The Analysis of the Self

The Analysis of the Self on itävaltalais-amerikkalaisen psykoanalyytikon Heinz Kohutin ensimmäinen monografia, joka julkaistiin vuonna 1971. Hänen elämäkerturinsa Charles B. Strozier on luonnehtinut sitä mestariteokseksi.

Kohut kirjoitti tämän teoksen ollessaan jo lähestymässä 60:tta ikävuottaan. Teoksen nimeksi tuli The Analysis of the Self. Hän kirjoitti sen 1960-luvun lopulla ja lähetti valmiin käsikirjoituksen kustantajalleen keväällä 1970. Kyseessä on freudilaisen egopsykologian viitekehyksessä kirjoitettu teos, jossa hän heittää viettiteorian yli laidan ja tarkastelee narsismia monesta eri näkökulmasta. Hän avaa uuden näkökulman ihmisen kehitykseen ja tekee oidipuskompleksista irrelevantin teorian. Hän esittelee uusia kliinisiä ideoita, joiden avulla on mahdollista hoitaa paljon pahemmin häiriintyneitä potilaita, kuin mikä oli klassisen psykoanalyysin puitteissa mahdollista.

Kohut käsittelee teoksessaan uutta potilastyyppiä, narsistisesti häiriintyneitä potilaita, tai vähintäänkin kyseessä oli vanha potilaiden kategoria, jota ei aiemmin ollut kyetty hoitamaan psykoanalyysin puitteissa ja joka nyt nähtiin varsin erilaisessa valossa.

Kohutin teos jakautuu kolmeen osaan, joita edeltää yhteenvedonomainen johdanto. Tämän johdannon Kohut oli kirjoittanut viimeisenä, saatuaan nuoremmilta analyytikoilta sellaisia kommentteja, että teoksen alussa olisi hyvä olla tällainen johdanto. Kyseessä on siis tiivistelmä koko teoksesta.

Teos käsittelee ns. narsistisia transferensseja. Osassa I käsitellään idealisoivaa, analyytikkoon kohdistuvaa transferenssia, joka syntyy, kun potilaan ns. omnipotentti objekti tulee aktivoiduksi analyysin puitteissa. Osassa II käsitellään ns. peilitransferensseja, jotka syntyvät silloin, kun potilaassa aktivoituu grandiooseja tunteita ja niiden mukana peilitransferenssi jossain sen kolmesta esiintymismuodosta. Kolmannessa osassa käsitellään niitä kliinisiä ja teknisiä ongelmia, joita esiintyy narsististen transferenssien kohdalla. Ennen Kohutia ei kukaan ollut osannut hahmottaa analyysipotilaitten narsistisia asenteita ja ongelmia tällaisten käsitteiden avulla.

Kohutin teoria on yhtälailla fenomenologinen kuin kehityspsykologian näkökulman omaava katsanto. Sen tavoitteena on esittää, miten narsismi muodostaa oman kehityslinjansa, joka on eri asia kuin perinteinen freudilainen käsitys objektirakkauden kehityksestä. Kohut esittää, että narsismin kehityslinja on rinnakkainen objektirakkauden kehityslinjalle, mutta tämä on vain silmänlumetta, jonka tarkoituksena oli rauhoittaa ortodoksianalyytikkoja, jotka muussa tapauksessa olisivat nousseet takajaloilleen.

Analysiksella on sama merkitys narsismin kannalta kuin mikä oli Sigmund Freudin Unien tulkinnalla tiedostamattoman kannalta. ”Tässä teoksessa luodaan ajatus ihmisen itsestä erillisenä, holistisena käsitteenä, joka on relevantti meidän aikamme psykologisessa diskurssissa. Vietit ja vaistot katoavat taka-alalle, kun Kohut käsittelee ihmisiä ihmisinä pikemminkin kuin viettiensä tahdottomina uhreina”, kirjoittaa Kohutin elämäkerturi Charles B. Strozier. Teoksesta nousee esiin käytäntö, jossa analyytikko osallistuu emotionaalisesti potilaan elämään. Kohutin teoria taas on joustava ja avoin jatkokehittelyille, ja se on vuorovaikutteinen ja empaattinen.

