Tiekunta
Tiekunta (ruots. väglag[1]) on Suomessa yksityistien rakentamisesta ja kunnossapidosta huolehtiva tieosakkaiden yhtymä. Tiekunta perustetaan joko Maanmittauslaitoksen tai kunnan tielautakunnan pitämässä yksityistietoimituksessa.[2] Tiekunta on tuloverolain 5 §:n mukainen yhteisetuus. Tiekunta on määrämuotoinen tapa huolehtia yksityistien tienpitoon liittyvistä asioista. Tiekunnan kokouksessa tehdyt päätökset sitovat kaikkia tieosakkaita, vaikka he eivät olisi osallistuneet kokoukseen. Tiekunnan osakkaita ovat tiehen rasiteoikeuden saaneet kiinteistöt. Tieosakkaaksi voidaan ottaa myös elinkeinon harjoittaja, joka tarvitsee tietä kulkemiseensa.[2]
Tiekunnan perustaminen ei ole pakollista, vaan yksityistietä voidaan hoitaa myös ilman tiekuntaa sopimalla asioista tieosakkaiden kesken. Tienpidosta tehdyt sopimukset sitovat vain sopijaosapuolia ja heidän perillisiään.lähde?
Tiekunnan on pidettävä vuosikokousta vastaava kokous vuosittain ennen kesäkuun loppua ellei muuta sovita. Vuosikokousta vastaava kokous on kuitenkin pidettävä vähintään neljän vuoden välein. Tiekunnan kokouksessa päätetään mm. tienpidon tasosta. Kaikki päätökset ovat enemmistöpäätöksiä.[2]
Tiekunnan käytännön asioita hoitaa toimielin: hoitokunta tai toimitsijamies. Hoitokuntaan valitaan kolme jäsentä ja näille kaksi ei-henkilökohtaista varajäsentä. Toimitsijamiehelle valitaan varamies. Toimielin hoitaa tiekunnan asioita tiekunnan kokouspäätösten mukaisesti.[2]
Tiemaksut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiemaksut perustuvat tiestä saatavaan hyötyyn. Tiemaksuja on kolmenlaisia: yksikkömaksu, käyttömaksu ja perusmaksu. Yleisin hyödyn mitta on tien käyttö. Tiekuntaa perustettaessa toimituksessa sille vahvistetaan ensimmäiset tieyksiköt. Myöhemmin tiekunta huolehtii itse yksikköjaon ajantasaistamisesta. Maanmittauslaitoksen suositus "Käsikirja yksityisteiden tienpidon osittelusta" on käytetyin yksiköintiohje.[2][3]
Tieosakkaalta tai ulkopuoliselta tien käyttäjältä periä tien satunnaisesta käytöstä käyttömaksua. Jos tieosakkaan tienkäyttö muuttuu tilapäisesti esim. rakentamisen vuoksi, voidaan tästä lisäliikenteestä periä käyttömaksua.[2]
Tiekunta voi päättää periä myös perusmaksua, jolla tarkoitetaan jokaiselta osakkaalta perittää tasasuuruista summaa, jolla kuitataan hallintokulut.[2]
Avustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tiekunnat saivat vuoteen 1994 asti valtionavustusta myös vuotuisiin kunnossapitomenoihin, mutta 1990-luvun alun laman jälkeiset säästötoimet lopettivat vuosiavustuksen. Nykyisin yksityistie saa valtionavustusta lähinnä vain rakennus- ja perusparannusmenoihin. Kunnat sen sijaan tavallisimmin avustavat tiekuntia, mutta avustuksen suuruus vaihtelee kunnittain, sillä se on kunkin kunnan itse päätettävissä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väglaget – bekant och fungerande (pdf) Suomen tieyhdistys. Arkistoitu 5.5.2015. Viitattu 25.3.2015. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Ajantasainen lainsäädäntö: Laki yksityisistä teistä 358/1962 finlex.fi. Viitattu 25.4.2016.
- ↑ Käsikirja yksityisteiden tienpidon osittelusta Maanmittauslaitos.