Thomas Homer-Dixon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Homer-Dixon NPD:n puoluekokouksessa 2007

Thomas Homer-Dixon (s. 1956 Victoria, Brittiläinen Kolumbia) on kanadalainen politiikan tutkija, professori ja tietokirjailija. Hän toimii professorina Waterloon yliopiston ympäristötieteellisessä tiedekunnassa sekä Balsillien kansainvälisen politiikan oppilaitoksessa. Aikaisemmin hän on toiminut professorina Toronton yliopiston rauhan ja konfliktien tutkimuslaitoksella. Hänen tutkimusalueisiinsa kuuluvat ympäristön ja konfliktien vuorovaikutus, globaali turvallisuus, yhteiskuntien sopeutuminen taloudellisiin, ekologisiin ja teknologisiin muutoksiin, energiakysymykset sekä yhteiskunnallinen romahdus.

Thomas Homer-Dixon syntyi vuonna 1956 Victoriassa, Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Hän suoritti kandidaatin tutkintonsa politiikan tutkimuksesta vuonna 1980 Carletonin yliopistossa Ottawassa. Tohtorin tutkintonsa hän suoritti vuonna 1989 samasta pääaineesta yliopistossa Massachusetts Institute of Technology. Hänen väitöskirjansa käsitteli kansainvälisiä suhteita, puolustuspolitiikkaa ja aseiden valvontaa, kognitiotiedettä ja konfliktiteoriaa. Tutkintonsa jälkeen Homer-Dixon siirtyi Toronton yliopistoon, missä hän johti useita kansainvälisiä projekteja koskien ympäristöllisten jännitteiden ja väkivallan yhteyksiä kehitysmaissa.[1]

Tutkimusalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homer-Dixonin tutkimusote on erittäin poikkitieteellinen ja hän hyödyntää politiikan tutkimuksen lisäksi taloustiedettä, ympäristötiedettä, maantiedettä, kognitiotiedettä, sosiaalipsykologiaa sekä kompleksisuusteoriaa. Homer-Dixonin vaikutus ympäristöä ja turvallisuutta koskevaan keskusteluun on ollut huomattava ja häntä pidetään laajasti aihepiirin yhtenä tärkeimmistä asiantuntijoista.[2]

Thomas Homer-Dixon itse jakaa tutkimuksellisen lähestymistapansa neljään pääkohtaan:

  • huomion kiinnittäminen sosiaalisen epävakauden ja konfliktin perimmäisiin syihin, erityisesti yhteiskuntien sopeutumisen epäonnistumiseen
  • kiinnostus luonnon ja sosiaalisen maailman liittymäkohtiin, erityisesti koskien ympäristön muutoksia, energiaa ja kompleksisia mukautuvia järjestelmiä
  • poikkitieteellinen tutkimusote
  • tutkimustulosten päättäväinen tuominen poliittisten päättäjien ja yleisön tietoisuuteen

Homer-Dixon on 2000-luvulla alkanut kiinnittää erityistä huomiota yhteiskuntien käytössä olevaan energiaan ja kompleksisten järjestelmien termodynamiikkaan. Hän katsoo, että ihmiskunta on siirtymäisillään runsaan, halvan ja korkealaatuisen energian kaudelta energian niukkuuden kaudelle. Hän myös huomauttaa, että tutkijat ovat hädin tuskin vasta alkaneet kiinnittää huomiota tähän siirtymään ja sen vaikutuksiin.[3]

Homer-Dixon on julkaissut eri sanomalehdissä ja aikakausjulkaisuissa kymmeniä artikkeleita. Niissä hän on käsitellyt muun muassa kompleksisuutta, yhteiskunnallista romahdusta, energiaa, terrorismia, sotaa, taloutta, ilmastonmuutosta ja väestökysymyksiä.[4] Tärkeiden aihealueiden joukkoon Homer-Dixon laskee myös öljyhuipun ja muuttoliikkeen.[5]

Environment, Scarcity, and Violence

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homer-Dixonin vuonna 1999 ilmestynyt kirja Environment, Scarcity, and Violence vetää yhteen hänen edeltäneiden kymmenen vuoden tutkimuksensa. Teos käsittelee ympäristöllisen stressin ja sosiaalisen konfliktin yhteyksiä. Käyttäen esimerkkejä Kiinasta, Saharan eteläpuolisesta Afrikasta sekä Meksikosta Homer-Dixon osoittaa, kuinka uusiutuvien luonnonvarojen niukkuus ja epätasainen jakautuminen johtavat pahenevaan köyhyyteen, suuriin muuttoliikkeisiin, syveneviin sosiaalisiin jakoihin sekä instituutioiden heikentymiseen. Hän kuitenkin huomauttaa, että tämä ympäristön vaikutus sosiaaliseen maailmaan on usein epäsuora ja ongelmia voidaan vähentää poliittisilla ratkaisuilla. Teos sai useita positiivisia arvioita.[6]

The Ingenuity Gap

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 ilmestynyt Homer-Dixonin teos The Ingenuity Gap käsittelee yhteiskunnallista ongelmanratkaisua ja kompleksisuutta. Kirjan perusteesin mukaan modernin sivilisaation kompleksisuuden taso on kasvanut niin suureksi, että sen ymmärtäminen ja hallitseminen on muuttunut lähes mahdottomaksi. Asiantuntijatkaan eivät ole perillä siitä, ”missä mennään”. Ihmiskunta on lajina päästänyt valloilleen sellaisia voimia, joita se ei hallitse ja jotka eivät ole hallittavissa. Tämä kekseliäisyyskuilu johtaa siihen, että kasvavaan ongelmanratkaisun tarpeeseen ei ole tarjolla riittävästi ideoita.

