The Sceptre of Deception

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Sceptre of Deception
Falconer
Studioalbumin The Sceptre of Deception kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  touko–kesäkuu 2003
 Julkaistu 4. marraskuuta 2003[1]
 Formaatti CD
 Tuottaja(t) Falconer & Andy LaRocque
 Tyylilaji power metal
 Kesto 46.10
 Levy-yhtiö Metal Blade
Falconerin muut julkaisut
Chapters from a Vale Forlorn
2002
The Sceptre of Deception
2003
Grime vs. Grandeur
2005

The Sceptre of Deception on Falconerin kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 4. marraskuuta 2003.[1] Se on konseptialbumi, joka perustuu Eerikinkronikkaan. Albumin kappaleet kertovat yhtenäisen tositapahtumiin perustuvan tarinan Maunu Ladonlukon kuolemasta seuranneesta valtataistelusta Ruotsin ja Norjan kruunusta. Tarina oli kiehtonut Falconerin pääasiallista säveltäjää Stefan Weinerhallia jo pitkään ja hän suunnitteli ensin kirjoittavansa siitä 3–4 kappaleen kokonaisuuden, joka lopulta paisui koko albumin mittaiseksi.[2] Kappaleiden sanoitukset on kirjoitettu vuorosanojen muotoon, ja muutamaa vierailevan laulajan esittämää osaa lukuun ottamatta Falconerin laulaja Kristoffer Göbel esittää kaikkia henkilöitä ja kertojaa. Sanoitusten lisäksi albumin kansilehteen on kirjoitettu sama tarina proosamuodossa. Albumi oli Göbelille ensimmäinen Falconeriin liittymisen jälkeen, ja ensimmäinen, jossa Falconer esiintyi täydellä kokoonpanolla.

Albumin tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukko makaa kuolinvuoteellaan vuoden 1290 jouluna. Hän on huolissaan valtakunnastaan, sillä hänen kuolemansa voi aiheuttaa sisällissodan. Kuninkaalla on kolme poikaa, ja koska kuningas valitaan vaaleilla, se voisi jakaa valtakunnan eri prinssejä tukeviin ryhmittymiin. Pojat olivat kuitenkin vielä lapsia ja Maunu päättää välttää vaalit, ja siten sodan, nimittämällä Torgils Knuutinpojan sijaishallitsijaksi, kunnes hänen vanhin poikansa Birger voisi nousta valtaistuimelle. Torgils hallitsee rauhan vallitessa, mutta hän suututtaa papiston viemällä heiltä vapautuksen veroista ja asepalveluksesta. Lopulta tulee päivä, jolloin Birger kruunataan. Samalla vietetään hänen veljensä Valdemarin häitä, joka on naitettu Torgilsin tyttärelle. Torgils toivoo tästä avioliitosta saavansa nuoremman veljen tuen siltä varalta, että Birger kääntyisi papiston puolelle häntä vastaan. (”The Coronation”)

Pian tämän jälkeen Maunun kolmas poika Eerik kihlautuu Norjan kuninkaan Haakonin tyttären kanssa ja pyytää saada hallita Norjan länsiosia omien herttuakuntiensa lisäksi. Tämä ei miellytä Birgeriä, joka on juuri noussut valtaan. Eerik ja Valdemar näkevät mahdollisuutensa päästä lähemmäs kruunua, kun kirkko julistaa Torgilsin pannaan, ja he liittyivät tukemaan kirkkoa. Torgilsia tämä ei miellytä ja hän kutsuu Eerikin ja Valdemarin luokseen ja kieltää heitä ottamasta kantaa kiistassa kirkon kanssa. He loukkaantuvat saamastaan kohtelusta ja pakenevat liittolaisineen Norjan puolelle. (”The Trail of Flames”)

