Theory of Culture Change

Theory of Culture Change: The Methodology of Multilinear Evolutio on yhdysvaltalaisen antropologin Julian Stewardin tunnetuin teos. Teos on esseekokoelma, ja se ilmestyi ensi kerran vuonna 1955. Kirja jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäiset viisi lukua ovat puhtaasti teoreettisia, kun taas loput seitsemän ovat esimerkkejä teorian sovellettavuudesta. Teoksessa Steward esittelee multilineaatisen evolutionismin teorian ja kulttuuriekologian.

Multilineaarinen evolutionismi

Steward hylkää aiemmat evolutionismiteoriat liian yleistävinä. 1800-luvun unilineaarisen evolutionismi perusajatus oli, että kaikki kulttuurit käyvät läpi samat kehistyvaiheet varhaiskantaisista yhteisöistä kohti monimutkaisempia sivilisaatioita. Universaali evolutionimmi puolestaan yleisti kulttuurien kehityksen kokonaisvaltaisesti, ja puhui yhdestä kulttuurista monien kulttuurien sijaan. Multilineaarisen evolutionismin lähtökohtana on oletus, että kulttuurien välisiä samankaltaisuuksia on, mutta ne eivät kuitenkaan esiinny kaikkialla kaikissa ihmisyhteisöissä. Hänen mielestään kulttuuriset lait ja ilmiöt eivät ole universaaleja, vaan kulttuureja tutkittaessa on otettava huomioon niiden paikalliset olot ja trendit. Kulttuurit voivat toisin sanoen kehittyä lukemattomin eri tavoin.

Kulttuuriekologia

Kulttuuriekologia liittyy multilineaariseen evolutionismiin läheisesti. Stewardin mukaan jokainen kulttuuri sopeutuu vallitseviin ympäristöoloihin, ja tätä sopeutumisprosessia hän kutsuu kulttuuriekologiaksi. Kulttuuriekologian tarkoitus on selvittää, miten eri kulttuurit ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja kehittäneet teknologiansa siihen sopivaksi. Samankaltaisissa ympäristöissä kulttuurit tuottavat samanlaisia teknisiä sovelluksia. Kulttuuriekologian liittyy myös käsite kulttuuriydin. Kulttuuriytimeen kuuluvat juuri toimeentuloa lähinnä olevat ominaisuudet, jotka ovat teknis-taloudellisia. Saman kulttuuriytimen jakavat kuuluvat samaan kulttuurialueeseen. Muilla kulttuurin ominaisuuksilla voi olla lukematon määrä vaihtelevuutta, koska ne ovat löysemmin sidottuja ytimeen. Nämä ”sekundaariset” ominaisuudet ovat muodostuneet kulttuurihistoriallisesti joko sattumalta tai leviämällä, ja ne antavat näkyvät, ulkoiset eroavaisuudet kulttuureille.

Kulttuuriekologiaa tutkittaessa on otettava huomioon kolme seikkaa. Ensiksi ympäristön ja tuottavien tekniikoiden, esimerkiksi kalakantojen esiintyminen, vaikuttaa elämiseen. Toiseksi ympäristön vaikutus käyttäytymismalleihin, esimerkiksi metsästystä voi harjoittaa yksin tai yhdessä, mutta pähkinöiden keräilyä vain yksin. Näin myös metsästys antaa enemmän liikkumatilaa kulttuurille. Kolmanneksi on otettava huomioon käyttäytymismallien vaikutus muihin kulttuurin ominaisuuksiin eli on huomioitava kokonaisvaltainen tutkimus.

Sosiokulttuurinen integraatio

Mikään kulttuuri ei kuitenkaan ole niin täydellisesti sopeutunut ympäristöönsä, että se olisi täysin pysyvä. Kulttuurien muutosta ei tule tutkia vain monimutkaisuuden kasvamisen kautta, vaan myös sosiaalisen integraation. Stewardista se on hyödyllinen eriteltäessä kompleksisten yhteisöjen sisäisiä rakenteita kuin myös hahmotettaessa uusia, laadullisia tasoja historiallisessa kehityksessä. Steward käyttää sosiokulttuurisista tasoista nimikkeitä perhetaso, multiperhe ja kansallis-/valtiotaso. Perhetasossa perhe huolehtii itse kaikesta ja on täysin riippumaton muista. Multiperhe alkaa muodostua, kun perheet yhdistyvät, mikä on usein ympäristön vaatimus esimerkiksi yhteisen metsästyksen vuoksi. Kansallistaso muodostuu, kun perheet alkavat tulla riippuvaisiksi toisistaan. Tällöin alkaa esiintyä vaihtokauppaa ja poliittista hierarkisuutta sekä omistusta ja sodankäyntiä. Stweardin seuraajat käyttivät näistä sosiaalisista tasoista nimiä lauma, heimo. päällikkötaso ja valtio.

Lähteet

• Steward, Julian (1955). Theory of culture change: the methodology of multilinear evolution. Urbana, Ill. : University of Illinois Press
• McGee, R. Jon. (2004). Anthropological theory : an introductory history. Boston (Ill.) : McGraw-Hill Education