The Rock – paluu helvettiin

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta The Rock)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”The Rock” ohjaa tänne. Dwayne Johnsonista eli The Rockista on oma artikkelinsa.
The Rock – paluu helvettiin
The Rock
Virallinen elokuvateatterijuliste
Virallinen elokuvateatterijuliste
Ohjaaja Michael Bay
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Nick Glennie-Smith
Hans Zimmer
Kuvaaja John Schwartzman
Leikkaaja Richard Francis-Bruce
Tuotantosuunnittelija Michael White
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Hollywood Pictures
Levittäjä InterCom
Netflix
Disney+
Ensi-ilta
Kesto 136 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 75 miljoonaa dollaria[1]
Tuotto 335 miljoonaa dollaria[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

The Rock – paluu helvettiin on Michael Bayn ohjaama ja Jerry Bruckheimerin tuottama yhdysvaltalainen toimintaelokuva, jonka ensi-ilta oli 7. kesäkuuta 1996. Elokuvan pääosissa esiintyvät Sean Connery, Nicolas Cage ja Ed Harris. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 27. kesäkuuta 1996.

The Rock – paluu helvettiin voitti muutamia elokuva-alan palkintoja,[2] kuten esimerkiksi vuoden 1997 ”parhaan elokuvakaksikon” MTV Movie Awardsin.[3] Elokuva oli myös vuoden 1996 Oscar-gaalassa ehdokkaana parhaan äänityksen Oscar-palkinnosta, mutta se hävisi ehdokkuuden draamaelokuvalle Englantilainen potilas.

Irakilainen Yhdistyneelle kuningaskunnalle vakoillut henkilö otti mahdollisesti vaikutteita elokuvasta raportoidessaan vuosina 2002–2003 valheellisesti Irakin kemiallisten aseiden tuotannosta, mikä tuli ilmi vasta vuonna 2016.

Elokuvan alussa Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatinkenraali Francis X. Hummel muodostaa hänelle uskollisista merijalkaväen sotilaista pienen palkkasoturijoukon, joka hyökkää Yhdysvaltain laivaston asevarastoon ja onnistuu varastamaan viisitoista ohjusta ja erittäin tappavaa VX-hermokaasua sisältäviä teräskanistereita. Hyökkäyksen jälkeen Hummelin joukot miehittävät San Franciscon edustalla sijaitsevan, museoidun Alcatrazin vankilasaaren ja ottavat siellä panttivangeikseen 81 ihmistä, jotka olivat saarella turistikiertueella. Hummel on katkeroitunut siitä, että Yhdysvaltain hallitus hylkäsi Vietnamissa ja Persianlahdella palvelleita merijalkaväen sotilaita vihollislinjojen taakse ja jätti heidät kuolemaan. Hummel ottaa yhteyden Yhdysvaltain hallituksen edustajiin ja kertoo heille vaatimuksensa: Hummelille, hänen joukoilleen ja "petettyjen" sotilaiden omaisille on luovutettava yhteensä sata miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; mikäli vaatimuksiin ei suostuta 40 tunnin sisällä tai Yhdysvaltain hallitus kertoo tapahtuneesta joukkotiedotusvälineille, Hummel ei ainoastaan teloita panttivankeja vaan myös laukaisee VX-kaasulla varustettuja ohjuksia suoraan San Franciscon keskustaan. Vaikka ohjusten päästämä myrkkykaasupilvi voisikin pahimmassa tapauksessa tappaa suuren osan koko kaupungin väestöstä, Yhdysvaltain hallituksen tekemän päätöksen johdosta kenraalin esittämiin vaatimuksiin ei suostuta.

