Tetraklorokultahappo
Tetraklorokultahappo | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | H[AuCl4] |
Moolimassa | 339,778 |
Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
Tiheys | 3,9 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Tetraklorokultahappo (H[AuCl4]) on kullan, kloorin ja vedyn muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kultayhdisteiden ja kultapinnoitteiden valmistamiseen, lasin värjäämiseen sekä elektronimikroskopiassa.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa tetraklorokultahappo on keltaista tai oranssia kiteistä ainetta. Yhdisteestä tunnetaan kidevedelliset tri- ja tetrahydraatit (H[AuCl4]·4H2O). Tetraklorokultahappo liukenee erittäin hyvin veteen ja eräisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja dietyylieetteriin. Sen vesiliuokset ovat voimakkaasti happamia ja syövyttäviä.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tetraklorokultahappoa voidaan valmistaa liuottamalla kultaa kuningasveteen ja haihduttamalla vesi pois.[2][4]
- Au + HNO3 + 4 HCl → HAuCl4 + NO + 2 H2O
Tetraklorokultahappoa käytetään pinnoitettaessa muita metalleja elektrolyyttisesti kullalla, muiden kultayhdisteiden ja Cassiuksen kultapurppuran valmistamiseen, lasin värjäämiseen tummanpunaiseksi[1][2][4][3] sekä kultananohiukkasten valmistamiseen[5]. Yhdistettä käytetään elektronimikroskopiassa biologisten näytteiden käsittelyyn[6].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 328–329. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
- ↑ a b c J. G. Cohn, Eric W. Stern & Samuel F. Etris: Gold and Gold Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 467. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b c Hermann Renner, Günther Schlamp, Dieter Hollmann, Hans Martin Lüschow, Peter Tews, Josef Rothaut, Klaus Dermann, Alfons Knödler, Christian Hecht, Martin Schlott, Ralf Drieselmann, Catrin Peter & Rainer Schiele: Gold, Gold Alloys, and Gold Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
- ↑ Rajib Ghosh Chaudhuri & Santanu Paria: Gold‐Based Core/Shell and Hollow Nanoparticles, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013. (englanniksi)
- ↑ Lorette C. Javois: Immunocytochemical Methods and Protocols, s. 299. Humana Press, 1994. ISBN 0-89603-285-X Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2020). (englanniksi)