Birger takavarikoittaa kapinoitsijoiden maat ja valloituttaa Eerikin linnan. Tämän johdosta Eerik ja Valdemar päättävät vaihtaa taktiikkaa ja kutsuvat kuninkaan neuvotteluihin. He esittävät katumusta ja ehdottavat tukevansa Birgeriä aina, jos heidän maansa palautettaisiin ja Birger luopuisi neuvonantajastaan Torgilsista. Kirkko liittyy myös tukemaan Eerikin ja Valdemarin ehdotusta, koska ilman Torgilsia heidän valtansa kruunuun olisi suurempi. Birger suostuu, ja eräänä iltana Maunun kaikki kolme poikaa ratsastavat aseistettujen miesten kanssa Torgilsin linnaan. Torgils vangitaan, ja kun häntä viedään pois hän syyttää Birgeriä isänsä nimen likaamisesta. Lopulta Torgils teloitetaan ja Birger liittoutuu veljiensä kanssa. (”Under the Sword”)

Tie valtaistuimelle oli avoin Eerikille ja Valdemarille ja he panivat suunnitelmansa pettää veljensä täytäntöön. Eräänä iltana he saapuvat Birgerin linnaan vieraiksi, mutta yöllä hänen mentyään vaimoineen nukkumaan, he ottavat kuningasparin vangiksi. Birger vannoo kostavansa veljilleen, kun heitä viedään tyrmään. (”Night of Infamy”)

Nyt Eerik ja Valdemar hallitsevat Ruotsia, ja kihlauksensa takia Eerikillä on mahdollisuus Norjan kruunun. Tanskan kuningas Menvedille tämä ei sovi, ja hän rientää auttamaan vangittua Birgeriä ja hänen vaimoaan Märtaa, joka on Menvedin sisar. Tanska julistaa sodan Ruotsin hallitsijoita vastaan, ja Norjan tuesta huolimatta Eerikillä ja Valdemarilla on vähän aikaa lisäjoukkojen kokoamiseen. He aloittavat neuvottelut Birgerin vapauttamisesta, vaikka heillä ei ole aikomusta suostua siihen. Menved näkee valheiden läpi ja jatkaa sotatoimia. Norjan kuningas ymmärtää myös Eerikin ja Valdemarin muodostaman uhan ja liittoutuu Tanskan kanssa. (”Hooves Over Northland”)

Eerik ja Valdemar ymmärtävät jääneensä alakynteen ja pyytävät aselepoa. Siihen suostutaan ja kahden vuoden vankeuden jälkeen Birger ja Märta vapautetaan. Rauhan ehdoksi määrätään, että kolmen veljen tulee hallita Ruotsia yhdessä. Valtakunta jaetaan kolmeen osaan ja kuninkuus määrätään periytyväksi. Eerik menee naimisiin Norjan prinsessan Ingeborgin kanssa ja unelmoi pääsevänsä hallitsemaan laajempaa valtakuntaa, sillä Norjan kruunulla ei ole muita perillisiä. (”Pledge for Freedom”)

Märta ei ole tyytyväinen tilanteeseen, sillä hän haluaa kostaa nöyryyttävän vankeutensa ja saada taas koko Ruotsin miehensä hallintaan. Hän kutsuu luokseen Korpintukka-nimisen noidan, joka tunnetaan taikavoimistaan. Kuningatar pyytää noitaa tuhoamaan Eerikin ja Valdemarin, mutta tämä vastaa, ettei kykene vahingoittamaan kuninkaallista verta. Märta ajaa noidan ulos linnasta. (”Ravenhair”)

