Terveysperusteinen vero

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terveysperusteinen eli terveysvero on esimerkiksi elintarvikkeen vero, joka määräytyy sokerin, kovan rasvan ja suolan pitoisuuden perusteella.[1]

Antti Rinteen hallitus otti ohjelmaansa terveysveron aloittaessaan vuonna 2019.[2] Vero kohdistuisi esimerkiksi sokeriin.[1]

Vuonna 2020 SOSTE ry vaati, että kasviksista tehdään verottomia mutta sokeria, suolaa ja kovia rasvoja sisältävien elintarvikkeiden verotusta kiristettäisiin paljon. Määräytyminen olisi erilaista eri tuoteryhmissä. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen piti asiaa tärkeänä. SOSTE:n pääekonomisti sanoi, että tutkimusten perusteella tarvittaisiin 20-30 prosentin hinnannousu, jotta vaikutus syntyisi nopeasti.[1]

Obesity Reviews -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan sokeripitoisten juomien verot ovat vähentäneet niiden myyntiä ja kulutusta. Suomessa kymmenen prosentin hinnannousu vähensi niiden kulutusta paljon ja sokerittomien juomien myynti lisääntyi.[3]

Suurin osa suomalaisista kannattaa elintarvikkeiden terveysperusteista veroa (2020). Tutkimuksen teki Taloustutkimus SOSTE:lle.[4]

Hus:n lihavuuskeskuksen ylilääkäri Kirsi Pietiläinen vaati haitallisimpien asioiden verottamista ja terveellisten ruokien suosimista vuonna 2019. Myös professori, sisätautilääkäri Aila Rissanen kannatti haittaveroa epäterveellisille ruoille, esimerkiksi suolaa, sokeria tai rasvaa paljon sisältäville. Meksikossa verotus laski herkkujen myyntiä. THL:n professori, kansallisen lihavuusohjelman aiempi puheenjohtaja Tiina Laatikainen oli samoilla linjoilla.[3]

Julkistalouden professori Jukka Pirttilä suhtautui veroon varovaisen myönteisesti. Hänen osatekemässään katsauksessa valtioneuvostolle (2019) todettiin, että verojen pitäisi olla isoja, jotta kulutusmuutoksia syntyisi. Vuoden 2014 sokeriperusteinen virvoitusjuomavero vähensi sokerillisten juomien kulutusta mutta vuoden 2011 makeisvero ei merkittävästi vaikuttanut. Verojen muuttaminen purisi esimerkiksi matalasti koulutettuihin paremmin kuin valistus.[1]

Ruokavirasto kannatti vuonna 2018 THL:n ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mallia terveysperusteisesta sokeriverosta, joka koskisi kaikkea lisättyä sokeria.[5]

SOSTE:n mukaan terveysvero vähentäisi terveydenhoitokuluja ja kohtentaisi ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Unkarin terveysvero kelpasi EU-komissiolle, joskaan se ei ollut yhtä laaja kuin SOSTE:n esitys.[1]

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm katsoi, että tarvitaan useita keinoja, joista terveysvero on yksi. Suomalaiset käyttävät neljänneksen ruokamenoistaan epäterveellisiin elintarvikkeisiin. Fogelholm korosti, että elintarvikkeet voi luokitella terveellisiin ja epäterveellisiin. Se, että osa terveysveroista eivät näytä vaikuttaneen käyttäytymiseen voi johtua siitä, että vero oli liian pieni tai kapeasti asetettu, täydentävät toimet puuttuivat tai kyse oli tutkimuksen aikavälistä tai mittarista.[6]

Valtiovarainministeriö näki terveysverossa ongelmia. Esimerkiksi monissa elintarvikkeissa ei ole aineosamerkintöjä ja irtomyyntituotteiden verotus tuottaisi suuren hallinnollisen taakan. VM:n Sandell korosti, että EU-oikeus kieltää syrjimisen, joten kriteerit tuskin saisivat olla erilaisia eri tuoteryhmissä.[1] SOSTE:n pääsihteerin mukaan EU:n kuluttajainformaatioasetuksesta on tullut pakottava ja siksi ravintoainepitoisuudet ovat helpommin saatavilla ja valmisteverotuksen tietojärjestelmät ovat uudistuneet.[7]

Vero-oikeuden professori Pekka Nykänen näki terveysverossa määrittely- ja luokitteluongelmia. Kaikki mahdolliset tuotteet pitäisi ryhmitellä verotaulukkoihin, jolloin verolaista tulisi valtava. Vero-oikeuden emeritusprofessori Heikki Niskakangas ei pitänyt esitystä toteutuskelpoisena.[1]