehti.fi. 4.5.2016. Savon Media Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ a b c d Tomi Karhunen Eurohockey.com. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, Matti: Väkinäinen vääntö Jatkoaika.com. 11.1.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.11.2019.
- ↑ Viisi suomalaista varattiin Kanadan junioriliigoihin Jatkoaika.com. 28.6.2007. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ RoKille vuokrapelaajia KalPasta Jatkoaika.com. 22.5.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Tomi Karhunen vaihtaa Rovaniemen Ouluun Jatkoaika.com. 6.10.2009. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Kemppainen Kärppiin kolmivuotisella sopimuksella Jatkoaika.com. 10.5.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.7.2010.
- ↑ Palosaari, Juha: Tappara palasi voittojen tielle Jatkoaika.com. 7.10.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.12.2010.
- ↑ Ottelut 2010-11 tappara.fi. 7.10.2010. Tamhockey Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Valtonen, Ville: Kärpillä jälleen onnistunut ryöstöretki Lappeenrantaan Jatkoaika.com. 28.12.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.12.2010.
- ↑ Kärpät vahvistuu Tarkilla ja Haatajalla Jatkoaika.com. 27.4.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.4.2011.
- ↑ Onnela, Janne: Pettikö Kärppien pokka? Jatkoaika.com. 6.1.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.6.2012.
- ↑ Karhuselle jatkosopimus, loppukausi sujuu Slovakiassa Jatkoaika.com. 27.1.2012. Jatkoaika r.y. Viitattu 17.6.2012.
- ↑ Onnela, Janne: Kärppien maalivahtiriski Jatkoaika.com. 19.1.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Hokki lainaa Karhusen Jatkoaika.com. 30.1.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Mankila, Pekka: Kärppien pelaaja-arvostelut 2013-14 Jatkoaika.com. 10.6.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Laine, Sami: Karhunen Kärppien maalille, Tappara-pakki yhä sivussa yle.fi. 23.4.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Härkönen, Tuomas: Kärpät Suomen mestariksi Aaltosen huikealla jatkoerämaalilla Jatkoaika.com. 26.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Kärppävahdille jatkosopimus Jatkoaika.com. 27.1.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Onnela, Janne: Tomi Karhunen: "Pitää nyt yrittää todistaa osaaminen uudestaan" Jatkoaika.com. 16.8.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Kärppävahdista joulukuun pelaaja Jatkoaika.com. 5.1.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Onnela, Janne: Kesken ottelun maalille vaihdettu Tarkki – "Aina sitä toivoo ettei näin käy" Jatkoaika.com. 22.4.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 26.4.2015.
- ↑ Tappara kaappasi Karhusen maalinsuulleen Jatkoaika.com. 19.5.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.5.2015.
- ↑ Huikeavireisestä Tappara-vahdista helmikuun pelaaja Jatkoaika.com. 1.3.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 1.3.2016.
- ↑ Seppänen, Antti: Playoffsit tuottivat uusia Liiga-ennätyksiä liiga.fi. 29.4.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 30.4.2016.
- ↑ Seppänen, Antti: Paras maalivahti 2016: Husso, Karhunen vai Zapolski? liiga.fi. 2.5.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 5.5.2016.
- ↑ Tapparan maalivahtiosastolla muutoksia - Karhunen lähtee, Lassila tilalle Jatkoaika.com. 30.6.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 30.6.2016.
- ↑ Tomi Karhunen The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ Huttunen, Sasha: Tomi Karhusen outojen KHL-potkujen syy selvisi - ”Parempi ottaa venäläinen maalivahti” iltalehti.fi. 28.10.2017. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 7.11.2017.
- ↑ Huttunen, Sasha: Tomi Karhunen löysi uuden KHL-seuran - saako toinen suomalainen potkut? iltalehti.fi. 25.10.2017. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Huttunen, Sasha: KHL:n suomalaisvahdin hullu kausi sai dramaattisen käänteen - palaako Suomeen? iltalehti.fi. 19.12.2017. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Kolminkertainen Suomen mestari Tomi Karhunen siirtyy Sveitsiin is.fi. 15.1.2018. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Viime kaudella kolmessa seurassa torjunut Karhunen suuntaa Ruotsiin yle.fi. 21.6.2018. Yleisradio Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Huttunen, Sasha: Suomalainen huippuvahti sai yllättävän KHL-siirron - Jussi Tapolan seurassa jo viisi Tapparan ex-pelaajaa iltalehti.fi. 4.12.2018. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Arkko, Simo: Mestarivahti Tomi Karhunen etsii uutta työnantajaa – joutui kokemaan KHL:n pahamaineisen puolen: ”Se oli inhottava temppu seuralta” iltalehti.fi. 6.8.2019. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Seppä, Lassi: Pelicans hankki kolminkertaisen Suomen mestarin maalinsa suulle − "Karhunen tuo meille rutkasti kokemusta ja osaamista" Jatkoaika.com. 14.8.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Yli-Mäenpää, Joni: Pelicansin maalivahtiosastolla muutoksia: Tomi Karhunen lähtee Sveitsiin, Riku Helenius tulee Lahteen Jatkoaika.com. 28.11.2019. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.11.2019.
