Tolvajärven–Ägläjärven taistelu
| Tolvajärven–Ägläjärven taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa talvisotaa | |||||||||
 Ryhmä Talvelan taistelijoita Tolvajärvellä.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Nikolai Beljajev (13. joulukuuta saakka) | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
Jalkaväkirykmentti 16, Erilliset Pataljoonat 10, 11 ja 112, Polkupyöräpataljoona 7 ja patteristo (4 000 sotilasta) |
139. divisioona (20 000 sotilasta), vahvistettiin 75. divisioonalla | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
630 kaatunutta |
yli 4 800 kaatunutta | ||||||||
| |||||||||
Tolvajärven–Ägläjärven taistelu oli suomalaisten vastahyökkäys talvisodan alussa Korpiselällä Laatokan Karjalassa. Taistelussa puna-armeijan hyökkäävä divisioona torjuttiin Tolvajärvellä ja tuhottiin Ägläjärvellä. Se oli suomalaisten ensimmäinen merkittävä hyökkäysvoitto talvisodassa.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puna-armeija ylitti Laatokan Karjalan rajan heti talvisodan alettua Suojärven kohdalla 139. jalkaväkidivisioonan voimalla. Suomalaisille näin suuri hyökkäys oli yllätys, ja puolustavat kolme erillisjalkaväkipataljoonaa perääntyivät. Seudun läpi kulki vain muutamia itä–länsi-suuntaisia korpiteitä, joita neuvostojoukot käyttivät hyökkäysurina. Tiet veivät Värtsilään, jossa tieverkosto huomattavasti laajeni ja josta olisi ollut yhteys Suomen IV armeijakunnan selustaan.
Suomalaiset perustivat uhkaa torjumaan Ryhmä Talvelan. Ryhmä koostui puolustavista neljästä pataljoonasta sekä ryhmää vahvistamaan lähetetyistä everstiluutnantti Aaro Pajarin Jalkaväkirykmentti 16:sta ja tykistön patteristosta.
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisten vastahyökkäys alkoi aamulla 12. joulukuuta tavoitteena motittaa ja tuhota mahdollisimman paljon 139. divisioonan joukkoja. Hyökkäys tehtiin aamulla Tolvajärven ja Hirvasjärven jään sekä järvien välisen kannaksen yli. Hyökkäysvalmisteluja hidasti venäläisten kahden pataljoonan yöllä 10.–11. joulukuuta tekemä saarrostusyritys, joka päättyi Makkarasotana tunnettuun kahakkaan.[1]
Pataljoonankomentaja Jaakko Malkamäen johtama hyökkäys Hirvasjärven yli epäonnistui, mutta keskeytti sattumalta samaan aikaan valmistellun neuvostoliittolaisen rykmentin hyökkäyksen. Hyökkäys Tolvajärven yli valtasi Kotisaaren ja sai saaliiksi muun muassa kahden patterin kaluston. Hyökkäys kannasta pitkin kohtasi toisen neuvostoliittolaisen rykmentin vastahyökkäyksen, mutta vahvistusten jälkeen hyökkäys jatkui iltapäivällä ja piiritti ja valtasi rykmentin päämajana käytetyn Tolvajärven matkailumajan kuolleine esikuntineen ja arkistoineen.
Suomalaisten tappiot päivän hyökkäyksessä olivat noin sata kaatunutta, neuvostoliittolaisten noin tuhat. Suomalaiset saivat saaliksi edellä mainittujen tykkien lisäksi 20 panssarivaunua ja 60 konekivääriä. Hyökkäys lisäsi koko Suomen puolustusvoimien uskoa mahdollisuuksiinsa sodassa.
Suomalaiset vetäytyivät takaisin jään yli yöksi ja hyökkäsivät uudelleen seuraavana päivänä. Tämä hyökkäys sai 139. divisioonan perääntymään. Hyökkäys jatkui päiviä ja tavoitteeksi otettiin 139. divisioonan tuhoaminen Ägläjärvellä. Osa divisioonasta tuhottiin 20.–22. joulukuuta. Neuvostoliittolaisten tappioiksi uskottiin 22. joulukuuta 1939 noin 2 000 sotilasta.[2]
Neuvostoliittolainen 75. divisioona oli lähetetty vahvistamaan 139. jalkaväkidivisioonaa, muttei pysäyttänyt suomalaisten etenemistä. Suomalaiset pysähtyivät lopulta Tolvajärveltä itään 30 kilometrin päähän Aittojoelle 24. joulukuuta ja pitivät aseman sodan loppuun. Taisteluiden alkaessa joulukuussa puna-armeijan komentajana toimi alkuun prikaatinkomentaja Nikolai Beljajev, mutta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1939 pois 139. jalkaväkidivisioonan komentajan tehtävistä, ja tilalle tuli uusi komentaja Pavel Ponedelin 15. joulukuuta 1939. Samalla koko 139. jalkaväkidivisioona korvattiin 75. jalkaväkidivisioonalla 15. joulukuuta 1939 alkaen. 139. jalkaväkidivisioonan miehistöä jaettiin muihin osastoihin.
Ryhmä Talvelan komentaja Paavo Talvela ylennettiin 20. joulukuuta everstistä kenraalimajuriksi ja JR 16:n Aaro Pajari everstiksi.
Tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen tappiot (osasto Pajari ajalta: 17.–23. joulukuuta 1939)
- kaatuneita 274
- haavoittuneita 445
- kadonneita 29
- kokonaistappiot 748
Neuvostoliiton tappiot (8. armeijakunnan tilastojen mukaan ajalta: 30. marraskuuta 1939 – 1. tammikuuta 1940)
139. jalkaväkidivisioona 6.–15. joulukuuta 1939:
- kaatuneita 761
- haavoittuneita 1 715
- kadonneita 1 076
- kokonaistappiot 3 552
75. jalkaväkidivisioona 15.–23. joulukuuta 1939:
- kaatuneita 747
- haavoittuneita 957
- kadonneita 1 234
- kokonaistappiot 2 938
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Vallattu panssariauto Tolvajärven rintamalta. Tolvajärvi 18. joulukuuta 1939. -
Eversti Pajari Tolvajärven esikunnan edustalla. Tolvajärvi 19. maaliskuuta 1940. -
Suomalainen upseeri poseeraa hylätyn neuvostopanssarin vieressä. -
Suomalaiset saivat sotasaalista onnistuneessa vastahyökkäyksessä Tolvajärvellä. -
Tolvajärven taistelusta. -
Torjuttu neuvostoliittolainen T-37-amfibiovaunu. -
Tuleen syttyneitä neuvostoliittolaisia keveitä panssarivaunuja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Talvisodan historia. (teksti toteuttaja Sotatieteen laitos. Sotahistorian toimisto.) Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17565-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen, s. 90–97. Siltala, 2014.
- ↑ Vihollinen menetti yli 2000 miestä Tolvajärven-Ägläjärven taisteluissa (Archive.org) Pääesikunnan Tiedotusosasto. Arkistoitu 1.11.2008. Viitattu 17.10.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Winterwar.com. The Battle of Tolvajärvi taistelun ensimmäisen päivän tapahtumat (yksityishenkilön harrastesivusto) (englanniksi)