Toivo Pehu-Lehtonen
Toivo Nikolai Pehu-Lehtonen ent. Lehtonen (8. huhtikuuta 1896 Tampere – 30. huhtikuuta 1929 Berliini, Saksa) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kauppias Kaarlo Gustaf Lehtonen ja Anna Vilhelmina Sipilä.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1915 ja liittyi Hämäläis-Osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi syyslukukauden vuonna 1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiakielitieteellisellä osastolla. Hän suoritti tykistöupseerien täydennyskurssin vuonna 1920.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 14. toukokuuta 1911 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa Suomalaisen Sotilaskäsikirjan toimitustyöhön.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan jaosjohtajaksi Jääkäritykistön 3. patteriin ja otti osaa sen mukana taisteluihin Kurussa, Muroleessa, Viljakkalassa ja Ylöjärvellä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen tehdyn tykistön uudelleen järjestelyn myötä hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston 5. patteriin, missä hän toimi edelleen jaosjohtajana. Kyseisen patterin mukana hän osallistui taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pehu-Lehtonen toimi sisällissodan jälkeen Jääkäritykistöprikaatin esikuntapäällikkönä 11. toukokuuta – 5. kesäkuuta 1918, josta hänet komennettiin koulutusosaston toimistoupseeriksi Yleisesikuntaan 5. kesäkuuta - 5. elokuuta 1918 väliseksi ajaksi. Suomen armeijan päällikön esikunnassa hän työskenteli 6. elokuuta 1918 – 25. tammikuuta 1919 välisen ajan ja oli yhtä aikaa merkittynä Suomen tykistökoulun rulliin. Hänet siirrettiin 27. joulukuuta 1918 Hämeen kenttätykistörykmentti l:een, jossa hän toimi lähettiupseerina 1. syyskuuta 1919 – 25. toukokuuta 1920 välisen ajan ja II patteriston komentajana 26. toukokuuta 1920 alkaen. Hämeen kenttätykistörykmentistä hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1923 Kenttätykistön aliupseerikoulun johtajaksi ja edelleen 17. syyskuuta 1924 alkaen Sotaväen esikuntaan tykistön tarkastajan toimiston päälliköksi. Armeijasta hän erosi sairauden tähden 18. helmikuuta 1925 ja palveli sen jälkeen palkkiovirassa puolustusministeriön yleisellä sota-asiainosastolla. Hänet määrättiin uudelleen vakinaiseen palvelukseen 13. heinäkuuta 1926 ja hänet sijoitettiin toimistoupseeriksi edellä mainitulle osastolle. Toistamiseen hän erosi vakinaisesta palveluksesta sairauden takia 20. elokuuta 1928. Hän kuoli Berliinissä 30. huhtikuuta 1929 ollessaan palaamassa Ranskasta, jossa hän oli hoidattamassa jääkäriajalta peräisin olevaa keuhkotautiaan.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pehu-Lehtonen toimi Suomen senaatin sota-asiaintoimituskunnan asettaman sotilaskielikomitean jäsenenä vuosina 1918–1919 ja Kenttätykistön väliaikaisen ohjesääntökomitean puheenjohtajana vuosina 1920–1921 sekä oli tykistön tarkastajan käytettävänä ohjesääntöjen laatimistyössä vuonna 1921. Hän toimi 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuosina 1920–1921 ja 1923 ja jäsenenä vuonna 1922. Kenttätykistörykmentti l:n kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuonna 1922 ja varapuheenjohtaja vuonna 1923.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.