Titulaarikirkko
Titulaarikirkko eli titulus on Rooman kaupungin tai sen ympäristön pääkirkoista tai vanhoista diakonissalaitoksista käytetty nimitys. Titulaarikirkkoa johtaa kardinaali.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina, ennen sen vakiintumista valtionuskonnoksi, toimi Roomassa vain vaatimattomia seurakuntia. Toisen vuosisadan lopussa jaa. niillä ei ollut rukoushuoneita tai muita julkisia kokoontumispaikkoja. Niinpä seurakunnat kokoontuivat yksityisasunnoissa, joissa aterioitiin Jeesuksen muistoksi. Kokoontumispaikkoja nimitettiin tituluksiksi, ja arkeologisissa kaivauksissa niitä on löydetty 28. Kukin titulus toimi varsin itsenäisesti presbyteerinsä johtamana ja valvomana. [1] Näistä kirkoista vastuussa olevia pappeja alettiin vähitellen kutsua nimellä cardinalis (in cardinatus cardinalis) eli kardinaali. Myöhemmin näitä kirkkoja samoin kuin eräitä Roomassa sijaitsevia vanhoja diakonialaitoksia alettiin nimittää titulaarikirkoiksi. Vuodesta 2017 alkaen titulaarikirkkoja on ollut 163.
Alkuperäiset 10 titulaarikirkkoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Titulus | Kirkon nykyinen nimi |
|---|---|
| Titulus Aequitii | San Martino ai Monti |
| Titulus ”iuxta Pallacinas” | San Marco |
| Titulus Iulii | Santa Maria in Trastevere |
| Titulus Apostolorum prope Via Lata | Santi XII Apostoli |
| Titulus Lucinae | San Lorenzo in Lucina |
| Titulus Damasi | San Lorenzo in Damaso |
| Titulus Vestinae | San Vitale |
| Titulus Clementis | San Clemente |
| Titulus Pudentis | Santa Pudenziana |
| Titulus Bizantis myöhempi Titulus ”Pammachii” |
San Giovanni e Paolo |
Vuonna 499 nimitetyt uudet titulaarikirkot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rooman synodissa vuonna 499 paavi Symmachus lisäsi 18 uutta titulaarikirkkoa:
| Titulus | Kirkon nykyinen nimi |
|---|---|
| Titulus Aemilianae | Santi Quattro Coronati |
| Titulus Anastasiae | Sant'Anastasia |
| Titulus Apostolorum | San Pietro in Vincoli |
| Titulus Chrysogoni | San Crisogono |
| Titulus Cyriaci | San Ciriaco alle Terme Diocleziane, joka raunioitui vuonna 1590 |
| Titulus Caeciliae | Santa Cecilia in Trastevere |
| Titulus Crescentiae | San Sisto Vecchio |
| Titulus Eusebii | Sant'Eusebio |
| Titulus Fasciolae | Santi Nereo ed Achilleo |
| Titulus Gai | Santa Susanna |
| Titulus Marcelli | San Marcello |
| Titulus Matthaei | San Matteo in Merulana, joka purettiin vuonna 1798 |
| Titulus Nicomedis | Santi Marcellino e Pietro |
| Titulus Praxedis | Santa Prassede |
| Titulus Priscae | Santa Prisca |
| Titulus Sabinae | Santa Sabina |
| Titulus Tigridae | Santa Balbina |
| Titulus Romanus | Ei tiedossa |
Myöhemmin titulaarikirkoksi on korotettu muun muassa kirkot San Lorenzo in Panisperna ja Santa Maria del Popolo.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hintzen-Bohlen, Brigitte & Sorges, Jürgen: ”Kristinuskon alkuajat”, Taide & Arkkitehtuuri: Rooma, s. 400–401. Suomentanut Riikka Ketonen & Maija Pellikka & Pirkko Roinila & Merja Turunen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Titulaarikirkko Wikimedia Commonsissa