Kohut on kiinnostunut siitä, millä tavalla me olemme suhteissa toisten ihmisten kanssa, eikä pelkästään siitä, onko tällaista suhdetta joidenkin ihmisten kohdalla olemassa vai ei. Tämä on eräs hänen kaikkien keskeisimpiä kontribuutioitaan psykoanalyysille. Kohutin tärkein ajatus lienee se, että mitään ihmisen itseä ei ole olemassa muualla kuin ihmissuhteiden muodostamassa kontekstissa. Ihminen käyttää muita ihmisiä luodakseen itseksi kutsutun psyykkisen struktuuriston, ja osana tätä prosessia kehittyvä ihminen kokee muut ihmiset osaksi itseään. Tätä tarkoitetaan termillä ”selfobjekti”. Ihmisen kehityksen päämäärässä, silloin kun ihminen on valmiiksi kehittynyt, ei ole olemassa mitään autonomiaa tai erillisyyttä, vaan yhä syvällisempää yhteyttä toisten ihmisten kanssa. Ihmisellä on aina tarve omata selfobjekteja ja olla kompleksisissa suhteissa heidän kanssaan.

Kohutin narsistisesti häiriintyneet potilaat kärsivät ihmissuhteista, joissa objektit on katektoitu arkaaisella narsistisella libidolla, ja sen vuoksi nämä objektit koetaan osana omaa itseä. Nämä potilaat ovat juuttuneet kiinni arkaaiseen kehitysvaiheeseen, ja sitä kautta arkaaisiin itsen konfiguraatioihin, mutta tärkeää on myös se, että näihin häiriöihin liittyy selkeä mahdollisuus kehitykseen ja näin ollen myös parantumiseen.

Narsistiset potilaat kertovat usein aluksi tyhjyyden ja masentuneisuuden tunteista, joihin syntyy helpotusta sitten, kun narsistinen transferenssi on päässyt muodostumaan. Kun transferenssisuhteeseen tulee katkoksia, potilaat tuntevat olonsa epätodelliseksi ja tunteensa tylsistyneeksi, ja heillä esiintyy hypokondrisia pelkoja, ja heidän energisyytensä on yleisesti ottaen kadoksissa. Näiden potilaiden keskeinen ongelma on heidän itsetunnossaan, joka on joko huono tai ailahtelevainen, ja he ovat erittäin haavoittuvaisia ja ärsyyntyvät helposti.

Narsistiset transferenssit ovat lapsuuden pieleen menneiden ihmissuhteiden uusia ilmentymiä. Grandioosin itsen kohdalla itseen kohdistuva asenne on sisällöltään ”minä olen täydellinen”, kun taas idealisoidun vanhemman imagon kohdalla asenne on ”sinä olet täydellinen, mutta minä olen osa sinua”. Nämä asenteet esiintyvät lapsilla ja analyysipotilailla sitten, kun nämä ovat saavuttaneet koheesiivisen itsen tason. Suotuisan kehityksen myötä grandioosiudesta kehittyvät aikuisen ihmisen ambitiot ja idealisoivasta asenteesta puolestaan kehittyvät ihmisen syvimmät arvot eli ideaalit, joita vastaan me arvioimme itseämme ja joilta me odotamme ohjausta ja suuntaa toiminnallemme. Lapsuudessa koetut traumat häiritsevät tämän kehityksen tapahtumista, jolloin nämä konfiguraatiot eivät voi integroitua osaksi persoonallisuutta, vaan ne vajoavat torjuttuun tilaan, ja silloin niihin sitoutunut energia ei ole persoonallisuuden käytössä, ja tästä seuraa huono itsetunto. Juuri nämä vahingoittuneet itsen struktuurit mobilisoituvat selfobjektitransferensseissa ja ne tulevat muuntavan sisäistämisen piiriin ja analyysin myötä ennen pitkää tuottavat ihmiselle terveemmän itsetunnon.

