Tinaoksalaatti
Tinaoksalaatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C2O4Sn |
Moolimassa | 206,73 |
Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
Sulamispiste | 280 °C (hajoaa)[1] |
Tiheys | 3,56 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Tinaoksalaatti (C2O4Sn) on tina- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa tekstiilien käsittelyssä ja katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa tinaoksalaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste on veteen ja orgaanisiin liuottimiin liukenematonta, mutta liukenee laimeisiin happoliuoksiin. Kuumennettaessa tinaoksalaatti hajoaa.[1][2][3]
Tinaoksalaattia voidaan valmistaa saostamalla tina(II)kloridin liuoksesta oksaalihapolla tai tina(II)oksidin ja oksaalihapon välisellä reaktiolla.[2][3]
- SnCl2 + (COOH)2 → C2O4Sn + 2 HCl
- SnO + (COOH)2 → C2O4Sn + H2O
Tinaoksalaattia käytetään apuaineena värjättäessä ja painettaessa tekstiilejä. Orgaanisen kemian synteeseissä sitä käytetään katalyyttinä esteröinti- ja vaihtoesteröintireaktioissa, muun muassa polyestereiden valmistuksessa. Tinaoksalaatin etuna on, että tällöin kilpailevien eliminaatioreaktiotuotteiden muodostuminen on vähäisempää protoneja luovuttaviin happokatalyytteihin verrattuna.[2][3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–95. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c M. N. Gitlitz & M. K. Moran: Tin Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2006.
- ↑ a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 1270. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843 (englanniksi)
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 620. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Klaus Weissermel, Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 391. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0 (englanniksi)