Toivo Uuskallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toivo Uuskallio (1891 – 1969) oli suomalainen Antreasta kotoisin ollut maallikkosaarnaaja, puutarhuri, maanviljelijä ja Brasiliassa sijainneen Penedon suomalaisen utopiasiirtokunnan perustaja ja johtaja.[1][2][3]

Toivo Uuskallio koki uskonnollisen kääntymyksen 17-vuotiaana menetettyään nuoremman sisarensa. Uuskallio uskoi parantuneensa keuhkotaudista kasvissyönnin avulla ja hän alkoi saarnata aiheesta muillekin. Uuskallio uskoi myös luonnonparannuksen ja alastomuuden edistävän terveyttä. Ajatuksen siirtokunnan perustamisesta tropiikkiin hän sai 1920-luvulla näkemästään unesta. Hän alkoi kerätä ympärilleen seuraajia, jotka muuttaisivat hänen kanssaan Brasiliaan. Siirtokuntaan haluavia etsittiin lehti-ilmoituksilla ja mainoslehtisillä ja heidän oli vastattava useisiin kysymyksiin, joissa kysyttiin muun muassa heidän suhdettaan vegetarismiin ja alkoholin ja tupakan käyttöön sekä kuinka paljon varoja he voisivat antaa siirtokunnan perustamiseen. Siirtokunnan perustamista varten kerättiin rahaa yli miljoona markkaa.[1][2][3]

Uuskallio lähti syksyllä 1927 yhdessä pienen siirtolaisten eturyhmän kanssa Brasiliaan tutkimaan mahdollisuuksia siirtokunnan perustamiseksi sinne. Toivo Uusikallio osti sitten siirtokuntaa varten vaimonsa Liisan kanssa noin 3 500 hehtaarin entisen kahviplantaasin Fazenda Penedon talousvaikeuksissa olleelta Sao Penedon luostarilta 28. tammikuuta 1929. Fazenda Penedon sijaitsi noin 200 kilometrin päässä Rio de Janeirosta. Vuosina 1928–1929 Penedoon muutti 159 suomalaista, joista suurin osa oli keskiluokkaisia, kasvissyöntiä kannattaneita miehiä, jotka olivat kotoisin Etelä-Suomen suuremmista kaupungeista. Kaikki Penedoon tulleet eivät kuitekaan välittäneet Uuskallion aatteista vaan olivat lähteneet matkaan seikkailunhalusta tai paetakseen kotimaan vaikeuksia. Suurin osa alkuvuosina Penedoon tulleista suomalaisista palasi takaisin Suomeen alle vuodessa, ja Penedoon jäi pysyvästi vain noin 50 hengen kokoinen ryhmä. Uuskallion oppien mukaan siirtokunnassa kaikki eläinperäiset tuotteet olivat kiellettyjä, samoin kahvi, tee, alkoholi ja tupakka. Uuskallio vastusti rokottamista ja suhtautui epäluuloisesti länsimaista lääketiedettä kohtaan pitäen parempina hoitokeinoina aurinkokylpyjä ja paastoja.[1][3]

Alkuvaiheessa siirtokunnassa harjoitettiin vihannesten kotitarveviljelyä ja appelsiinien viljelyä myyntiä varten. Karjanhoito oli vuoteen 1932 saakka kiellettyä ja monet siirtokuntalaiset hankkivat lihaa, maitoa, kananmunia ja siirtokunnassa kiellettyjä alkoholijuomia ja tupakkaa siirtokunnan ulkopuolelta. Siirtokunnan maa ei soveltunut maanviljelyyn, sateet, kuivuus, kasvitaudit, heinäsirkat ja muut tuholaiset tuhosivat viljelmät ja siirtokuntalaiset joutuivat tekemään työtä ruokapalkalta. Siirtokunnan asukkaiden vaihtuvuus olikin suuri ja monet lähtivät Penedosta.[1][3]

Uusikallio omisti yksin Penedon maat, vaikka hän olikin ostanut tilan siirtokuntalaisten varoilla. Hän ei osannut hoitaa raha-asioita ja vuonna 1939 lähes koko tila oli kiinnitetty lainan vakuudeksi. Uusikalliot joutuivat myymään Penedon toukokuussa 1942 sveitsiläiselle lääketehtaalle. Kaupan ulkopuolelle jäivät tilasta aiemmin irrotetut rekisteröidyt palstat ja Kaleva. Monet suomalaiset jäivät kuitenkin Penedoon ja menivät lääketehtaan palvelukseen.[1][3]

Fazenda Penedon myynnin jälkeen alueella alkoi matkailuun perustuva yritystoiminta koska Penedo sijaitsi lähellä Rio de Janeiron ja Sao Paulon suurkaupunkeja. Penedoon perustettiin hotelleja, täysihoitoloita sekä käsityöpajoja ja kauppoja, joissa myytiin suomalaisten valmistamia tuotteita. Toivo ja Liisa Uuskallion pensionaatti oli ensimmäinen täysihoitola Penedossa. Monet Penedon suomalaiset alkoivat viljellä pesusienikurkkua ja valmistivat siitä erilaisia tuotteita. Suomalaiset toimivat myös hierojina Penedossa ja Rio de Janeirossa. Vuonna 1964 tekstiilitaitelija Eila Ampula avasi ateljeensa Penedossa ja Martti Aaltonen perusti vaimonsa Ailin kanssa Penedoon kynttilätehtaan. Vuonna 1998 Penedossa avattiin suomalaista elämäntapaa ja esineistöä esitellyt teema-alue Pikku-Suomi (Pequena Finlândia) ja Joulumaa (Casa do Papai Noel), jonka olivat suunnitelleet penedonsuomalaiset arkkitehdit Alva ja Sergio Fagerlande. Vuonna 2021 Penedossa oli 63 000 asukasta.[1][2]

Vuonna 1969 kuollut Toivo Uuskallio on haudattu Penedon suomalaisten omalle hautausmaalle, joka sijaitsee läheisessä Resenden kaupungissa.[1][2]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ilmestyksiä ja elämyksiä. Lähetyskirjakauppa, Helsinki 1925
  • Ylös kuolleista. 1, Uskonto. Mystica, Helsinki 1926
  • Ylös kuolleista. 2, Valistus. Mystica, Helsinki 1926
  • Ihmisen ravitsemus. Kristillinen työkansa, jakaja, Tampere 1928
  • Maatalouspulma: kokeiltavaa käytäntöä maamiehille ja puutarhureille. Otava 1928
  • Matkalla kohti tropiikin taikaa. Otava 1929
  • Ravintotalouspulma. Otava 1930
  • Penedon kuulumisia. Tampere 1933
  • Yksinkertainen elämä. Tampere 1950

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Toivo_Uuskallio&oldid=22663759”