Titus (apostoli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ikoni Ágios Títos -kirkossa Iraklionissa.

Titus (vuoden 1933 raamatunsuomennoksessa Tiitus) oli apostolilähde? ja Paavalin opetuslapsi.[1]

Maininnat Raamatussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titus mainitaan useita kertoja Paavalin kirjeissä, mutta ei Apostolien teoissa.[2] Paavali kirjoitti hänelle yhden kirjeistään, joka on nykyisin osa Raamattua.[3] Sen alussa Paavali nimittää Titusta ”hengelliseksi pojakseen” (vanhan suomennoksen mukaan ”oikeaksi pojakseen yhteisen uskon perusteella”)[4], minkä on tulkittu tarkoittavan, että Titus oli juuri Paavalin vaikutuksesta kääntynyt kristinuskoon.[2]

Titus oli kreikkalainen.[5][6] Paavali otti hänet sekä Barnabaan mukaansa osallistuessan Jerusalemissa vuonna 48 pidettyyn apostolien kokoukseen.[2][7] Paavali lähetti myöhemmin Tituksen myös sovittelijaksi itsensä ja Korintin seurakunnan välille.[8][2] Tämän jälkeen Paavali yritti tavata hänet Trooaassa, mutta onnistui kohtaamaan hänet vasta myöhemmin Makedoniassa.[9][2][6]

Titus apokryfikirjoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Titus (apostoli)

Tituksen nimellä kulkee apokryfinen Tituksen kirje, jossa ylistetään naimattomuutta. Se tunnetaan kuitenkin vain 700-luvulla tehdystä latinankielisenä käsikirjoituksena.[2].

Tituksesta on kirjoitettu myös Tituksen teot -niminen apokryfinen kirja. Siinä kirjoittajaksi ilmoitetaan Zeenan, joka mainitaan myös Paavalin kirjeessä Titukselle[10] ja jonka Titus Paavalin kehotuksesta varusti matkalle yhdessä Apolloksen kanssa. Kirjan vanhimmat tunnetut käsikirjoitukset ovat 400-luvulta.[2]

Titus Kreetassa ja pyhäinjäännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titus saapui yhdessä Paavalin kanssa Välimeressä sijaitsevan Kreetan saaren etelärannikolle vuonna 59 jaa. He toivat saarelle kristinuskon.[11] Raamatun mukaan Titus jäi tällöin Kreetaan[12] ja Tituksesta tuli saaren ensimmäinen piispa.[11] Tituksella oli vaikeuksia käännyttää pakanallisia kreetalaisia, ja lopulta hän kuolikin marttyyrina.[1] Perimätiedon mukaan hän kuoli 93-vuotiaana elettyään koko ikänsä naimattomana.[2] Hänet haudattiin Ágios Títoksen kirkkoon Iraklioniin. Vähitellen kristinusko kuitenkin pääsi vallalle saarella ja kehittyi edelleen ortodoksisuudeksi.[1]

Nykyiset tutkijat ovat kuitenkin kyseen­alaistaneet pastoraali­kirjeiden aitouden, minkä vuoksi ei myöskään pidetä varmana, onko Titus todella toiminut Kreetassa.[2]

Osmanien saatua koko Kreeta haltuunsa vuonna 1669, poistuivat saarella ennen heitä hallinneet venetsialaiset saarelta mukanaan Tituksen pääkallo. Pääkallo palautettiin Venetsiasta takaisin Kreetalle vasta vuonna 1966. Nykyisin pääkallo on Ágios Títoksen kirkossa Iraklionissa, ja se on yksi kirkon arvokkaimmista pyhäinjäännöksistä.[11]

Myöhemmin Tituksesta tehtiin Kreetan suojeluspyhimys.[1] Kreetalla järjestetään vuosittain 25. elokuuta juhla Tituksen kunniaksi.[13]

Muistopäivä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa Tituksen muistopäivä on 25. elokuuta, kun taas katolisessa kirkossa Tituksen ja Timoteuksen yhteinen muistopäivä on 26. tammikuuta.[14]

  1. a b c d Bennett, Lindsay: Kreeta, s. 16. (Engl. alkuteos: Crete, suom. Sevón, Marja; Valtonen, Tero (päivitykset)) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2706-0
  2. a b c d e f g h i Holm-Nielsen, Svend; Noack, Bent & Achen, Sven Tito: ”Tiitus”, Raamattu ja sen kulttuurihistoria, 9. nide : Uusi testamentti : kirjeitä ja näkyjä, s. 16–18. Otava, 1973. ISBN 951-1-03215-1
  3. Peltola, Olavi: Kirje Titukselle Peltola, Olavi. Viitattu 16.6.2009.
  4. Tit. 1:4
  5. Gal. 2:3
  6. a b Palva, Heikki: ”art. Titus”, Raamatun tietosanasto. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20131-6
  7. Gal. 2:1
  8. 2. Kor. 12:11–18
  9. 2. Kor. 2:11–13
  10. Tit. 3:15
  11. a b c Hanna, Nick: Kreeta, s. 35. (Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete, suom. Roinila, Maija) Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7
  12. Tit. 1:5
  13. Hanna, Nick: Kreeta, s. 27. (Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete, suom. Roinila, Maija) Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7
  14. Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 492-493, hakusana Titus. WSOY, 2001. ISBN 951-0-23323-4