Lapsen kehitys kohti aikuisuutta ja analyysipotilaan parantuminen tapahtuvat optimaalisen turhautumisen ja muuntavan sisäistämisen prosessien kautta, vähä vähältä. Idealisoivan transferenssin kohdalla potilas vähitellen vetää idealisoivaa asennettaan pois analyytikosta, jolloin syntyy uusia psyykkisiä struktuureja ja funktioita.

The Analysis of the Self on kirjoitettu viettiteorian kielellä. ”Itse asiassa Kohutin teoria perustuu niin läpikotaisin viettiteoriaan, että se näyttää jopa vaativan sitä perustakseen. Anna Freudista, Heinz Hartmannista, Kurt Eisslerista ja monista muista alan johtohahmoista, ja ehdottomasti Kohutista itsestään näytti siltä, että viettiteoria oli näin noussut aivan uudelle hienostuneisuuden tasolle,” kirjoittaa Strozier, mutta hän sanoo sitten, että teos

»näyttäytyy juuri sen viettiteorian viimeisenä tuomiona, jota sen oli tarkoitus vahvistaa. […] Kohut kirjoitti tämän teoksen siten, että siitä tuli alaviite Freudin elämäntyöhön. Tämän prosessin myötä hän kuitenkin sai huomata, kuinka perinpohjaisesti tuo alaviite löi laudalta sen tekstin, johon sen oli määrä viitata. […] Ja kuitenkin The Analysis of the Self on mestariteos, joka muutti psykoanalyysin täydellisesti ja todisti oikeaksi sen, minkä Erikson oli lausunut eräässä toisessa yhteydessä: ”Todelliset löydöt kyllä selviävät hengissä siitä tavasta, jolla ne ensimmäistä kertaa muotoillaan.”»

Strozier kirjoittaa lisäksi, että

»Analysis on omaperäinen ja tärkeä tieteellinen työ psykoanalyysin piirissä. Siinä kootaan yhteen useampikin tämän alan aiemmin irrallaan ollut ajatussäie ja luodaan käsitteellinen perusta sille, mikä nykyään on psykoanalyysin polttopisteessä, eli ihmissuhteisiin, intersubjektiivisuuteen ja itseen liittyville teorioille. […] Kohutin ja self-psykologian esiinnousun jälkeen vain harvat, ja silloinkin vain luolaihmisiin verrattavat fossiilit jatkoivat puhetta katekseista ja libidon distribuutiosta.»

Teoksen käännöksiä

• Saksaksi: Narzißmus, Suhrkamp Verlag, Frankfurt am Main, 1973.
• Ranskaksi: Le Soi. Presses Universitaires de France, Paris, 1974.
• Italiaksi: Narcisismo e Analisi del Sé. Boninghieri, Torino, 1976.
• Espanjaksi: Análisis del self: El tratamiento psicoanalítico de los trastornos narcisistas de la personalidad. Traducción, Marco A. Galmarini y Marta Lucero. Amorrortu, Buenos Aires, 1977.
• Unkariksi: A szelf analízise a nárcisztikus személyiségzavarok pszichoanalitikus kezelése Heinz Kohut [ford. Pintér Ferenc]. Megjelenés: Budapest: Animula, cop. 2001 Solymár: Komp.
• Venäjäksi: Анализ самости: Систем. подход к лечению нарцис. нарушений личности. Пер. с англ. [и науч. ред. А. М. Боковикова] Imprint М., Когито-центр 2003 (ОАО Можайский полигр. комб.

Lähteet

• Heinz Kohut: The Analysis of the Self: A Systematic Approach to the Psychoanalytic Treatment of Narcissistic Personality Disorders. New York: International Universities Press, 1971. ISBN 0-8236-8002-9 (englanniksi)
• Charles B. Strozier: Heinz Kohut: The Making of a Psychoanalyst. New York: Farrar, Straus and Giroux, 2004. ISBN 0-374-16880-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 29.5.2020). (englanniksi)