Thunor
Thunor on länsigermaaninen ukkosenjumala. Hänet tunnetaan myös nimillä Þunor, Þor, þúr, Þonar, Thunaer ja Donar. Thunoria on ilmeisesti palvottu muinaisina aikoina sekä Englannissa että manner-Euroopassa.[1][2]
Thunorin nimi on peräisin protogermaanisesta sanasta þonaroz tai þunraz, joka tarkoittaa "ukkosta". Pohjoismaisessa mytologiassa hän esiintyy Thorina, Óðinnin ja Hlóðynin poikana. Vastaavasti ingvaeonien perinteen mukaan Thunor on Wodenin ja Hludanan poika, jota on joskus kutsuttu muinaisenglanniksi kirjoitetuissa teksteissä nimellä Latona (Leto).[1]
Thunarin kerrotaan ratsastaneen pilvien yllä vuohien vetämillä mahtavilla vaunuilla. Tästä myytistä saattaa olla peräisin muinaisenglannin termi þunnorad eli ukkosratsastus. Vanhassa germaanisessa kastevalassa Wodan, Saxnôte ja Thunaer mainitaan pakanallisiksi jumaliksi, joiden palvonnasta kristinuskoon kääntyvän oli luovuttava.[1]
Pronssikaudelta lähtien Thunor esitetään germaanisten kansojen ikonografiassa kirvestä tai vasaraa heiluttavana hahmona. Jumalan ase on saattanut olla alun perin kaksiteräinen kirves tai jopa heitettävä kivenjärkäle. Kansainvaellusten aikaan ase vakiintui sotavasaraksi, joka symboloi salamaa ja sitä seurannutta ukkosenjylinää.[1]
Thunorille, kuten useille germaanisille jumalille pyhitettiin puita tai kokonaisia metsiköitä tai niittyjä. Thunar ei ole vain myrskyjen ja salamoiden takana oleva voima, vaan vastasi myös elämää antavasta sateesta. Pappi ja historiankirjoittaja Adam Bremeniläinen kertoo 1100-luvulla ilmestyneessä teoksessaan Hampurin piispojen historia Thorista/Thunarista seuraavasti: "Thor, sanotaan, hallitsee ilmaa, joka hallitsee ukkosta ja salamoita, tuulia ja sateita, hyvää säätä ja satoa."[1]