Hummelin uhkauksista huolimatta Yhdysvaltain hallitus päättää estää kenraalin aikeet ja lähettää Alcatrazille pienen kommandoryhmän, jonka tarkoituksena on tunkeutua museovankilaan ja tehdä ohjukset toimintakyvyttömiksi tuhoamalla niiden virtapiirit ennen kuin ne laukaistaan. Kommandoryhmään kuuluvat kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed, jolla ei ole minkäänlaista taistelukokemusta; entinen SAS-agentti John Patrick Mason, joka pakeni ainoana tunnettuna henkilönä Alcatrazilta; sekä pieni ryhmä komentaja Andersonin johtamia Yhdysvaltain laivaston Navy SEAL -erikoisjoukkoja. Tarinan edetessä paljastuu, että Mason joutui aikoinaan vankilaan sen vuoksi, että hän oli brittihallitukselle työskennellessään varastanut ja kätkenyt Yhdysvaltain hallituksen tarkimmin varjeltuja salaisuuksia sisältäneen mikrofilmin, joka esimerkiksi kertoi totuuden Roswellin tapauksesta ja John F. Kennedyn salamurhasta.

 Sean Connery  entinen SAS-agentti John Patrick Mason  
 Nicolas Cage  kemiallisiin aseisiin perehtynyt FBI-agentti Stanley Goodspeed  
 Ed Harris  Yhdysvaltain merijalkaväen prikaatikenraali Francis X. Hummel  
 John Spencer  liittovaltion poliisin FBI:n johtaja James Womack  
 David Morse  Yhdysvaltain merijalkaväen majuri Tom Baxter  
 William Forsythe  FBI:n itärannikon operaatioiden erikoisagentti Ernest Paxton  
 Michael Biehn  Alcatrazille lähetettävän kommandoryhmän johtaja komentaja Anderson  
 Vanessa Marcil  Carla Pestalozzi, Stanley Goodspeedin tyttöystävä  
 John C. McGinley  merijalkaväen kapteeni Hendrix  
 Gregory Sporleder  merijalkaväen kapteeni Frye  
 Tony Todd  merijalkaväen kapteeni Darrow  
 Boceem Woodbine  merijalkaväen kersantti Crisp  
 Jim Maniaci  merijalkaväen sotilas Scarpetti  
 Greg Collins  merijalkaväen sotilas Gamble  
 Brendan Kelly  merijalkaväen sotilas Cox  
 Steve Harris  merijalkaväen sotilas McCoy  
 Danny Nucci  merijalkaväen luutnantti Shephard  
 Claire Forlani  Jade Angelou, John Patrick Masonin tytär  

The Rock – paluu helvettiin oli alun perin Jonathan Helsleighin laatima elokuvakäsikirjoitus[4], jonka kirjoitukseen osallistuivat myös Aaron Sorkin ja Quentin Tarantino.[5] Kun käsikirjoituksen lopullinen versio valmistui vuonna 1995, Helsleigh onnistui myymään käsikirjoituksen kuvausoikeudet Hollywood Picturesille. Elokuvayhtiön pyynnöstä käsikirjoittajakolmikko Douglas S. Cook, Mark Rosner ja David Weisberg muuttivat Helsleighin käsikirjoituksen tapahtumia ja dialogia, mutta sen tarina päätettiin säilyttää ennallaan. Cookin, Rosnerin ja Weisbergin tekemien muutosten vuoksi alkuperäinen käsikirjoitus on hieman erilainen kuin lopullisessa elokuvassa; esimerkiksi William Forsythen roolihahmon Ernest Paxtonin sukunimi oli Helsleighin käsikirjoituksessa "Sanchez".

Osa elokuvan kohtauksista kuvattiin Alcatrazissa, minkä vuoksi Sean Connery suostutteli tuottajat rakentamaan hänelle oman asunnon saarelle, jotta hänen ei tarvitsisi matkustaa joka päivä Alcatrazin ja San Franciscon välillä.[5] Kohtaus, jossa turistit teljetään Alcatrazin vankiselleihin, kuvattiin oikeassa Alcatrazin selliosastossa; kuvausten aikana sellien ovijärjestelmä kuitenkin jumittui ja näyttelijät joutuivat viettämään aikaansa tuntikausia pienissä selleissä, kunnes kuvausryhmä onnistui saamaan paikalle avustusta ja näyttelijät pääsivät poistumaan selleistä.

