The Kills
The Kills | |
---|---|
The Kills maaliskuussa 2011 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 2000– |
Tyylilaji | Garage rock, post-punk, indie rock |
Kotipaikka | Yhdistynyt kuningaskunta / Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet | |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
The Kills on brittiläis-amerikkalainen rock -yhtye, joka perustettiin vuonna 2000. Yhtyeen muodostavat Alison Mosshart (laulu, kitara) ja Jamie Hince (kitara, laulu, rumpukone,). The Killsin musiikissa yhdistyvät garage rock, blues ja punk-vaikutteet. Heidän soundinsa on raaka, minimalistinen ja usein riffipohjainen, ja siinä käytetään runsaasti rumpukoneita. The Kills on saavuttanut kansainvälistä kulttisuosiota ja on erityisesti arvostettu intensiivisistä live-esiintymisistään ja omaleimaisesta musiikistaan.[1]
Alison Mosshart tunnetaan myös yhteistyöstään Jack Whiten kanssa The Dead Weather -yhtyeessä.[1]
Yhtyeen perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Kills perustettiin vuonna 2000, kun amerikkalainen laulaja Alison Mosshart tapasi brittiläisen kitaristin Jamie Hincen kiertueella Lontoossa Discount-yhtyeensä kanssa. Discount oli floridalainen punkbändi, jonka Mosshart oli perustanut 13-vuotiaana. Hince, joka oli soittanut muun muassa Scarfo- ja Blyth Power -bändeissä, soitti kitaraa asunnossa Discountin majapaikan yläpuolella, ja Mosshart ihastui hänen soittoonsa. Discount-yhtye hajosi myöhemmin samana vuonna, ja Mosshart otti yhteyttä Jamie Hinceen. He alkoivat työskennellä yhdessä. Aluksi Mosshart kirjoitti kappaleita neliraiturilla, jonka Hince oli hänelle antanut, ja he vaihtoivat kasetteja postitse.[1]
Kun Mosshart sai säästettyä tarpeeksi rahaa, hän muutti Englantiin ja The Kills-duo syntyi. Työskennellessään yhdessä Hince ja Mosshart käyttivät Roland 880 -sekvensseriä luodakseen rytmejä, Hincen kitarasoiton tueksi. Uransa alussa he käyttivät salanimiä Hotel (Hince) ja VV (Mosshart). Vuoden 2001 alussa he julkaisivat omakustanteisen demon, joka sai suotuisia arvosteluja mediassa. Yhtye solmi pian sopimuksen brittiläisen Domino Records levy-yhtiön kanssa.[1]
Läpimurto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen ensimmäinen albumi Keep on Your Mean Side äänitettiin kahdessa viikossa Toe Rag Studiosilla Lontoossa, ja se julkaistiin maaliskuussa 2003. Levy nousi Britannian albumilistalla sijalle 47, ja singlet Fried My Little Brains ja Pull A U pääsivät Britannian single- ja itsenäisten levy-yhtiöiden listoille. Vuoden 2004 puolivälissä The Kills alkoi työstää toista albumiaan. Helmikuussa 2005 julkaistu No Wow oli entistä karumpi ja minimalistisempi albumi. Albumi yhdisti elektronisen musiikin blues- ja post-punkiin. Single The Good Ones nousi Britannian singlelistalla sijalle 23, ja albumi itsessään saavutti sijat 56 Britannian albumilistalla ja 18 Yhdysvaltain Billboard Heatseekers -listalla.[1]
Tähän mennessä Mosshartista oli tullut kysytty laulajavieras, ja vuonna 2006 hän esiintyi Placebon albumin Meds nimikkoraidalla, sekä Primal Screamin Riot City Blues -levyllä.[1]
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannen albuminsa The Kills äänitti tuottaja Alex Eptonin kanssa Michiganissa, Yhdysvalloissa. Maaliskuussa 2008 julkaistu Midnight Boom nousi Britannian albumilistalla sijalle 47, ja kaikki sen viisi singleä nousivat Britannian indie-singlelistalle. Levy menestyi myös muualla Euroopassa ja sai lopulta hopeasertifikaatin. Yhdysvalloissa Midnight Boom nousi Billboard Heatseekers Albums -listan kärkeen ja pääsi ensimmäistä kertaa Billboard 200 -listalle.[1]
Kun The Kills oli kiertueella The Raconteurs-yhtyeen kanssa, kanssa Mosshart ystävystyi Jack Whiten kanssa, ja kaksikko päätti tehdä musiikkia yhdessä. Jack Whiten ja Alison Mosshartin yhdessä johtama The Dead Weather julkaisi kahden vuoden sisällä kaksi albumia, Horehound (2009) ja Sea of Cowards (2010). Mosshart löysi aikaa myös The Killsin neljännen albumin työstämiseen, ja Blood Pressures julkaistiin huhtikuussa 2011. Suorempaa rock'n'rollia edustava albumi oli yksi yhtyeen kaupallisesti menestyneimmistä: se nousi kymmenen kärkeen Ranskassa, saavutti sijan 40 Britannian albumilistalla ja nousi 37. sijalle Billboard 200 -listalla.[1]
Vuonna 2016 ilmestynyt Ash & Ice äänitettiin Los Angelesissa sekä New Yorkin Electric Lady Studiosilla. Albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle 18 ja Billboard 200 -listalla sijalle 45. Kiertueella The Kills esiintyi muun muassa Guns N' Rosesin kanssa. Vuonna 2020 The Kills julkaisi Little Bastards -kokoelman, joka sisälsi harvinaisuuksia yhtyeen uran alkuvuosilta.[1]
Kesäkuussa 2022 yhtye julkaisi uudelleen No Wow -albumin uudelleen miksattuna versiona. Lokakuussa 2023 The Kills palasi takaisin albumilla God Games.[1] God Games -albumin tuottaja on Grammy-palkittu Paul Epworth, joka on tunnettu yhteistyöstään mm. Rihannan, Adelen ja Florence + The Machinen kanssa.[2]
Jamie Hince oli aiemmin naimisissa supermalli Kate Mossin kanssa.[1]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keep on Your Mean Side (2003)
- No Wow (2005)
- Midnight Boom (2008)
- Blood Pressures (2011)
- Ash & Ice (2016)
- God Games (2023)
EP-levyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Black Rooster EP (2002
- Fried My Little Brains (2003)
- Run Home Slow (2005)
- Black Balloon EP (2009)
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Fuck the People" (2003)
- "Fried My Little Brains" (2003)
- "Pull a U" (2003)
- "The Good Ones" (2005)
- "Love Is a Deserter" (2005)
- "No Wow" (2006)
- "U.R.A. Fever" (2008)
- "Cheap and Cheerful" (2008)
- "Last Day of Magic" (2008)
- "Tape Song" (2009)
- "Black Balloon" (2009)
- "Willow Weep for Me" (Frank Sinatra Cover) (2009)
- "Satellite" (2011)
- "Future Starts Slow" (2011)
- "Baby Says" (2011)
- "The Last Goodbye" (2012)
- "Doing It to Death" (2016)
- "List of Demands (Reparations)" (2018)
- "New York" / "LA Hex" (2023)