Tervajoen vesistö
| Tervajoen vesistö (Suomen päävesistö: 07) |
|
|---|---|
| Valtiot | Venäjä, Suomi |
| Alue | Leningradin alue |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja | |
| Merialue | Itämeren valuma-alue |
| Päävesistöalue | Tervajoen vesistö (07) |
| Vesistöjako |
Tervajoen alaosan alue (ven.) (07.001R), Tervajoen alaosan alue (07.001), Purajoen valuma-alue (07.002), Luhdanojan valuma−alue (07.003) |
| Laskujoki | Tervajoki |
| Pääuoman jatke | ←Purajoki |
| Laskupaikka | Podborovje, Viipurinlahti, Suomenlahti |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
| Valuma-alue | 203,89 km² [1] |
| Järvisyys | 3,86 % [1] |
| Alueen pituus | 45 km |
| Alueen leveys | 15 km [2] |
| Pääuoma | 37,8 km [2] |
 Joki laskee suoraan Viipurinlahteen. |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Tervajoen vesistö (vesistöaluetunnus 07) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Tervajoki laskee Suomenlahdessa Viipurinlahteen. Vesistöalue jakautuu sekä Suomen että Venäjän puolelle.[3][1][4]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervajoen vesistöalueen pinta-ala on 203,89 neliökilometriä, josta 107,8 neliökilometriä kuuluu Suomelle ja 96,09 neliökilometriä Venäjälle. Valuma-alueen järvisyys on 3,86 %.[3][1][4] Valuma-alueen luoteisosa työntyy Suomessa Lappeenrannan alueelle. Vesistöalueen alajuoksu kuuluu Leningradin alueen Viipurin piirille. Tervajoen vesistöalue rajautuu koillis- ja pohjoispuolella sijaitsevaan Hounijoen vesistöön (06) ja luoteispuolella lyhyesti Vilajoen vesistöön (08). Vilajoen väliin työntyy pieni Nisajoen valuma-alue (86.002).[3][1][5]
Pääuoman kulun ja pituuden määritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joen pääuomaa ei kuvailla tässä tunnetuissa lähteissä. Suomessa valitaan jokiverkoston pääuomaksi yleensä se jokihaaran uoma, jossa virtaa eniten vettä. Kun joen alajuoksulta noustaan yläjuoksulle päin, voidaan Tervajoen pääuoma päätellä luotettavasti vesistöviranomaisten tietoja käyttäen. Tervajoen pääuoma on alajuoksulla hyvin selkeästi havaittavissa. Alajuoksun uomaa Tervajärvelle asti kutsutaan Venäjällä nykyään Polevajaksi (ven. Полевая) ja Tervajärvestä ylöspäin Tervajoeksi (ven. Тервайоки). Venäjän puolella sen sivu-uomat ovat Orijärvenpuroa lukuun ottamatta varsin lyhyitä. Suomen puolella sivu-uomat ovat hieman pitempiä ja ne muodostuvat järvistä toiseen virtaavista vesistöreiteistä. Luhanojan [5] valuma-alueen pinta-ala on noin 14 neliökilometriä, joka on selvästi pienempi kuin Tervajoen uoman 32 neliökilometriä. Säämälässä joesta haarautuu moneen suuntaan ojahaaroja. Laitjärvestä alkava laskuojan valuma-alueella on useita järviä ja tämän pinta-ala on noin 5 neliökilometriä. Pääuomaksi tulee siten edelleen Tervajoki, jonka yläpuolinen valuma-alueen pinta-ala on 25 neliökilometriä. Seuraavassa jokihaarassa Lipiäisestä tulevan ojasta ei ole valuma-aluetietoja tässä käytettävissä, mutta vesistöviranomaisten Paikkatietoikkunassa latvavesien vahvimmaksi uomaksi on merkitty jokihaarasta toinen eli Purajoki. Purajoki saa alkunsa Simolan eteläpuolella sijaitsevasta Ruokosesta.[2][6][5]
Vesistöalueen pääuomaksi muodostuu siis Tervajoki ja sen latvahaara Purajoki. Tervajoen pituudeksi saadaan vesistöviranomaisten tiedoista laskemalla 33,1 kilometriä ja päähaaran pituudeksi 37,8 kilometriä. Ruokoseen laskevia ojia ei tässä ole huomioitu. Tervajoesta kuuluu Venäjälle 22 kilometriä.[2][7]
Vesistöalueen jako
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen kolmannessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [3][1]:
- Tervajoen alaosan alue (Venäjän puolella) (07.001R)
- Tervajoen alaosan alue (07.001)
- Luhdanojan valuma-alue (07.003)
- Purajoen valuma-alue (07.002)
