Tiheyskorkeus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tiheyskorkeus on ilmailussa käytetty lentokoneen lentokorkeus, joka vastaa kansainvälisen standardi-ilmakehän (ISA, International Standard Atmosphere) korkeutta, jolla on tietty ilman tiheys. Kyseessä on korjattu painekorkeus, jossa otetaan huomioon standardi-ilmakehästä poikkeava ilman lämpötila.
Sekä ilman lämpötilan kasvu että pienemmässä määrin ilmankosteuden kasvu pienentävät ilman tiheyttä.
Lentoturvallisuutta parantava laskentaparametri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilman tiheys vaikuttaa sekä lentokoneen aerodynaamiseen että sen voimalaitteen suorituskykyyn. [1]
- ilman tiheyden lasku pienentää siiven nostovoimaa
- potkurin tehokkuus heikkenee tiheyden laskiessa
- voimalaitteen teho laskee ilman hapen määrän laskiessa; ts. korkealla, kuumissa ja kosteissa oloissa voimalaitteen tuottama teho on pienempi kuin matalalla, kylmässä ja kuivassa ilmassa
- suuremmassa tiheyskorkeudessa lentokone kiihtyy hitaammin lähtökiidossa ja lennon aikana
- sakkausnopeus kasvaa tiheyskorkeuden kasvaessa
- lentokoneen nousunopeus on pienempi tiheyskorkeuden kasvaessa
Määritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuivalle ilmalle tiheyskorkeus lasketaan:
missä
- tiheyskorkeus (jalkaa, ft)
- ilmanpaine (staattinen paine)
- merenpinnan standardin mukainen paine eli 1013,25 hPa
- ilman lämpötila (K)
- merenpinnan standardin mukainen ilman lämpötila eli 288,15 K
- 0,235
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ AOPA Flight Training, Volume 19, Number 4; April 2007; Aircraft Owners and Pilots Association; ISSN 1047-6415