Todennäköisyyden aksioomat
Todennäköisyysteoriassa tapahtuman A todennäköisyys määritellään yleensä siten, että todennäköisyys P toteuttaa Kolmogorovin aksioomat, jotka ovat saaneet nimensä venäläisen matemaatikon Andrei Kolmogorovin mukaan.
Olkoon kolmikko (Ω, F, P) mitta-avaruus. (Ω, F, P) on todennäköisyysavaruus, jos perusjoukko Ω on epätyhjä joukko, kokoelma F perusjoukon osajoukkoja on sigma-algebra ja todennäköisyys on mitta ja toteuttaa seuraavat todennäköisyyden aksioomat.
Ensimmäinen aksiooma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtuman todennäköisyys on positiivinen reaaliluku, tai nolla:
missä on tapahtumien joukko ja jokin tapahtuma joukossa .
Toinen aksiooma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko perusjoukon todennäköisyys on yksi:
- .
Kolmas aksiooma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tätä ehtoa kutsutaan usein täysadditiivisuudeksi tai -additiivisuudeksi:
- Jos tapahtumat ovat pistevieraita (ts. erillisiä), niin niiden yhdisteen todennäköisyys on niiden todennäköisyyksien summa:
- .
Seurauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aksioomista voidaan johtaa kaikki muut todennäköisyyden laskusäännöt, joista seuraavassa muutamia esimerkkejä.
Monotonisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tyhjän joukon todennäköisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Todennäköisyys on normeerattu mitta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Todistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monotonisuus ja tyhjän joukon todennäköisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Määritellään ja , missä kaikilla . On helposti nähtävissä, että joukot ovat pistevieraita ja . Siten kolmannesta aksioomasta saamme
Yhtälön vasen puoli muodostuu epänegatiivisista luvuista, joiden summa on , joka on äärellinen. Tästä seuraa suoraan monotonisuus . Tyhjän joukon todennäköisyys voidaan todistaa asettamalla lisäksi vastaväite: jos niin yhtälön vasen puoli saa vähintään arvon
Jos , saadaan ristiriita, sillä tällöin yhtälön vasen puoli olisi ääretön, eikä , joka on äärellinen. Siis ja .
Todennäköisyys on normeerattu mitta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen aksiooman nojalla
- ja , mikä sisältää väitteen.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekka Tuominen: Todennäköisyyslaskenta I. Limes ry (2007).
- Kolmogorov: Foundations of the Theory of Probability, (1933).