Tetrarch
| Light Tank Mark VII Tetrarch | |
|---|---|
 Tetrarch |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 4,11 m |
| – pelkkä runko | 4,11 m |
| Leveys | 2,31 m |
| Korkeus | 2,12 m |
| Taistelupaino | 7,5 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 64 km/h |
| – maastossa | 45 km/h |
| Toimintasäde | 225 km tiellä |
| Pääase | 40 mm panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus | 1 × 7,92 mm besa-konekivääri |
| Panssarointi | 14-4 mm |
| Moottori | Meadows MAT 12-sylinterinen bensiinimoottori |
| – hevosvoimat | 165 hv |
| – kilowattia | 123 kW |
| Miehistö | 3 |
Light Tank Mark VII Tetrarch (A17) oli brittiläinen toisen maailmansodan kevyt panssarivaunu. Se suunniteltiin alun perin tiedustelukäyttöön, mutta sitä käyttivät myöhemmin myös laskuvarjojoukot. Tetrarch oli käytössä muun muassa Madagaskarilla toukokuussa 1942, Normandian maihinnousussa sekä itärintamalla Lend-Lease -ohjelman kautta. Tetrarchin kehitti Vickers-yhtiö.
Suunnittelu ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Light Tank Mk VI:n jälkeen Vickers suunnitteli suuremman kevyen panssarivaunun vuonna 1937, johon pystyttäisiin asentamaan 15 mm Besa-panssarivaunukanuuna. Uutta panssarivaunua tarjottiin sotatoimistolle vuonna 1938 (tuolloin tunnettiin vielä epävirallisesti nimellä Purdah) ja vaunua testattiinkin mahdollista tulevaa käyttöönottoa varten. 120 kappaletta tilattiin vuoden 1938 lopussa, kun sota näytti väistämättömältä. Tilattujen vaunujen lukumäärä kaksinkertaistettiin myöhemmin, mutta tuotanto myöhästyi, kun sotatoimisto halusi keskittyä cruiser- ja infantry -tyyppisten panssarivaunujen tuotantoon Dunkerquen evakuoinnin jälkeen, sekä Vickersin tehtaan pommituksissa aiheutuneiden vaurioiden vuoksi. Lopulta vain 177 Tetrarchia saatiin valmiiksi, ensimmäisten valmistuessa marraskuussa 1940.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joitain Tetrarcheja sijoitettiin Isoa-Britanniaa puolustaviin panssaridivisiooniin, kun raskaista tankeista oli pulaa. Tiedustelukäyttöön sitä ei enää huolittu, sillä sotatoimisto oli alkanut suosia panssariautoja kevyiden tankkien sijaan. Tetrarchien lähettämistä 8. armeijan apuun Afrikkaan harkittiin, mutta jäähdytysvarustelut eivät sopineet aavikkokäyttöön. Pieni määrä Tetrarcheja lähetettiin Neuvostoliittoon Lend-Lease -ohjelman mukaisesti, ja yhtä osastollista käytettiin hyökkäyksessä Madagaskariin toukokuussa 1942.
Myöhemmin ehdotettiin Tetrarchien käyttöä laskuvarjojoukkojen tukena. Hamilcar-liitokone suunniteltiin erityisesti kantamaan yhtä Tetrarch-panssarivaunua. Normandian maihinnousua valmistellessa 6. laskuvarjodivisioonaan muodostettiin laskuvarjotiedustelurykmentti ja se varustettiin Tetrarcheilla. Yksi osastollinen Tetrarcheja lähetettiin Normandiaan 6. päivä kesäkuuta vuonna 1944. Tetrarchien osallisuus operaation onnistumiseen oli kuitenkin rajallinen, osaksi pienen lukumäärän vuoksi. Tetrarcheja oli käytössä myös Reinin ylityksessä maaliskuussa 1945.
Tetrarch oli käytössä aina vuoteen 1949 asti, jolloin britit lopettivat liitokoneiden käytön sotilasoperaatioissa.
Taisteluhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Madagaskarin invaasio toukokuussa 1942
- Normandian maihinnousu kesäkuussa 1944
- Reinin ylitys maaliskuussa 1945
- Itärintamalla rajoitetussa käytössä
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tetrarch I CS – Muutamiin Tetrarcheihin asennettiin 76,2 mm haupitsi tulitukiroolia varten.
Tetrarch DD – Yksi Tetrarch muunnettiin merikelpoiseksi kesäkuussa 1941. Tetrarchilla tehdyt testit Brentin tekojärvellä osoittautuivat menestykseksi, ja teknologiaa hyödynnettiin Valentine- ja Sherman-tankeissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- George Forty. The Illustrated Guide To Tanks of the World, ISBN 1-84477-744-8
- Peter Chamberlain, Chris Ellis. British And American Tanks of World War Two (2004), ISBN 1-84509-009-8