Toipumisorientaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toipumisorientaatiossa (recovery) on kyse kansalaisoikeuksista, mielekkäästä elämästä, osallisuudesta ja kanssakulkijuudesta. Se on ajattelun ja toiminnan viitekehys, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys[1].

Lähestymistavan tavoitteena on tukea ihmistä saavuttamaan ja ylläpitämään itselle merkityksellistä ja tyydyttävää elämää sairauden oireista tai toimintakyvyn puutteista huolimatta. Suomen sosiaalipsykiatristen yhteisöjen keskusliitto on määritellyt neljä toipumisorientaation keskeistä elementtiä. Ne ovat toivo, osallisuus, toimijuus ja kohtaaminen.

Palveluita käyttävät ihmiset otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen, arviointiin ja niiden järjestämiseen. Tämä voi tapahtua esim. siten, että johtoryhmiin ja kehittämistyöryhmiin otetaan mukaan palvelunkäyttäjiä tai uudistetaan yhteisökokouksien käytäntöjä. Toinen käytännön toimi on asiakas-, hoito- tai palvelusuunnitelman uudistaminen siten, että se aidosti on palvelunkäyttäjän suunnitelma, joka nostaa esiin hänen omat tavoitteensa ja toiveensa. Suunnitelmassa korostuu palvelunkäyttäjän oma vastuu sekä hänen vahvuutensa ja voimavaransa. Kolmas konkreettinen käytännön esimerkki on vertaistuen ja kokemustiedon hyödyntäminen. Vertaistuki ja kokemuksellinen tieto tuovat toivoa toipumisesta. Vertaistuki voi toteutua esim. ryhmissä tai tukihenkilötoiminnan kautta. Kokemustietoa voidaan hyödyntää vaikkapa palkkaamalla kokemusasiantuntijoita työskentelemään erilaisissa tehtävissä riippuvuus- ja mielenterveystyössä.[2]

  1. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? www.duodecimlehti.fi. Viitattu 1.2.2022.
  2. Toipumisorientaatio riippuvuus- ja mielenterveystyössä Päihdelinkki.fi. 19.12.2019. Viitattu 1.2.2022.