Birger päättää yhdistää taas valtakunnan salajuonen avulla ja jouluna 1317 kutsuu veljensä luokseen viettämään juhlapyhää. Veljet vastaavat kutsuun ja lähtevät ratsain henkivartioittensa kanssa kohti Birgerin linnaa. He kohtaavat toisensa tiellä ja jatkavat samaa matkaa. Ennen määränpäätään he tapaavat ritarin, joka on lähtenyt kuninkaan luota varoittamaan Eerikiä ja Valdemaria Birgerin petoksesta. He jatkavat matkaa, koska eivät usko veljensä uskaltavan tehdä syntiä jouluna ja koska luottavat henkivartiostoonsa, jos jotakin tapahtuisi. Perillä heille ilmoitetaan, että juhlasali on niin täynnä, etteivät henkivartijat mahdu sisään. Eerik ja Valdemar suostuvat jättämään miehensä, kun saavat luvan ottaa miekkansa sisään. He osallistuvat juhlallisuuksiin, mutta seuraavana aamuna joukko aseistettuja miehiä yllättää heidät. Erik ja Valdemar antautuvat, ja kuningatar vangituttaa heidät kostoksi linnan torniin. Tämä tapaus tunnetaan nimellä Nyköpingin pidot. (”The Sceptre of Deception”)

Eerik ja Valdemar jätetään torniin nääntymään nälkään. He myöntävät tekemänsä vääryydet ja kirjoittavat tunnustuslausunnot. He eivät voi enää muuta kuin valmistautua tuonpuoleista varten. He maksavat anerahoja kirkolle ja rukoilevat Jumalalta anteeksiantoa viimeiset elinpäivänsä. (”Hear Me Pray”)

Birger luuli ongelmiensa jo olevan ohi, mutta hänen veljiensä liittolaiset vaativat saada Eerikin ja Valdemarin ruumiit haudattavaksi. He hyökkäsivät kuninkaan linnaan ja voittivat Birgerin joukot, ja kuningas joutui lähtemään maanpakoon. Samaan aikaan Maunu Birgerinpoika oli keräämässä palkkasotilaita Tanskasta isänsä avuksi tietämättä hänen häviöstään. Kun hän palasi Ruotsiin, hänet vangittiin saman tien. Ruotsin uudeksi kuninkaaksi valittiin Maunu Eerikinpoika Moran käräjäkivillä vain kolmevuotiaana poikana. (”Child of Innocence”)

Kaikki kappaleet säveltämnyt ja sanoittanut Weinerhall, ellei toisin mainita.

  1. The Coronation – 4.40
  2. The Trail of Flames – 5.23
  3. Under the Sword – 3.46
  4. Night of Infamy – 6.02
  5. Hooves Over Northland – 4.08 (säv. Weinerhall, san. Weinerhall, Göbel)
  6. Pledge for Freedom – 3.51 (säv. Weinerhall, san. Weinerhall, Göbel)
  7. Ravenhair – 5.04
  8. The Sceptre of Deception – 8.00
  9. Hear Me Pray – 4.21
  10. Child of Innocence – 0.55 (säv. A. Johansson, Weinerhall, san. Weinerhall)
  11. The Gate – {{{2}}}.{{{3}}} (kappale ei ole osa albumin tarinaa. Erikoispainoksen bonuskappale)
Yhtye
Vierailevat muusikot
  • Mathias Blad – laulu (Valdemar Maununpojan rooli), taustalaulu
  • Nicklas Olsson – laulu ja kitarasoolo kappaleessa The Sceptre of Deception, taustalaulu
  • Johannes Nyberg – kosketinsoittimet, taustalaulu
  • Elise ja Elina Ryd – taustalaulu
  • Andy LaRocque – soolokitara kappaleessa Hear Me Pray
  • Fredrik Jonsson – taustalaulu
  • Thomas Sjölander – taustalaulu
  1. a b iTunes: Falconer – The Sceptre of Deception (englanniksi) Viitattu 5.1.2019
  2. Aljaz Senicar: Falconer Tartarean Desire. marraskuu 2003. Arkistoitu 24.10.2008. Viitattu 16.5.2010. (englanniksi)
  3. AllMusic review (englanniksi) Viitattu 5.1.2019
  4. Marko Heino: Falconer: The Sceptre Of Deception Imperiumi. 06.11.2003. Viitattu 22.5.2023.
  5. Marko Säynekoski: Falconer: The Sceptre Of Deception Soundi. 11/2003. Viitattu 22.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]