The Blues and the Abstract Truth
| The Blues and the Abstract Truth Oliver Nelson | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | 23. helmikuuta 1961 | |
| Julkaistu | elokuu 1961 | |
| Tuottaja(t) | Creed Taylor | |
| Kesto | 36.33 | |
| Levymerkki | Impulse! | |
| Oliver Nelsonin muut julkaisut | ||
| Soul Battle 1960 |
The Blues and the Abstract Truth 1961 |
Straight Ahead 1961 |
The Blues and the Abstract Truth on saksofonisti ja säveltäjä Oliver Nelsonin johtaman sekstetin jazzalbumi vuodelta 1961. Sitä pidetään yhteinä tärkeimmistä bebop-ajan jälkeisistä eli ”post-bop”-tyylin jazzalbumeista. Kaikki sävellykset ovat Nelsonin, ja mukana soittaa kaarti ajan huippumuusikoita kuten Paul Chambers, Eric Dolphy, Bill Evans, Roy Haynes ja Freddie Hubbard. Albumi äänitettiin Rudy Van Gelderin studiossa New Jerseyn Englewood Cliffsissä 23. helmikuuta 1961.
Kuten albumin nimi väljästi viittaa, albumin sävellysten ja improvisointien teemana ovat bluesmusiikin rakenteet, tunnelmat ja sointivärit. Se jatkaa osaltaan Miles Davisin klassikkoalbumin Kind of Blue pyrkimystä bebopin vastapainoksi blues-perinteen tarjoamaan suurempaan harmoniseen selkeyteen ja hienovaraisuuteen. Albumista tuli Nelsonin läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen[1].
Hifimaailman Mika Kankaisen mukaan Nelsonin sävellysten vahvuudet tulevat ilmi soolojen ja niitä yhdistävien osuuksien saumattomassa vuoropuhelussa ja kerronnan sujuvassa etenemisessä.[1]
Albumin avausraita ”Stolen Moments” on muodostunut suosituksi jazzstandardiksi, jonka ovat levyttäneet myös ainakin Phil Woods, J. J. Johnson, Frank Zappa, Ahmad Jamal ja Booker Ervin.
Nelson jatkoi läpimurtoalbuminsa teemaa vuonna 1964 julkaistulla albumilla More Blues and the Abstract Truth. Sillä soittajakokoonpano on kuitenkin tätä albumia suurempi, muusikot muita ja myös tyylilliset erot ovat huomattavia.
Vuonna 2008 Bill Cunliffe levytti albumista oman näkemyksensä The Blues and the Abstract Truth, Take 2, jolla kappaleet ovat samassa järjestyksessä kuin Nelsonin sekstetin alkuperäisellä albumilla.[2]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki sävellykset ovat Oliver Nelsonin.
- Stolen Moments – 8.46
- Hoe-Down – 4.43
- Cascades – 5.32
- Yearnin’ – 6.24
- Butch and Butch – 4.35
- Teenie’s Blues – 6.33
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oliver Nelson – altto- ja tenorisaksofoni
- Eric Dolphy – huilu ja alttosaksofoni
- George Barrow – baritonisaksofoni
- Freddie Hubbard – trumpetti
- Bill Evans – piano
- Paul Chambers – basso
- Roy Haynes – rummut
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Creed Taylor – tuottaja
- Rudy Van Gelder – äänittäjä
- Chuck Stewart – valokuvaus
- Pete Turner – kannen valokuva ja suunnittelu
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kankainen, Mika: Vinyyli: Oliver Nelson Sextet: The Blues And The Abstract Truth Hifimaailma. 29.07.2008. Viitattu 15.10.2017.
- ↑ Conrad, Thomas: Bill Cunliffe: The Blues and the Abstract Truth, Take 2 Jazz Times. 1.1.2009. Viitattu 15.10.2017.
- ↑ Allmusic review (englanniksi)
