Tiedepääoma

Tiedepääoma on tieteeseen liittyvän tiedon, asenteiden, kokemusten ja resurssien summa, jonka yksilö kokoaa elämänsä aikana. Tähän sisältyy tieteellinen tieto, jonka ihminen tietää, mitä hän ajattelee tieteestä, hänen tuntemansa ihmiset, joilla on ymmärtämystä tieteestä, ja päivittäinen tieteellisen tiedon kohtaaminen.

Tiedepääoma koostuu tieteeseen liittyvästä kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta sekä yksilön habituksesta. Tutkijat ovat ehdottaneet, että tiedepääomaa ei esiinny erillään, vaan sen arvon määrää yksilön laajempi konteksti ja ympäristö.

Tiedepääoman on ajateltu rakentuvan kahdeksan keskeisen ulottuvuuden ympärille:

1. Tieteellinen lukutaito eli kyky ymmärtää ja arvioida tieteellistä tietoa
2. Tieteeseen liittyvät asenteet, arvot ja asennoitumiset
3. Ymmärrys tieteen siirrettävyydestä (tiede "avaa ovia" monelle uralle)
4. Tiedemedioiden käyttö
5. Osallistuminen koulun ulkopuoliseen tieteen ja teknologian harrastamiseen
6. Perheen yhteiset tieteeseen liittyvät taidot, tiedot ja osaaminen
7. Tieteenharjoittajien ja tieteen roolien tuntemus
8. Tieteestä puhuminen jokapäiväisessä arjessa 

Nämä kahdeksan ulottuvuutta voidaan tiivistää neljään tiedepääoman tyyppiin: mitä tiedät eli tieteellinen lukutaito; miten ajattelet eli asennoituminen; mitä teet; ja keitä tunnet eli sosiaaliset kontaktit ja verkostot. Kolme ensimmäistä tyyppiä sisältävät habituksen ja kulttuuripääoman ja neljäs sosiaalisen pääoman.

Tausta

Tiedepääomaa on käytetty opetusstrategioiden kehittämisessä peruskouluissa ja lukioissa ja aikuisten tiedepääoma-arvioiden kehittämisessä.

Tiedepääoman käsitteen on kehittänyt professori Louise Archer ja hänen kollegansa King's Collegesta Lontoosta ASPIRES-projektissa . Viiden vuoden tutkimuksen pohjalta 10–14-vuotiaiden nuorten ja heidän perheidensä kanssa ASPIRES havaitsi, että lapset niistä perheistä, joilla oli enemmän tieteellisiä resursseja (kuten vanhemmat, joilla on tieteellisiä harrastuksia tai uraa), haluaisivat todennäköisemmin jatkaa tieteen parissa. Tiedepääoman käsite kehitettiin keinona ymmärtää, miksi nämä tieteeseen liittyvät resurssit, asenteet ja toiveet saivat jotkut lapset suuntautumaan tieteeseen, kun taas toiset lapset eivät suuntautuneet näin.

Tiedepääoman käsite käyttää ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun luomia teoreettisia kehikoita kuvatakseen yksilön suhtautumistapaa tieteelliseen ajatteluun ja pääomaan. Sitä voidaan käyttää ymmärtämään, miten sosiaaliluokka vaikuttaa ihmisten toiveisiin ja osallistumiseen tieteeseen. Käsite on peräisin koulutuksen tutkimuksesta, mutta sitä käytetään myös laajemmin käytännössä ja politiikassa, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen tiede- ja teknologiakomitean työssä.

Tiedepääoma käytännössä

Tiedepääomaa käytetään useissa koulutusympäristöissä luonnontieteen oppimisen tukemiseksi, erityisesti lapsille. Esimerkiksi erään brittiläisen koulun tavoitteena on auttaa opiskelijoita kehittämään tiedepääomaa osallistumalla tiedekerhoihin kun taas laajemmassa mittakaavassa Science Museum Group käyttää tiedepääomaa käsitteenä tiedottaakseen strategiastaan ja työstään kaikille yhteistyökumppaneilleen. Irlannissa Science Gallery Dublinin tavoitteena on lisätä vierailijoiden tiedepääomaa näyttelyiden avulla. Vastaavasti Yhdysvalloissa Minnesotan tiedemuseo työskentelee tiedepääoman kanssa eriarvoisuuden torjumiseksi luonnontieteiden oppimisessa ja osallistumisessa niihin.

Lokakuussa 2017 Science Capital Teaching Approach käynnistettiin National STEM Learning Centerissä Yorkissa, Isossa-Britanniassa. Lähestymistapaa kehitettiin ja kokeiltiin neljän vuoden ajan yrittäjyyden tutkijoiden ja keskiasteen luonnontieteiden opettajien välillä.