Elokuvassa on muutamia linkkejä muihin elokuviin: Vietnamin sotaan osallistunutta nuorempaa Hummelia esittävä valokuva on peräisin Charles Bronsonin tähdittämästä elokuvasta Pako yli rajan, jossa Hummelin näyttelijä Ed Harris esiintyi sivuosaroolissa; John Masonin ensisanat ”But of course you are” (”Tietysti olet”) ovat Sean Conneryn esittämän James Bondin repliikki Plenty O'Toolelle elokuvasta Timantit ovat ikuisia; ja repliikki ”I’ll take pleasure in guttin’ you, boy” (”Suolistan sinut mielelläni, poika”) on suoraan peräisin elokuvasta Pako Alcatrazista.

The Rock – paluu helvettiin on omistettu elokuvan tuottajalle ja Jerry Bruckheimerin yhteistyökumppanille Don Simpsonille, joka huumeriippuvuutensa seurauksena menehtyi kesken elokuvan kuvausten.[5]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

The Rock – paluu helvettiin joutui Yhdistyneessä kuningaskunnassa ankaran sensuurin kohteeksi, ja miltei jokaisesta toimintakohtauksesta leikattiin niiden väkivaltaisimmat otokset. Sensuurin kohteeksi joutuivat muiden muassa kohtaus, jossa Mason heittää merijalkaväen sotilaan kaulaan puukon; kohtaus, jossa Mason ampuu sotamies Gamblen jalat ja pudottaa hänen päälleensä katosta roikkuvan ilmastointilaitteen; kohtaus, jossa Mason murtaa merijalkaväen sotilaan niskan; sekä lopun kohtaukset, joissa kersantti Crisp, majuri Baxter ja kenraali Hummel ammutaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Elokuvan The Rock – paluu helvettiin soundtrackin sävelsivät yhdessä Hans Zimmer, Nick Glennie-Smith ja Harry Gregson-Williams.

Kappaleet
NroNimiKesto
1.Hummel Gets the Rockets6.25
2.Rock House Jail10.12
3.Jade2.01
4.In the Tunnels8.40
5.Mason’s Walk – First Launch9.34
6.Rocket Away14.25
7.Fort Walton1.37
8.The Chase7.35

Yhteys väitteisiin Irakin joukkotuhoaseista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 julkaistiin niin sanottu Chilcotin raportti, joka käsitteli Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelua Irakin joukkotuhoaseista ennen Irakin sodan alkua vuonna 2003. Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelu Secret Intelligence Service (MI6) oli syksyllä 2002 saanut käyttöönsä irakilaisen tietolähteen, joka väitti omaavansa tietoa muun muassa VX:n, sariinin ja tabuunin tuotannosta maassa. Joulukuussa 2002 MI6 alkoi epäillä tietolähteen luotettavuutta, muun muassa sen perusteella, että tämän kuvaus lasikuuliin varastoitavasta taistelukaasusta kuulosti suoraan The Rock – paluu helvettiin -elokuvasta omitulta, ja helmikuuhun 2003 mennessä tämä oli varmistettu valehtelijaksi. MI6 oli kuitenkin ehtinyt tässä vaiheessa jo luovuttaa maan johdolle aiemmat raporttinsa, joissa tämä ei ilmennyt, ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyi maaliskuussa 2003 mukaan Yhdysvaltain johtamaan hyökkäykseen Irakiin.[6][7]

  1. a b The Rock Box Office Mojo. Viitattu 31.10.2020. (englanniksi)
  2. The Rock (1996), Awards. Internet Movie Database – IMDb. Arkistoitu 6.10.2015. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  3. MTV Movie Awards Archive – 1997 MTV Movie Awards. MTV. Arkistoitu 23.1.2013. Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  4. Rock, The Script IMSb. (englanniksi)
  5. a b c The Rock (1996), Trivia. Internet Movie Database – IMDb . Arkistoitu 10.3.2016 . Viitattu 13.7.2022. (englanniksi)
  6. Walker, Peter: The Rock movie plot 'may have inspired MI6 source's Iraqi weapons claim' The Independent. 6.7.2016. Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)
  7. Groll, Elias: How ‘The Rock’ May Have Helped Drag Britain Into the Iraq War Foreign Policy. 6.7.2016. Viitattu 4.8.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]