Tiina Laitila Kälvemark
Tiina Laitila Kälvemark (s. 1970 Kärsämäki) on ruotsinsuomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän on asunut Tukholmassa vuodesta 1997.[1] Hän on julkaissut yhden novellikokoelman ja neljä romaania. Kirjailijantyönsä ohessa hän on toiminut toimittajana ja tuottajana Ruotsin radion (Sveriges Radio) SR:n Finska-kanavalla.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitila Kälvemark on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri.[1] Hän on työskennellyt muun muassa Sveriges Radio Sisuradion uutis- ja ajankohtaisohjelmien tuottajana[1] sekä Taloussanomien Tukholman kirjeenvaihtajana.
Laitila Kälvemarkin kaunokirjallinen esikoisteos oli novellikokoelma Kadonnut ranta, joka ilmestyi suomalaiskustantamo WSOY:n kustantamana vuonna 2012. Toinen teos, romaani Karkulahti, ilmestyi saman kustantamon julkaisemana vuonna 2015.
Laitila Kälvemarkin kolmas kaunokirjallinen teos, romaani Seitsemäs kevät, ilmestyi huhtikuussa 2017. Hänen neljäs romaaninsa H2O ilmestyi maaliskuussa 2020. Tulvien vaivaamaan rannikkokaupunkiin sijoittuvan romaanin päähenkilöllä Hesterillä on useita, keskenään ristiriitaisia persoonallisuuksia, ja romaanissa otetaan selvää, mistä sivupersoonat tulivat ja miksi.
Laitila Kälvemarkin viides teos, romaani Valon ja pimeän sonaatit ilmestyi syyskuussa 2023 (WSOY). Romaani kertoo vääristä valinnoista, valheista, ja musiikin ja ystävyyden parantavasta voimasta.
Laitila Kälvemarkin kaunokirjallisen tuotannon tyypillisiä teemoja ovat sivullisuuden kokemukset, keskiluokan ahdinko ja ilmastokysymykset.[2]
Laitila Kälvemark on asunut myös Pariisissa, Amsterdamissa ja Uppsalassa.[1]
Kirjalliset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kadonnut ranta: novelleja (2012)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitila Kälvemarkin esikoisteos Kadonnut ranta ilmestyi 2012. Kirjailija itse kuvaa teoksensa nimen olevan symbolinen, sillä sen kaikkien tarinoiden päähenkilöt ovat jollain tapaa kadoksissa. Kadonnut ranta sisältää 14 novellia. Novellikokoelman kirjoitusprosessi sai alkunsa vuonna 2007, jolloin Laitila Kälvemark kirjoitti päivätöidensä ohessa ensimmäisen kirjaansa päätyneen novellin ”Näky”. Itse kirja valmistui ja julkaistiin vuonna 2012 WSOY:n kustantamana.[3]
Kokoelman novellit liikkuvat eri puolilla maailmaa, Sansibarista Sundbybergiin, ja sijoittuvat ajallisesti 2000-luvulle. Novellissa ”Näky” herätään v. 2005 raivonneen Gudrun-myrskyn jälkeiseen aamuun Smoolannin metsien keskellä. ”Suljettu taivas” puolestaan seuraa bussimatkalaisten hidasta matkaa läpi Euroopan vuonna 2010 Islannin tulivuorenpurkauksen aikaansaaman tuhkapilven aikana.
Novellien päähenkilöt vaihtelevat, mutta useita heistä yhdistää maahanmuuttajataustaisuus. Osa kokoelman novelleista nivoutuu toisiinsa esimerkiksi niissä esiintyvien henkilöhahmojen kautta. Tekstit muodostavat erillisyydestään huolimatta harmonisen kokonaisuuden. Kadonnut ranta, kuten muutkin Laitila Kälvemarkin teokset, kuvaa osin ruotsinsuomalaisuutta, mutta käsittelee globaalisuutta ja nomadisuutta laajemmassa perspektiivissä.[4]
Laitila Kälvemark kuvailee kirjoittavansa ihmisenä olemiseen liittyvistä asioista. Novelleja yhdistää lähtemisen ja jäämisen problematiikka[5], mutta myös uuden kiintopisteen etsiminen elämässä. Usein etsiminen, lähtemiset ja jäämiset liittyvät ihmissuhteisiin, toisinaan paikkoihin ja elämänvaiheisiin. Kokoelman nimeä kantavassa aloitusnovellissa vasta-avioituneen pariskunnan, Sakarin ja Annen, häämatka Sansibariin on saanut odottamattoman käänteen Annen kadottua jäljettömiin. Nuorikon katoamista tutkittaessa pariskunnan parisuhteesta alkaa selvitä uusia piirteitä, jotka osaltaan selittävät tilannetta, osaltaan herättävät lukijassa uusia kysymyksiä.
