Tiemerkintä

Tiemerkintä on tien pintaan maalaamalla tai muulla tavoin tehty merkintä, jolla on merkitystä liikennesääntöjen kannalta. Tavallisimmin tiemerkinnät tehdään maalaamalla tai massaamalla asfalttiin valkoisia tai keltaisia merkintöjä. Vanhoilla kaupunkialueilla, missä kadut on päällystetty asfaltin sijasta esimerkiksi nupukivillä, ne voidaan kuitenkin tehdä myös esimerkiksi päällystämällä katu tiemerkintöjen kohdalta valkoisilla ja mustilla laatoilla.

Tavallisimpia tiemerkintöjä ovat kaistaviivat, yleensä valkoiset katkoviivat, jotka erottavat tien eri kaistat toisistaan. Jos tiellä on vain yksi kaista kumpaankin suuntaan kulkevaa liikennettä varten, ne erottavat toisistaan eri suuntiin kulkevan liikenteen. Kuitenkin jos vastaantulijoita ei ole, ne saa lyhyeksi ajaksi ylittää edessä olevan hitaamman ajoneuvon ohittamista varten. Jos valkoisen katkoviivan eteen on maalattu yhtäjaksoinen keltainen viiva, ei kaistaviivaa saa ylittää sen kohdalla, esimerkiksi hitaampaa ajoneuvoa ohitettaessa. Jos samalla tiellä on useampi kuin yksi kaista samaan suuntaan kulkevaa liikennettä varten, erotetaan nekin toisistaan valkoisilla katkoviivoilla.

Tien poikki pituussuuntaan maalatut tai poikkeavalla kiveyksellä osoitetut valkoiset viivat tarkoittavat, että kohdassa on suojatie, jota pitkin jalankulkijat voivat ylittää ajotien.

Mekaaniset merkinnät

Heijastinmerkinnät moottoritien kaistoilla

Pistekanta liimattuna asfalttiin

• Heijastimet ovat metallikehyksellä suojattuja tiehen kiinnitettäviä merkintöjä, joilla osoitetaan esimerkiksi ajolinjat moottoriteiden solmu- ja risteyskohdissa. Lisäksi niiden päältä ajaminen aiheuttaa meluefektin renkaiden kautta.
• Pistekannat ovat renkaisiin melua aiheuttavia laitteita. Laite on tiehen kiinnitettävä pyöreää lautasta muistuttavia metalliesine. Pistekantoja käytetään yleisesti lähestymisalueilla, kuten tietöiden tai vaarallisten risteysten edellä.
• Tienkorotus on tapa ehkäistä nopeaa ajoneuvon etenemistä. Tien pintaa korotetaan esimerkiksi 10 cm. Tyypillisiä kohteita ovat vaaralliset suojatiet, joissa jalankulkijan yli ajon vaara on suuri. Kyseisistä korotuksista tulee lisäksi ilmoittaa autoilijalle ennakoivasti liikennemerkillä. Usein lisänä käytetään ennen korotusta epoksi- tai pistekantavyöhykettä, jolla saadaan aikaan meluefekti renkaisiin.

Visuaaliset merkinnät

Maalaus

Tiestön keski- ja reunaviivat ovat yleisimmin maalaamalla toteutettuja tiemerkintöjä.

Maalaus on yleisimmin käytetty tiemerkinnän muoto. Syynä ovat alhaiset kustannukset. Lisäksi maalaukset erottuvat selvästi mustasta asfaltista.

Tiemerkintämaaleja on sekä liuoteohenteisia, että vesiohenteisia vaihtoehtoja. Liuotinohenteiset maalit toimivat vesiohenteisia paremmin kevään ja syksyn kylmänkosteassa säässä. Vesipohjainen maali on taas ympäristöystävällisempi vaihtoehto, joka soveltuu erinomaisesti alueille, joissa halutaan minimoida liuottimien käyttö. Vaikka vesipohjaiset maalit eivät yleensä ole yhtä kestäviä kuin termoplastinen massa, ne on helppo uusia ja sopivat hyvin alueille, joilla liikenne on kevyempää tai merkintöjen tarve on tilapäisempää.

Massaus

Termoplastinen merkintämateriaali eli massa on yksi suosituimmista valinnoista kulutuskestävyytensä ansiosta. Kun termoplastinen massa sulatetaan ja levitetään tielle, se jähmettyy muodostaen kestävän pinnoitteen. Pinnoiteen paksuus on noin 3 mm ja sietää raskasta liikennettä ja säilyttää heijastavuutensa pitkään. Sen komponentit, kuten hartsi, lasihelmet ja lisäaineet, sekoitetaan tiukasti valvotuissa mittasuhteissa laadun takaamiseksi. Kuumamassa on yleisimmin käytetty tiemerkintämateriaali Suomen teillä.

Muovitus

Muovitusta on käytetty jo 1960-luvulta saakka ulkomailla. Suomessa sen käyttöä rajoittaa talviolosuhteet. Muovi kiinnitetään erikoislaastilla tai kuumentamalla opasteen liima-aines.

Epoksointi

Epoksointia käytetään Suomessakin. Se on maalaamista hiukan kalliimpi merkintätapa. Usein käytettyjä kohteita ovat valtateiden korotetut reunaviivat. Niillä saadaan aikaan meluefekti renkaisiin, mikäli auto ajautuu liikaa ajokaistan reunaan. Epoksi on visuaalisista merkinnöistä kestävin materiaali.

Aiheesta muualla

• Liikenneviraston sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tiemerkinnät Suomessa 1960 luvulta tähän päivään (Arkistoitu – Internet Archive), kuvitettu historiikki, PDF 61 sivua, Jarmo Vainio 2016