Thomas Crecquillon
Thomas Crecquillon (1505? – 1557 Béthune?) oli ranskalais-flaamilaisen koulukunnan säveltäjä.[1][2] Hän edusti Josquin Desprez’n ja Orlando di Lasson välistä sukupolvea. Hänet tunnetaan varsinkin chansoneistaan ja moteteistaan[1], joista ensin mainittuja hän sävelsi yli 200 ja jälkimmäisiä yli 100. Crecquillonin muuhun sävellystuotantoon kuuluu toistakymmentä messua ja kaksi lamentaatioiden sarjaa.[2]
Crecquillon toimi asiakirjamerkintöjen mukaan ainakin vuonna 1540 maître de chapellena, joka vastasi uskonnollisen musiikin valitsemisesta, säveltämisestä ja esittämisestä Kaarle V:n palveluksessa. Vuonna 1547 tai 1548 Nicolaus Mameranus viittasi Crecquilloniin vain laulajana ja säveltäjänä. Maître de chapellen asemaan oli tuolloin siirtynyt Cornelius Canis. Crecquillon oli kaniikki Namurin St. Aubinissa, kunnes siirtyi kaniikiksi Dendermondeen vuonna 1552. Hän toimi kaniikkina myös Béthunessa vuonna 1555. Tielman Susato julkaisi Crecquillonin teoksen Le tiers livre de chansons (1544).[2] Se oli ainoa säveltäjältä hänen elinaikanaan julkaistu teos.[1]
Crecquillon kuoli todennäköisimmin ruttoepidemian uhrina Béthunessa vuonna 1557.[1][2] Hänet tunnettiin taitavana polyfonian ja imitaation hyödyntäjänä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
