The Green Inferno
| The Green Inferno | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Eli Roth |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Manuel Riveiro |
| Kuvaaja | Antonio Quercia |
| Leikkaaja | Ernesto Díaz Espinoza |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat, Peru, Chile, Kanada, Espanja |
| Tuotantoyhtiö |
Worldview Entertainment Open Road Films |
| Levittäjä | BH Tilt, High Top Releasing |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 100 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
The Green Inferno on vuonna 2013 valmistunut Eli Rothin ohjaama kauhuelokuva. Se sai inspiraationsa 1970- ja 1980-lukujen italialaisista kannibaaliaiheisista eksploitaatioelokuvista, joista tunnetuin on Kannibaalien polttouhrit (1980). The Green Infernon pääosissa näyttelevät muun muassa Lorenza Izzo, Ariel Levy sekä Daryl Sabara, ja se kertoo joukosta aktivistinuoria, jotka haluavat suojella Perun alkuperäiskansoja, mutta päätyvätkin itse erään kannibalistisen heimon käsiin.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan alussa fuksi nimeltä Justine (Lorenza Izzo) kiinnostuu opiskelijoiden aktivistiryhmästä, jota vetää karismaattinen Alejandro (Ariel Levy). Ryhmä on huolissaan Amazonin sademetsien hakkuista, jotka uhkaavat alkuperäiskansojen elinalueita. Ryhmä matkustaa Peruun lisätäkseen ihmisten tietoisuutta asiasta, mutta erinäisten sattumusten seurauksena heidän lentokoneensa putoaa sademetsään ja eloonjääneet joutuvat paikallisen heimon vangeiksi.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Lorenza Izzo | … | Justine |
| Ariel Levy | … | Alejandro |
| Daryl Sabara | … | Lars |
| Kirby Bliss Blanton | … | Amy |
| Magda Apanowicz | … | Samantha |
| Sky Ferreira | … | Kaycee |
| Aaron Burns | … | Jonah |
| Ignacia Allamand | … | Kara |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Green Inferno valmistui vuonna 2013, mutta pääsi levitykseen vasta muutamaa vuotta myöhemmin tuotantoyhtiön ongelmien vuoksi.[1] Ilmestyessään elokuva sai lähinnä kielteisiä arvioita.[2] Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 38 % kriitikoista antoi elokuvalle myönteisen arvostelun. Yhteenvedon mukaan The Green Inferno ei tuo Rothille uusia ihailijoita, mutta vanhat fanit saavat sitä mitä kaipaavatkin.[3] AllMovien Dan Gelb piti elokuvan markkinointia harhaanjohtavana. Raa’an väkivallan sijaan suurin osa elokuvasta jumiutuu kuvaamaan tympeiden hahmojen välistä tympeää draamaa.[4]
Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Juho Typpö sanoi elokuvan olevan tyypillinen Eli Rothin elokuva — ”överiä verenlennätystä häijyllä huumorilla höystettynä”. Typpö tiedosti The Green Infernon pyrkimyksen jatkaa 70- ja 80-lukujen italialaisten kannibaalielokuvien shokeeraavaa perinnettä, muttei kokenut elokuvan yltävän niiden tasolle, sillä Roth ei ”osaa tai uskalla tehdä aidosti järkyttävää elokuvaa”.[1]
Aamulehden Antti Selkokari nosti The Green Infernon syvällisimpänä antina esiin elokuvan alun ilkeän satiirin ”kulutuskulttuuriin täysillä osallistuvasta opiskelevasta nuorisosta, joka samalla myös harjoittaa aktivismia hyvien asioiden, kuten sademetsien viimeisten alkuperäisheimojen takia”. Tämä tosin saa pian väistyä ”veriroiskeiden ja ennennäkemättömän niljakkaiden raateluiden” tieltä, sillä niiden takia ihmiset Eli Rothin elokuvia menevät katsomaan.[5]
Yhdysvaltalainen kirjailija Stephen King ylisti elokuvaa Twitterissä. Roth vastasi twiittiin kertomalla olevansa ”sanaton” ja kutsui Kingiä ”sankarikseen”.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Typpö, Juha: Elokuva-arvostelu: Teinit päätyvät kannibaaliheimon ruoaksi kesyssä kauhuelokuvassa Helsingin Sanomat. 5.2.2016. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ The Green Inferno. MetaCritic. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
- ↑ The Green Inferno. Rotten Tomatoes. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Gelb, Dan: The Green Inferno (2013). AllMovie. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Selkokari, Teemu: Elokuva-arvio: Vain puolikypsää kannibaalikauhua Aamulehti. 4.2.2016. Viitattu 26.3.2021.
- ↑ Smith, Michelle: Eli Roth Freaks Out At Stephen King's Tweet Mentioning The Green Inferno moviepilot.com. 18.9.2015. Arkistoitu 22.9.2015. Viitattu 2.1.2024.