Thérésa Tallien
| Thérésa Tallien | |
|---|---|
| esp. Juana-Maria-Ignacia-Teresa | |
 Thérésa Tallien, Jean-Bernard Duvivier’n maalaama muotokuva noin vuodelta 1806. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet |
Jeanne-Marie-Ignace-Thérésa Tallien o.s. Cabarrus, myöh. markiisitar de Fontenay, kreivitär de Riquet-Caraman, ruhtinatar Chimay |
| Syntynyt | 31. heinäkuuta 1773 Carabanchel, Espanja |
| Kuollut | 15. tammikuuta 1835 (61 vuotta) Chimay, Belgia |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | aatelisnainen ja seurapiirivaikuttaja |
Jeanne-Marie-Ignace-Thérésa Tallien eli madame Tallien (esp. Juana-Maria-Ignacia-Teresa, o.s. Cabarrus, myöh. markiisitar de Fontenay, kreivitär de Riquet-Caraman, ruhtinatar Chimay; 31. heinäkuuta 1773 Carabanchel, Espanja – 15. tammikuuta 1835 Chimay, Belgia)[1] oli ranskalainen aatelisnainen ja seurapiirivaikuttaja, joka saavutti Ranskan vallankumouksen vuosina huomattavan vaikutusvallan erityisesti toisen aviomiehensä Jean-Lambert Tallienin kautta. Thérésa Tallien oli naimisissa kolmesti ja hänellä oli useita merkittäviä rakastajia.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cabarrusin suku oli Espanjasta Ranskaan asettuneita kauppiaita. Thérésan isä, takaisin Espanjaan muuttanut François Cabarrus oli varakas pankkiiri, joka toimi Espanjan kuningas Kaarle III:n taloudellisena neuvonantajana. Thérésa syntyi San Pedron linnassa Madridin lähellä, mutta asui vuodesta 1784 espanjalaisen äitinsä Maria-Antonian kanssa Pariisissa, jossa hän kävi yksityiskoulua. Hänet naitettiin vuonna 1788 vain 14-vuotiaana varakkaalle markiisi Jean-Jacques Devin de Fontenaylle.[1]
Kuvankauniiksi luonnehdittu Thérésa tutustui jo vallankumouksen alkuvuosina Pariisin seurapiirien kautta moniin keskeisiin poliittisiin vaikuttajiin ja liittyi edistysmieliseen Club de 1789 -seuraan. Hän ja markiisi Fontenay ottivat avioeron yhteisymmärryksessä keväällä 1793, jolloin Thérésa muutti Bordeaux’hon. Hän aloitti siellä saman vuoden syksyllä suhteen kansalliskonventin nuoreen edustajaan Jean-Lambert Tallieniin, joka oli lähetetty kaupunkiin nujertamaan vastavallankumouksellista toimintaa poliittisen terrorin keinoin. Thérésa Cabarrus lepytti Tallienin, joka kääntyi vähitellen vastustamaan terroripolitiikkaa ja vähensi teloituksia. Tallien päätyi tämän seurauksena vihamielisiin väleihin Ranskaa tosiasiassa johtaneen Maximilien Robespierren kanssa.[1]
Cabarrus palasi Tallienin perässä Pariisiin toukokuussa 1794. Hänet vangittiin parin viikon kuluttua, koska aatelisten ja vihollisvaltioiden kansalaisten oleskelu pääkaupungissa oli äskettäin kielletty kansalliskonventin päätöksellä, ja häntä pidettiin Petite Forcen vankilassa. Thérésan vangitseminen ja kuolemantuomion uhka oli ilmeisesti Tallienille eräs ratkaiseva sysäys ryhtyä salaliittoon, joka syrjäytti Robespierren niin sanotussa thermidorin vallankaappauksessa heinäkuun 1794 lopussa, tosin Thérésan osuutta kaappauksen aiheuttamisessa ja siten terrorin ajan päättämisessä lienee myös liioiteltu. Tallien järjesti Thérésan vapautetuksi kolme päivää kaappauksen jälkeen, ja he menivät naimisiin joulukuussa 1794.[1]
Thérésa, joka tästä alkaen tunnettiin nimellä madame Tallien, nousi Ranskan poliittisten seurapiirien huipulle, ja hänen salongistaan Pariisissa tuli suosittu kohtaamispaikka. Hän vaikutti myös muotisuuntauksiin ja hänen on sanottu nostaneen niin sanotun uuskreikkalaisen tyylin suosioon naisten pukeutumisessa. Jean-Lambert Tallienin poliittinen vaikutusvalta heikkeni nopeasti vuoden 1795 kuluessa, mutta samaan aikaan aviomiehestään jo etääntynyt Thérésa aloitti suhteen Ranskan politiikan uuden johtavan hahmon Paul de Barrasin kanssa. Hän solmi myös läheisen ystävyyssuhteen Joséphine de Beauharnaisiin, tulevaan Napoléon Bonaparten vaimoon. Thérésa, Jean-Lambert Tallien ja Barras olivat todistajina Napoleonin ja Joséphinen häissä vuonna 1796.[1]
Barras lopetti suhteen madame Tallienin kanssa vuonna 1799, koska sen tulo yleiseen tietoon haittasi Barrasin mainetta. Madame Tallienin seuraava rakastaja oli Ranskan rikkaimpana miehenä tunnettu liikemies Gabriel-Julien Ouvrard. Hän sai viimein avioeron Jean-Lambertista vuonna 1802. Vallan keskittyessä Napoleonille madame Tallien menetti vähitellen vaikutusvaltansa, sillä hän oli Barrasin entisenä rakastajattarena Napoleonin epäsuosiossa. Vuonna 1805 hän nai kreivi François-Joseph-Philippe de Riquet-Caramanin, joka hieman myöhemmin peri enoltaan Chimayn ruhtinaan arvon. He muuttivat asumaan Chimayn linnaan François’n entisen ruhtinaskunnan alueelle, joka kuului vuodesta 1815 Alankomaihin ja vuodesta 1830 itsenäistyneeseen Belgiaan. Chimayssa Thérésa tuli tunnetuksi harjoittamastaan hyväntekeväisyydestä. Monet tunnetut muusikot ja säveltäjät, muun muassa Luigi Cherubini, vierailivat hänen luonaan. Hän kuoli maksatautiin 61-vuotiaana vuonna 1835.[1]
Thérésalla oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi poika, toisesta avioliitosta kaksi tytärtä ja kolmannesta avioliitosta kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Lisäksi hänellä oli Ouvrandin kanssa neljä aviotonta lasta, jotka saivat sukunimekseen hänen tyttönimensä Cabarrus.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thérésa Tallien Wikimedia Commonsissa
