Tierbmesvarri
(Termisvaara)
Dierpmesvárri
Näkymä tunturin läntiseltä huipulta länteen, taivaanrannassa keskellä näkyy Saana.
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vuoristo | |
| Korkeus merenpinnasta |
1 028,8 m |
| Koordinaatit |
|---|
Tierbmesvarri tai Dierpmesvárri, usein myös suomalaisessa ääntämisasussa Termisvaara, on tunturi Käsivarressa Enontekiöllä. Se on Suomen eteläisin yli tuhat metriä korkea tunturi. Tunturilla on kaksi huippua, joiden etäisyys toisistaan on noin 1,2 kilometriä. Läntinen huippu (1 028,8 m) on hiukan korkeampi kuin itäinen (1 024 m). Maasto laskee lakien välissä noin 980 metrin korkeudelle. Tunturin etelä- ja länsirinne ovat varsin loivia, mutta erityisesti pohjoisrinne on hyvin jyrkkä pahtaseinä, Dierbmesbákti. Jyrkänteen juurella on Dierbmesjávri eli Termisjärvi, jonka pinta on 612,7 metrin korkeudella merenpinnasta. Itäinen huippu on järveä lähempänä ja tällä noin kilometrin matkalla on korkeuseroa 412 metriä.[1]
Pöyrisjärven erämaa-alueen länsireunalta, Norjan vastaiselta rajalta Enontekiöltä löytyy myös toinen Termisvaara/Dierpmesvárri-niminen tunturi. Sen korkein kohta on samalla Suomen ja Norjan rajan kulmapiste, ja sen korkeus on 615 metriä (sijainti ).[2]
Etymologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eräretkeilijä ja vaelluskirjailija Kullervo Kemppinen käsittelee Käsivarren paikannimistöä teoksessaan Haltian harteilla. Kirjassa tunturista käytetään nimeä Terbmisvaarri ja Kemppinen kertoo sen tarkoittavan ”törmävuorta”.[3] Hänen selituksensä perustuu saamen kieleen. Varri tai vaarri tarkoittaa vuorta tai suurta tunturia eikä vaaraa, kuten sana usein käännetään suomen kieleen, ja tältä osin Kemppisen selitys lienee varma. Myös tierbmes tai dierpmes voivat olla muunnoksia törmää tarkoittavasta saamen sanasta (tearbmi tai dearbmi) aivan kuten Kemppinen olettaa.
Nimen alkuosalle voi olla kuitenkin myös toinen selitys ja merkitys. Vaikka Dierbmesbákti on vaikuttava pahtaseinä, samanlaisia löytyy Käsivarresta useita muitakin ja jopa vaikuttavampia. Miksi juuri tälle tunturille olisi annettu nimi jyrkänteen perusteella? Kirjoitusasusta riippumatta nimen alkuosa voi olla väännös saamelaisten vanhan ukkosen jumalan nimityksestä Tiermes, Dearbmes tai Dearpmis. Sen muita yleisesti käytettyjä nimityksiä olivat muun muassa Horagállis, Hovregállis, Äijjih, Bájan ja Áddjá. Ukkosen jumala esiintyy uskomuksissa ilman haltijana ja ihmisten ja porojen suojelijana. Se puhdisti ilman taudeista ja antoi sateen ja elämän. Uskomusten mukaan Ukkosen jumala kykeni raivostuessaan lyömään tunturit kappaleiksi vasarallaan ja vahingoittamaan ihmisiä ja eläimiä. Tältä osin saamelaiset näyttävät ottaneen vaikutteita skandinaavisista uskomuksista ja ukkosenjumala Thorista. Tiermesin raivon lepyttämiseksi ja suopeana pitämiseksi sille uhrattiin porohirvaita.[4] Tähän saamelaisten uskomuksiin pohjautuvaan nimen selitykseen sopisi Termisvaaran lounaiskulmalla oleva lappalaiskodan muotoinen ja kauas näkyvä, nelimetrinen seitakivi[5]. Sen luona on voitu palvoa ukkosen jumalaa ja tästä on tullut nimi koko tunturille. Vastaavia mytologiaan perustuvia paikannimiä löytyy Käsivarresta muitakin, muun muassa Halti eli Háldečohkka.
-
Dierpmesvárrin seitakivi (sijainti ) -
Dierpmesjávri eli Termisjärvi ilmasta nähtynä. Oikealla näkyy Dierpmesbákti ja vasemmalla rannalla Termisjärven autio-/varaustupa ulkorakennuksineen -
Näkymä Termisvaaralta, etualalla näkyy Termisjärvi ja taustalla vasemmalla Saana
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php Viitattu 19.12.2011, myös Halti - Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000, Karttakeskus 2008, ISBN 978-951-593-245-7
- ↑ http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php Viitattu 7.1.2012
- ↑ Kemppinen, Kullervo: Haltian harteilla; Kuvia ja retkitarinoita Käsivarren suurtuntureilta, s. 29–30. WSOY, 1964.
- ↑ Pentikäinen, Juha: Saamelaiset – Pohjoisen kansan mytologia, s. 233–237. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 596. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-826-3.
- ↑ Halti - Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000, Karttakeskus 2008, ISBN 978-951-593-245-7