Theis Lundegaard

Theis Lundegaard

Theis Jacob Thorkildsen Lundegaard (myös Theis Jacob Torchelsen Lundegård, 8. lokakuuta 1774 Austad, Norja – 26. helmikuuta 1856 Austad) oli norjalainen talonpoika, laivanvarustaja, rannikkopuolustuksen päällikkö, Eidsvollin kansalliskokousedustaja ja monikertainen stortingetin jäsen.

Tausta

Theis Jacob Torchelsen Lundegård oli talonpoika Torkild Nilssen Høylandin ja Ingebog Theisdatter Stulandin poika, joka syntyi Høylandin kylässä Austadissa, joka on nykyisin osa Lyngdalia. Hänellä ei ollut koulupohjaa, mutta hän oli luonteeltaan sanavalmis eikä hän pelännyt virkamiehiä eikä muitakaan auktoriteetteja. Lundegaard oli myös suurikokoinen mies sekä leveys- että pituussuunnassa. Hän avioitui Sara Jacobsdatter Stulandin (1779–1872) kanssa vuonna 1800.

Ura

Lundegaard oli luonut omaisuutensa lähtien vaatimattomista oloista. Hän harjoitti kauppaa Bergenin ja Kristianian välillä, ja ajan pitkään hän hankki omistukseensa laivoja sekä erään Etelä-Norjan suurimmista maatiloista.

Sotavuosien aikana Lundegaard osoitti myös upseerintaitoja rannikkopuolustuksen johdossa. Englantilainen fregatti oli tullut Austadiin ja ankkuroitunut Lundegårdin kartanon edustalle. Sotilaat olivat valmistautuneet nousemaan maihin, ja Lundegaardilla oli vain pieni joukko miehiä käytössään puolustukseen. Hän komensi naiset pukeutumaan miesten vaatteisiin ja ottamaan asemat niin, että he olivat näkyvissä mereltä päin. Aseiden puute ratkaistiin jakamalla naisille heinähaasioiden tukiseipäitä – puolustajat laskivat sen varaan, että matkan päästä ne näyttäisivät kivääreiltä. Ensimmäisen tulikomennon jälkeen englantilaiset huomasivatkin ”uudet sotilaat”, jotka olivat tulossa vähälukuisten puolustajien tueksi, ja he tekivät täyskäännöksen takaisin laivalle.

Kotipaikkakuntansa talonpoikien luontaisena johtohahmona Lundegaard valittiin 1814 Eidsvollin kansalliskokousedustajaksi. Hänellä oli oma laiva Haabet, jolla hän saattoi matkustaa liikematkoillaan, ja laivalla hän matkusti kahden edustajatoverinsa kanssa myös itse kokoukseen. Hän oli ensimmäinen puheenvuoron käyttänyt talonpoika, ja heistä koko kokouksen aktiivisin puhuja. Itsenäisyyskysymyksissä hän seurasi itsenäisyyspuolueen enemmistöä, mutta hän korosti erityisesti kirkon maanomistuksen lakkauttamista ja vastusti äänioikeuden sitomista omaisuuteen. Hän ei ollut suuri puhuja, mutta otti puheenvuoron muiden vaietessa vaikeissa kysymyksissä. Hän oli myös ratkaisevassa asemassa niin sanotun ”juutalaisparagrafin” läpiviemisessä, joka kielsi juutalaisilta pääsyn maahan. Hän kehotti yhtäkkiä kaikkia nousemaan seisomaan, jotka eivät halua juutalaisia maahan. Enemmistö nousi, ja asia oli ratkennut.

Lundegaard valittiin stortingetiin useaan otteeseen, vuosina 1814, 1815–1816, 1821–1822, 1827–1833 ja 1845, jolloin hän oli mukana tärkeimmissä komiteoissa. Hän jatkoi kamppailua virkamieskunnan ylivaltaa vastaan.