Theodor Körner (liittopresidentti)
Theodor Körner | |
---|---|
Itävallan 5. liittopresidentti | |
Liittokansleri |
Leopold Figl Julius Raab |
Edeltäjä | Karl Renner |
Seuraaja | Adolf Schärf |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. huhtikuuta 1873 Újszőny, Itävalta-Unkari |
Kuollut | 4. tammikuuta 1957 (83 vuotta) Wien, Itävalta |
Tiedot | |
Puolue | Sosiaalidemokraattinen puolue |
Uskonto | katolinen |
Theodor Körner (23. huhtikuuta 1873 Újszőny, Itävalta-Unkari – 4. tammikuuta 1957 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen poliitikko. Körner toimi Itävallan presidenttinä vuosina 1951–1957.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli syntynyt Itävalta-Unkarin armeijan upseerin poikana Ujszonyssa[1], pienessä Komaromin kylässä nyk. Unkarissa. Körner opiskeli sotilasakatemiassa Hranicessa ja valmistui luutnantiksi 1894.
Hän palveli upseerina Agramissa (nykyinen Zagreb, Kroatia) ja oli ylennetty majuriksi 1904, jolloin hänestä tuli Itävallan armeijan päällystöä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli komentajana Italian rintamalla. Hän erosi sotilasuralta kenraalina 1924.
Körner oli kiinnostunut politiikasta ja hän liittyi sosiaalidemokraatteihin 1924. Hän palveli Itävallan liittopäivien puheenjohtajana 1933–1934. Kansalaissota Itävallassa ja itävaltalais-fasistien nousu Engelbert Dollfussin johdolla lopetti Körnerin uran poliitikkona. Hän oli vangittuna kuten muutkin opposition jäsenet. Toisen kerran hänet vangitsivat natsit toisen maailmansodan aikana.
Toisen maailmansodan jälkeen huhtikuussa 1945, Körneristä tuli Wienin pormestari. Körner oli vastuussa pommituksissa sodan aikana pahasti vaurioituneen Wienin jälleenrakentamisesta ja suunnittelusta. Karl Rennerin kuoleman jälkeen puolue nimitti Körnerin presidenttiehdokkaaksi, ja Körner voitti vaalit saatuaan 51 prosenttia äänistä. Körneristä tuli ensimmäinen suoraan kansanvaalilla valittu Itävallan presidentti 1951. Hän kuoli virassa toimiessaan 1957.
Körnerillä oli tietämystä asevoimista, ja hän kirjoitti teoksia sotilasteorioista. hänen mukaansa on nimetty Wienissä katu ja tieteen ja taiteen palkinto Theodor-Körner-Preis.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Thea Leitner: Körner aus der Nähe, Danubia Verlag. Wien 1951
- Ilona Duczynsk: Theodor Körner.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Österreichsches Staatsarchiv /Kriegsarchiv
Karl Seitz (1919–1920) | Michael Hainisch (1920–1928) | Wilhelm Miklas (1928–1938)
Karl Renner (1945–1950) | Theodor Körner (1951–1957) | Adolf Schärf (1957–1965)
Franz Jonas (1965–1974) | Rudolf Kirchschläger (1974–1986) | Kurt Waldheim (1986–1992)
Thomas Klestil (1992–2004) | Heinz Fischer (2004–2016) | Alexander Van der Bellen (2017-)