Tyypillistä Kadonnut ranta -teoksen tyylille on tarinoiden moniulotteisuus ja se, että ne jäävät ratkaisuhetkellä jollain tavoin avoimiksi. Novellit kutsuvat lukijaa tekemään omat tulkintansa tilanteesta tai sen jatkosta. Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola kuvailee Laitila Kälvemarkin esikoisteoksen tyyliä klassiseksi ja modernistisen proosan, erityisesti Tove Janssonin kirjoittaman lyhytproosan perilliseksi.[6]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laitila Kälvemarkin teokset ovat olleet ehdokkaina useamman kirjallisuuspalkinnon saajiksi.
Esikoisteos Kadonnut ranta oli Runeberg-palkintoehdokas vuonna 2013. Runeberg-palkinto on vuosittain romaaneille myönnettävän Finlandia-palkinnon rinnalla Suomen merkittävin kirjallisuuspalkinto.[7] Vuonna 2013 Laitila Kälvemark sai Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistyksen RSKY:n Kaisa Vilhuinen -palkinnon Kadonnut ranta -kokoelmastaan. Palkinto on nimetty Ruotsin suomalaismetsissä runoja laulaneen Vilhuisen mukaan, ja se jaetaan joka toinen vuosi Ruotsissa asuvalle kirjailijalle, joka kirjoittaa suomeksi. Palkintoraati piti novellikokoelmaa harvinaisen kypsänä ja valmiina esikoisteokseksi.[8] Laitila Kälvemarkin esikoisnovellikokoelmaan sisältyvä kertomus ”Jänis” palkittiin lisäksi 2. palkinnolla Ruotsin suurimmassa novellikilpailussa keväällä 2011.[3]
Laitila Kälvemarkin toinen teos, Karkulahti, oli ehdokkaana kolmen kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Romaani oli vuoden 2015 Toisinkoinen- ja Tiiliskivi-palkintoehdokkaana. Se oli myös yksi Suomen viidestä ehdokkaasta Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2016.[9]
Huhtikuussa 2017 ilmestynyt Laitila Kälvemarkin kolmas kaunokirjallinen teos, romaani Seitsemäs kevät, oli Botnia-palkintoehdokas 2017 ja Tulenkantaja-palkintoehdokas 2018.[9] Tulenkantaja-palkinto on Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan perustama kirjallisuuspalkinto.[10]
Keväällä 2020 ilmestynyt Laitila Kälvemarkin neljäs teos, romaani H2O, oli Botnia-palkintoehdokas 2020.
Vuonna 2007 Ruotsinsuomalainen toimittajayhdistys palkitsi Laitila Kälvemarkin toimittajantyöstään Vuoden murvelina hänen kartoitettuaan ruotsalaisten koulujen suomalaisluokkia ja -esikouluja sekä ruotsinsuomalaista vanhustenhoitoa.[11]
Kärsämäkiset äänestivät Laitila Kälvemarkin vuoden ulkokärsämäkiseksi 2016. Perusteina palkitsemiselle oli se, että Laitila Kälvemarkin teoksiin on ammennettu vaikutteita synnyinseudulta Kärsämäeltä ja että hän on tuonut haastatteluissaan esille synnyinseutuaan.[12]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kadonnut ranta: novelleja. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38802-0
- Karkulahti. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-40909-1
- Seitsemäs kevät. Helsinki: WSOY, 2017. ISBN 9789510424049
- H2O. Romaani. Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-44794-9
- Valon ja pimeän sonaatit. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 978-951-0-49668-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Tiina Laitila Kälvemark Kirjasampo. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ WSOY:n kirjailijaesittely: Tiina Laitila Kälvemark WSOY. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ a b Paavilainen, Liisa: Uutistoimittajasta novellistiksi: Tiina Laitila Kälvemark Sisuradio, Sveriges radio. 1.3.2013. Sisuradio. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Satu Gröndahl: Parakeista Östermalmille: ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden renessanssi docplayer.fi. 24.3.2017. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Paavilainen, Liisa: Uutistoimittajasta novellistiksi: Tiina Laitila Kälvemark 1.3.2013. Sisuradio, Sveriges radio. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Ahola, Suvi: Vieraalla maalla, myös itsessään. Tiina Laitila Kälvemark kuvaa siirtolaisuutta monessa polvessa 6.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Malin, Emilia: Tiina Laitila Kälvemark ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon saajaksi Sisuradio, Sveriges radio. 12.12.2012. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Johansson, Jaana: Tiina Laitila-Kälvemarkille Kaisa Vilhuinen -palkinto 8.3.2013. Sisuradio, Sveriges radio. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ a b Tiina Laitila Kälvemark WSOY. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Tulenkantaja-palkinto fi.wikipedia.org. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Rautalin, Sessa: Tiina Laitila Kälvemark on vuoden murveli Helsingin Sanomat. 28.11.2007. Viitattu 8.12.2022.
- ↑ Kärsämäellä palkittiin vuoden kärsämäkinen, ulkokärsämäkinen ja kulttuuritoimija 19.12.2016. Kärsämäen kulttuuritoimi. Viitattu 8.12.2022.