- ↑ Elite Prospects - NL Stats 2019-2020 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 8.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Tomi Karhunen bleibt beim SCB scb.ch. 21.2.2020. SC Bern Eishockey AG. Viitattu 8.8.2023. (saksaksi)
- ↑ DREIMALIGER FINNISCHER MEISTER TOMI KARHUNEN WECHSELT AN DEN PULVERTURM straubing-tigers.de. 8.7.2021. Straubing Tigers GmbH & Co. KG. Viitattu 8.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Seppä, Lassi: Tomi Karhunen lähti saksalaisseurastaan henkilökohtaisista syistä Jatkoaika.com. 9.2.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Neuer Goalie im „Adlerhorst“: Der VSV verpflichtet Tomi Karhunen! ecvsv.at. 18.2.2022. EC VSV GmbH. Viitattu 8.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Tomi Karhunen vahvistaa maalivahtiosastoa maajoukkuetaukoon saakka hifk.fi. 27.10.2022. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Rouvinen, Aleksi: Mestarivahti kävi pikavisiitillä HIFK:ssa – loikkaa heti kultaleijonan korvaajaksi iltalehti.fi. 9.11.2022. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Manzato verlängert, Karhunen kehrt zurück scb.ch. 8.2.2023. SC Bern Eishockey AG. Viitattu 8.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Ikonen, Sami: SM-liigan moninkertainen mestari haahuili joukkueesta toiseen – Viimeisin riskiveto oli pannukakku iltalehti.fi. 7.6.2023. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ HIFK:lle pelaajasopimuksia: Jori Lehterä Stadiin kahden vuoden diilillä hifk.fi. 5.6.2023. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 5.6.2023.
- ↑ Moilanen, Mika: HIFK hankki maalivahdin Tapparan mestaruusjoukkueesta is.fi. 16.8.2023. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 11.1.2024.
- ↑ Loukkola, Pekka: Oulun Kärpät paikkaa maalivahtiosastoa Tomi Karhusen kuukauden kestävällä vuokrasopimuksella yle.fi. 11.12.2023. Yleisradio Oy. Viitattu 30.12.2023.
- ↑ HIFK ja Tomi Karhunen ovat purkaneet sopimuksen hifk.fi. 11.1.2024. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 11.1.2024.
- ↑ Kiviniemi, Konsta: Tomi Karhunen solmi Kärpät-lainansa jatkoksi loppukauden sopimuksen Ouluun Jatkoaika.com. 11.1.2024. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.1.2024.
- ↑ Kärpille pronssia 2024 – tässä kaikki mitalistit liiga.fi. 19.4.2024. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 5.6.2024.
- ↑ 2006 U18 Memorial of Ivan Hlinka HockeySlovakia.sk. Slovenský zväz ľadového hokeja. Viitattu 14.8.2019. (slovakiksi)
- ↑ Pelaajat – K tappara.fi. 18.6.2015. Tamhockey Oy. Viitattu 14.8.2019.
- ↑ Ossi Karhunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Mestarimaalivahti Karhusen käteen sopii toisenlainenkin maila tappara.fi. 18.6.2015. Tamhockey Oy. Viitattu 7.4.2016.
- ↑ Korpela, Tanja: Missi Marita Karhunen ja jääkiekkoilija Tomi Karhunen: avioero iltalehti.fi. 6.11.2020. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 8.8.2023.
- ↑ Miro Aaltonen ja Tomi Karhunen Joensuun Mestis-seuran taustalle, Jokipojat vaihtuu Joensuun Kiekko-Pojiksi yle.fi. 4.5.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 5.5.2020.
- ↑ Kiekko-Laserin Mestis-kauden tilastot hylätty joukkueen konkurssin takia.
4 Kivistö (A) |
7 Peltonen |
9 Berglund |
11 Virta |
12 Anttila (C) |
16 Heikkala |
18 Antti-Roiko |
19 Yliniemi |
22 Nikupeteri |
25 Paaso |
26 Rueschhoff |
27 Tardif |
29 Alasiurua |
31 Vedenpää |
33 Karhunen |
37 Melnick |
39 Juusola |
52 Koivisto (A) |
53 Westerholm |
55 Ohtamaa (A) |
59 Hermonen |
62 Olkkonen |
63 Jandus |
77 Turunen (A) |
80 Korpimäki |
87 Kovařčík |
91 Gardiner |
95 Matikainen
Valmentajat Mäntymaa – Silander – Sihvonen – Hilli – Jaakola – Huttula