Homer-Dixonin mukaan erityisesti köyhät maat kärsivät kekseliäisyyskuilusta, mutta rikkaatkaan maat eivät ole sille enää immuuneja. Kasvavan kekseliäisyyden tarpeen ja pahenevan keksimisen epävarmuuden erotuksen aiheuttamat ongelmat koskevat kaikkia. Kuilun leventyessä seurauksena voi olla poliittinen hajoaminen sekä väkivaltainen mullistus.[7]

The Upside of Down: Catastrophe, Creativity, and the Renewal of Civilization

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homer-Dixonin vuonna 2006 julkaisema teos The Upside of Down käsittelee yhteiskuntien kasvua, kriisiytymistä ja uudistumista. Teoksen mukaan nykypäivän kasvavat ympäristöongelmat ja energiatalouden kriisi saattavat johtaa kansallisen ja globaalin järjestyksen murtumiseen, mikä voi pahimmillaan vahingoittaa miljardeja ihmisiä. Homer-Dixon kuitenkin katsoo, että tämä lopputulos ei ole välttämätön ja on olemassa keinoja estää se. Vanhan järjestyksen murtuminen ei nimittäin ole pelkkä uhka, vaan myös mahdollisuus. Ennakkoluulottomuus ja valmistautuneisuus mahdollistavat luovan ja rohkean yhteiskunnallisen uudistamisen.

Teoksessaan Homer-Dixon erittelee viisi ”tektonista jännitettä”, jotka kerääntyvät syvällä globaalin sivilisaation pinnan alla:

  • energiajännite, erityisesti maaöljyn lisääntyvä niukkuus
  • taloudellinen jännite, joka syntyy globaalista taloudellisesta epävakaudesta ja kasvavasta kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä
  • väestöllinen jännite, joka syntyy erilaisista väestönkasvuluvuista rikkaiden ja köyhien maiden välillä sekä suurkaupunkien kasvusta köyhissä maissa
  • ympäristöllinen jännite, joka seuraa kasvavista maa-alueiden, vesialueiden, metsien ja kalavarantojen tuhoista
  • ilmastojännite, joka seuraa maan ilmakehän koostumuksen muutoksista

Viidestä tekijästä energiajännite on Homer-Dixonin mukaan pahin, koska energia on ihmiskunnan tärkein resurssi. Kun energiasta on niukkuutta ja se on kallista, vaikeutuvat kaikki yhteiskuntien yritykset turvata tarpeensa, kuten ruoan tuottaminen, makean veden saanti, tiedon hankkiminen ja käsittely sekä puolustautuminen. Kompleksisuuden vaatimat energiakustannukset ja energian tuottamisen EROEI-suhde ovat olennaisia tekijöitä yhteiskunnan selviytymisen kannalta.

Viiden jännitteen muodostaman uhan moninkertaistavat modernien yhteiskuntien kasvava keskinäinen riippuvaisuus ja yhteyksien nopeus sekä pienten ryhmien kehittyvä kyky aiheuttaa valtavaa vahinkoa – jopa tuhota kokonaisia kaupunkeja. Homer-Dixon vertaa nykyistä kriisiä Rooman valtakunnan 2000 vuotta sitten kokemaan kriisiin. Hän väittää, että viisi jännitettä yhdessä voimistavien tekijöiden kanssa ovat tappava yhdistelmä. Ne lisäävät hyvinvointimme kannalta olennaisten systeemien ketjureaktion omaisen romahduksen riskiä. Tällaista romahdusta Homer-Dixon kutsuu ”synkronoiduksi kaatumiseksi”. Yhteiskuntien on tehtävä kaikkensa estääkseen sitä tapahtumasta. Toisaalta, jos ihmiset ovat siihen valmistautuneita, he voivat lieventää romahduksen vaikutuksia ja käyttää tilaisuutta instituutioiden, yhteiskunnallisten suhteiden, teknologioiden ja vakiintuneiden tapojen syvälliseen uudistamiseen. Tämä on Homer-Dixonin mukaan todennäköisesti paras tapa varmistaa tulevaisuuden hyvinvointi ja inhimillisyys.[8]

  • Lynton Caldwell Prize 2000, teoksesta Environment, Scarcity, and Violence
  • Governor-General's Non-Fiction Award 2001, teoksesta The Ingenuity Gap
  • National Business Book Award 2006, teoksesta The Upside of Down

Kirjajulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Homer-Dixon, Thomas: The Upside of Down: Catastrophe, Creativity, and the Renewal of Civilization. Washington, DC.: Island Press, 2006. ISBN 0-676-97722-7
  • Homer-Dixon, Thomas: The Ingenuity Gap. New York: Knopf, 2000. ISBN 0-375-40186-5
  • Homer-Dixon, Thomas: Environment, Scarcity, and Violence. Princeton: Princeton University Press, 1999. ISBN 0-691-02794-3
  • Homer-Dixon, Thomas: Population and Conflict. Liège: International Union for the Scientific Study of Population, 1994. ISBN 2-87108-032-1
  • Homer-Dixon, Thomas: Environmental Scarcity and Global Security. New York: Foreign Policy Association, 1993. ISBN 0-87124-152-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]