Vesistöalueen maankäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesistöalueen maankäyttö voidaan esittää seuraavalla tavalla. Valuma-alueesta on metsämaata, avoimia kangasmetsiä ja kalliomaita 84,4 %, maatalousalueita 8,0 %, kosteikkoja ja soita on 1,0 % ja rakennettuja alueita on 2,2 %. Maa-alueiden lisäksi on vesistöinä 4,4 %. Tässä ei ole tietoa, sisältyykö valuma-alueen lukuihin myös Venäjän puoleiset alueet.[6]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tervajoki on tyypitetty pieneksi kangasmaiden joeksi, jonka ekologinen tila on vuonna 2018 luokiteltu hyväksi. Joki on kuitenkin kärsinyt sivu-uomien ympäröivien metsien ja peltomaiden ojituksista sekä haja-asutuksen kuormituksesta ja sen vedenväri on tummentumassa. Joen vesi onkin tumman väristä, humuspitoista ja ravinnetilanne vastaa rehevää. Tervajoen valuma-alueella ei sijaitse pistekuormittajaa.[8][5]
Vielä 1960-luvulla vesistössä eli meritaimenta, mutta viimeiset havainnot siitä ovat 1970-luvulla. Tervajoella on joitakin nousuesteitä, joiden poistamista pohditaan. Valuma-alueen koskia on vuonna 2022 suunniteltu kunnostettavaksi meritaimenien potentiaalisiksi lisääntymispaikoiksi. Joen kiinnostavimmat kosket Suomen puolella ovat Tervajoessa sijaitsevat Rautakoski, Lieskoski ja Vanhanmyllynkoski.[8][5]
Sivujokia ja järviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän puoleisia sivu-uomia on ei ole verkkopalveluiden karttoihin merkitty nimillä, vaan ne on poimittava muista lähteistä. Pääuomaan kuuluva Tervajärvi (ven. Ушаковское, Ušakovskoje [9]) on yleensä merkitty venäläisellä nimellään. Sen lisäksi on kaksi suurempaa järveä. Tervajoen suussa sijaitsevaan Tervajoen kylään (ven. Большое Поле, Bolšoje Pole) tulee Löytöjärvestä (ven. Подпорожистое, Podporožistoje) alkava laskuoja. Se on pinta-alaltaan noin 90 hehtaarin kokoinen järvi.[10] Toinen on Ukonjärvi [11], joka sijaitsee valtionrajalla. Sen pinta-ala on 70 hehtaaria eikä senkään laskuojan nimeä näy verkkopalveluiden kartoissa.[a]
Suomen puolella alimmainen sivuoja on Kynsikkäänoja, joka alkaa Kynsikkäästä. Nutikan kylässä pääuoman viereisestä Vanhanpellonjärvestä tulee pääuomaan vaatimaton oja. Rummun kylässä vasemmalta yhtyy Vääräoja, joka saa vetensä pääasiassa ojitetulta Lepikkoniemensuolta. Luhdanoja on vesistöviranomaisten mukaan merkittävä sivu-uoma, koska sille on määritetty vesistöalue. Sen valuma-alueella sijaitsee useita järviä. Myös Laitjärven laskuoja valuma-alueella on paljon järviä. Purajoen valuma-alueella on muutamia pieniä järviä.[12]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tieto on tarkistettu tai mitattu Venäjää esittävistä eri verkkopalveluiden karttapalveluista. Näitä ovat Kosmosnimki, Yandex Maps, Bing Maps, Google Maps ja ACME Mapper.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d Tervajoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b c d Tervajoen vesistö (07) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ a b Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b c d e Suomi, Iia-Elisabeth: Etelä-Karjalan rajajokia - tietoa suojelun ja kunnossapidon tueksi (PDF) (Nro 1032/22, sivu 41–47, 56) 17.6.2022. Lappeenranta: Saimaan vesisensuojeluyhdistys. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b Tervajoen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 14.2.2023
- ↑ Полевая, Tervajoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Suomi, Iia-Elisabeth: Tervajoki - koskikunnostussuunnitelma 2022 (PDF) (raportti 1248/22) 2022. Lappeenranta: Saimaan vesiensuojeluyhdistys. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Ушаковское, Ušakovskoje (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Подпорожистое, Podporožistoje (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Уоккоярви, Uokkojarvi (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Tervajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.2.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- VIPSU-hanke, Saimaan vesiensuojeluyhdistys
- Suomi, Iia-Elisabeth & Pysäys, Joonas: Tervajoen vesistön virtavesi-inventoinnit ja lämpötilaseurannat vuosina 2021-2022 (PDF) (raportti 1247/22) 2022. Lappeenranta: Saimaan vesiensuojeluyhdistys.
- Ikävalko, Joonas & al.: Mustajoen meritaimenen kotiuttamissuunnitelma, s. 22–24. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2020. Raportteja 31/2020 ISBN 978-952-314-875-8 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.3.2023).