Toivo Julku
Toivo Valfrid Teofilus Julku (12. lokakuuta 1896 Jaakkima – 11. elokuuta 1941) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat työmies Pärttyli Julku ja Liisa Niukkanen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hanna Katariina Jaatisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julku kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1931. Julku suoritti jääkärialiupseereille järjestetty aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1926 sekä komppanianpäällikkökurssin vuosina 1929 ja 1933 Suojeluskuntain päällystökoulussa. Taistelukoulun luutnanttikurssin hän suoritti vuonna 1937.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julku liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 24. elokuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan 5. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julku saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin ensin koulutusaliupseeriksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, mistä hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kuokkalassa ja etenemiseen Ollilaan ja Rajajoelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julku palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 5. Jääkärirykmentissä, mistä muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin harjoitus- ja paikallispäälliköksi Vehkalahden suojeluskuntaan. Vehkalahdella hän palveli 5. huhtikuuta 1921 saakka, jolloin siirtyi paikallispäälliköksi Virolahden suojeluskuntaan. Virolahdelta hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1922 harjoituspäälliköksi Myllykosken-Anjalan suojeluskuntaan, missä hän palveli 31. joulukuuta 1922 saakka. Hän erosi suojeluskunnasta 1. maaliskuuta 1923 ja siirtyi työnjohtajaksi Metsäkylän sahalle Vehkalahdelle, missä hän palveli kunnes liittyi uudelleen suojeluskuntaan 15. helmikuuta 1924 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Suonenjoen suojeluskuntaan. Suonenjoella hän palveli 1. helmikuuta 1925 asti, jolloin hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1925 alkaen Joensuun (myöhemmin Pohjois-Karjalan) suojeluskuntapiirin 4. ja 1. heinäkuuta 1928 alkaen 10. alueen sekä 1. marraskuuta 1935 alkaen Keski-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin 5. alueen päälliköksi. Seuraavaksi hän erosi suojeluskunnasta ja astui armeijan palvelukseen 13. marraskuuta 1936 ja hänet sijoitettiin Savon jääkärirykmenttiin, missä hän toimi nuorempana upseerina ja virkaatekevänä komppanianpäällikkönä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julku osallistui talvisotaan 3. Prikaatin konekiväärikomppanianpäällikkönä ja osallistui taisteluihin Taipaleessa. Välirauhan aikana hän toimi 1. Prikaatin 2. pataljoonan komentajana ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin päälliköksi Jalkaväkirykmentti 1:n konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui taisteluihin jatkosodassa Hiitola-Taivallahti akselilla. Hänen kohtalokseen tuli kaatua taistelussa Taivallahdessa 11. elokuuta 1941. Hänet haudattiin Haminan sankarihautaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.