Teodor Avellan
.jpg)
Teodor Kristian (Theodor Christian) Avellan (ven. Фёдор Ка́рлович Авела́н, Fjodor Karlovitš Avelan; 12. syyskuuta 1839 Loviisa – 30. marraskuuta 1916 Pietari)[1] oli Venäjän laivastossa palvellut suomalainen amiraali. Hän johti Venäjän laivaston sen maineikkaalle vierailulle Ranskaan vuonna 1893 ja toimi Venäjän meriministerinä vuosina 1903–1905.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avellanin vanhemmat olivat luutnantti Carl August Avellan ja Ruotsissa syntynyt Nadine Justina Ericsson. Avellanin eno oli Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen pääjohtajana toiminut vara-amiraali Justus Adolf Ericsson, jonka tyttären Odalindan kanssa Avellan meni naimisiin vuonna 1867.[1] Venäjän laivastossa palvellut vara-amiraali Oskar Enqvist oli Avellanin serkku.[2] Professori Johan Henrik Avellan ja senaattori Carl Adam Adlerstjerna olivat hänen isoisänsä serkkuja.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isänsä kuoltua vuonna 1846 Avellan varttui äitinsä kanssa Pietarissa. Hän pääsi kahdeksanvuotiaana Aleksanterin kadettikouluun, josta hän siirtyi kaksi vuotta myöhemmin Venäjän merikadettikouluun. Hän valmistui merikadetiksi vuonna 1857 ja sai ylennyksen luutnantiksi vuonna 1863 ollessaan mukana klipperi Abrekin maailmanympäripurjehduksella. Vuosina 1869–1872 aliluutnantti Avellan oli vanhimpana upseerina maailman ympäri purjehtineella klipperi Gaidamakilla. Hän palveli sen jälkeen vanhimpana upseerina useilla muillakin valtameriä kiertäneillä aluksilla ja yleni 1882 komentajaksi sekä 1886 kommodoriksi.[4][1] Avellan kävi vuonna 1878 hakemassa Venäjän ostaman risteilijä Asian Yhdysvaltain Philadelphiasta ja toi sen seuraavana vuonna kotiin.[4] Vuosina 1886–1889 hän oli päällikkönä maailman ympäri purjehtineella korvetti Ryndalla, joka upseeristoon kuului muun muassa suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš.[1][4]
Vuonna 1890 Avellan nimitettiin 3. meriekipaasin päälliköksi Kronstadtiin. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi ja nimitettiin Kronstadtin satamaesikunnan päälliköksi. Elokuussa 1893 hänet nimitettiin venäläisen eskaaderin komentajaksi Välimerelle.[4] Myöhemmin samana vuonna hän sai tehtäväkseen viedä eskaaderinsa historialliselle laivastovierailulle Ranskan Touloniin. Kyseessä oli vastavierailu, sillä Ranskan laivasto oli vieraillut Kronstadtissa kaksi vuotta aiemmin, mutta samalla se merkitsi myös Ranskan ja Venäjän välisen sotilasliiton julkistamista. Avellan ja osa hänen miehistöstään vietiin kunniavieraina Pariisiin, jossa heihin kohdistui laaja myönteinen huomio, sillä mahtavan liittolaisen saaminen oli ranskalaisille riemun aihe. Tapaus toi Avellanille maailmanlaajuisen kuuluisuuden.[1] Hän sai eron Välimeren eskaaderin päällikkyydestä vuotta myöhemmin. Hän toimi tammikuusta 1895 alkaen Venäjän merivoimien pääesikunnan päällikön apulaisena ja vuodesta 1896 pääesikunnan päällikkönä. Viimeksi mainitun nimityksen yhteydessä hän sai ylennyksen vara-amiraaliksi.[4]
Avellan oli vuosina 1899 ja 1901 lyhyen aikaa Venäjän vt. meriministerinä.[1] Hän oli meriministerinä myös vuosina 1903–1905 ja sai 1903 kenraaliadjutantin arvon. Hän erosi ministerin tehtävistä laivaston kärsittyä tappioita Venäjän–Japanin sodassa.[4] Avellan jätti samana vuonna myös laivaston ja sai eronsa yhteydessä amiraalin arvon. Hän oli yksi niistä yhdeksästä suomalaisesta, jotka ovat ylenneet täysamiraaliksi Venäjän merivoimissa. Vuonna 1914 hänet nimitettiin viimeisenä suomalaissyntyisenä henkilönä Venäjän valtakunnanneuvoston jäseneksi.[1]
Ritarikunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhän Stanislauksen ritarikunta kolmannen luokan risti (1869)[1]
Pyhän Annan ritarikunta kolmannen luokan risti (1872)[1]
Pyhän Vladimirin ritarikunta neljännen luokan risti (1875)[1]- Pyhän Stanislauksen ritarikunta toisen luokan risti (1879)[1]
- Pyhän Annan ritarikunta toisen luokan risti (1879)[1]
- Pyhän Vladimirin ritarikunta kolmannen luokan risti (1890)[1]
- Pyhän Stanislauksen ritarikunta ensimmäisen luokan risti (1894)[1]
- Pyhän Annan ritarikunta ensimmäisen luokan risti (1896)[1]
- Pyhän Vladimirin ritarikunta toisen luokan risti (1899)[1]
Valkoisen Kotkan ritarikunta ritarimerkki (1902)[1]
Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta hopeinen rintatähti (1907)[1]- Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunta hopeinen rintatähti briljantein (1912)[1]
- Pyhän Vladimirin ritarikunta ensimmäisen luokan risti (1916)[1]
_ribbon.svg){kind=small}
Avellan sai monia korkeita venäläisiä ja ulkomaisia kunniamerkkejä, kuten erittäin harvinaisen Pyhän Vladimirin I luokan kunniamerkin vuonna 1916. Italia, Tanska, Kreikka, Ranska, Brasilia, Havaiji, Turkki, Buhara, Itävalta, Preussi, Bulgaria, Romania, Japani, Persia, Espanja ja Ruotsi palkitsivat Avellanin ulkomaisin kunniamerkein.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Matti Klinge: Avellan, Theodor (1839 - 1916) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Rotem Kowner: Historical Dictionary of the Russo-Japanese War, s. 145. Rowman & Littlefield 2017. Google Books (englanniksi)
- ↑ Johan Henrik Avellan is related to Theodor* Kristian Avellan geni_family_tree. Viitattu 25.7.2024.
- ↑ a b c d e f Teodor Avellan Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Четырнадцатый Морской министр Императорского флота России адмирал Авелан Федор Карлович (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
