Terminator 2 – Tuomion päivä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Terminator 2)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terminator 2 – Tuomion päivä
Terminator 2: Judgment Day
Ohjaaja James Cameron
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Brad Fiedel[1]
Kuvaaja Adam Greenberg
Leikkaaja
Lavastaja Joseph P. Lucky
Erikoistehosteet Industrial Light & Magic
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö
  • Carolco Pictures
  • Pacific Western
  • Lightstorm Entertainment
  • StudioCanal
Levittäjä TriStar Pictures
InterCom
Netflix
iTunes
Ensi-ilta
[2]
Kesto 137 minuuttia[3]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti yli 90 miljoonaa dollaria[4]
Tuotto 519 miljoonaa dollaria[5]
Edeltäjä Terminator – tuhoaja
Seuraaja Terminator 3: Koneiden kapina tai Terminator: Dark Fate
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Terminator 2 – Tuomion päivä (engl. Terminator 2: Judgment Day, tai Terminator 2) on vuonna 1991 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen toiminnallinen tieteiselokuva, joka on jatkoa vuoden 1984 elokuvalle Terminator – tuhoaja. Elokuvan on ohjannut James Cameron, ja sen pääosissa nähdään Arnold Schwarzenegger, Linda Hamilton, Edward Furlong ja Robert Patrick. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhdentoista vuoden päähän edellisen elokuvan tapahtumista, kun kaksi terminaattoria saapuu vuodesta 2029 etsimään 10-vuotiasta John Connoria, joka tulee olemaan tulevaisuudessa ihmiskunnan vastarintaliikkeen viimeinen toivo sodassa koneita vastaan.

Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta oli 1. heinäkuuta 1991, ja Suomessa elokuva saapui teatterilevitykseen 4. lokakuuta 1991.[2] Terminator 2 herätti huomiota ennennäkemättömillä erikoistehosteillaan, jossa oli luonnollinen ja realistinen inhimillinen liike huomattavalle tietokoneella tehdylle hahmolle.[6] Eräs tunnettu tehoste on nestemäisestä metallista valmistetun T-1000-robotin kyky muuttaa muotoaan. Elokuva saikin odotetusti Oscar-palkinnon erikoistehosteistaan, ja tämän ohella elokuva voitti myös parhaan maskeerauksen, parhaiden äänitehosteiden sekä parhaan äänityksen Oscar-palkinnot.[7] Lisäksi elokuva oli ehdolla parhaan leikkauksen ja parhaan kuvauksen Oscar-palkintoon.[7] Näin ollen Terminator 2 on sarjansa ainoa elokuva, joka on joko voittanut tai ollut ehdolla Oscar-palkintoon.[8] Sitä pidetään rymistelyelokuvana ja yhtenä kaikkien aikojen parhaista toimintaelokuvista.[9]

Elokuva on saanut jatko-osat Terminator 3: Koneiden kapina (2003), Terminator – Pelastus (2009) ja Terminator Genisys (2015). Sarjan viimeisin elokuva, vuonna 2019 ensi-iltansa saanut Terminator: Dark Fate ei ota huomioon aiempien jatko-osien juonia, vaan toimii suorana jatkona Tuomion päivälle.[10]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On vuosi 1995, yksitoista vuotta ensimmäisen Terminator-elokuvan tapahtumien jälkeen. Kaksi terminaattoria – T-101 (Arnold Schwarzenegger) ja T-1000 (Robert Patrick) – saapuvat aikamatkailun avulla vuodesta 2029 etsimään 10-vuotiaan John Connorin (13-vuotias Edward Furlong), josta tulisi tulevaisuudessa ihmisten vastarintaliikkeen johtaja. T-101 on ohjelmoitu suojelemaan Johnia, T-1000 taas tappamaan hänet. Johnin äiti Sarah Connor (Linda Hamilton) on joutunut mielisairaalaan yritettyään varoittaa muita koneiden vallankumouksesta. John elää sijaisperheessä Los Angelesissa ja pitää oikeaa äitiään psykopaattina.

T-1000 yrittää tappaa Johnin, mutta T-101 pelastaa pojan. John ymmärtää äitinsä olleen oikeassa ja päättää terminaattorin kanssa vapauttaa hänet mielisairaalasta. Pelastusyritys onnistuu, ja kolmikko pakenee Yhdysvaltain ja Meksikon väliselle alueelle. Sarah kysyy T-101:lta, kuka tulee kehittämään koneita hallitsevan ja ihmiskunnan tuhosta vastuussa olevan Skynet-supertietokoneen. T-101:n mukaan sen suunnittelee tietotekniikan jättiläisyhtiö Cyberdyne Systemsille työskentelevä Miles Dyson (Joe Morton). T-101 kertoo myös, että 4. elokuuta 1997 Skynet käynnistetään, ja 29. elokuuta 1997 Skynet tulee tietoiseksi ja tuhoaa ihmiskunnan suurkaupungit ydinaseilla.

Sarah, John ja T-101 saapuvat keskellä autiomaata sijaitsevalle palkkasoturi Enrique Salcedan (Castilo Guerra) leirille. Sarahin mukaan Enriquesta ja tämän pojista tulisi tulevaisuudessa Johnin alaisuudessa taistelevia sotilaita. Sarah nukahtaa ja näkee painajaisen, jossa Skynet tuhoaa ydinaseella Los Angelesin. Sarah katsoo kauhuissaan, kuinka ydinräjähdys kärventää kaupungin asukkaineen tuhkaksi. Hän herää, ottaa aseensa ja ajaa autolla pois leiristä. John ja T-101 ymmärtävät, että Sarah aikoo murhata Milesin. Sarah murtautuu Milesin kotiin ja ampuu häntä olkapäähän. Milesin perhe ja paikalle saapuvat John ja T-101 saavat Sarahin säästämään Milesin hengen. T-101 kertoo tulevaisuudesta ja suostuttelee Milesin tuhoamaan kaiken Skynetin rakentamiseen liittyvän teknologian. Miles kertoo Cyberdyne Systemsin päämajassa säilytettävän aiemman terminaattorin kättä ja muistisirua.

Sarah, John, T-101 ja Miles tunkeutuvat Cyberdyne Systemsin päämajaan, varastavat käden ja muistisirun sekä asettavat rakennuksen toimistoon pommeja. He kuitenkin herättävät poliisin huomion, ja SWAT-ryhmä tunkeutuu rakennuksen sisälle. Miles haavoittuu tulitaistelussa kuolettavasti ja uhraa henkensä laukaistakseen pommit. Hän räjäyttää itsensä ja rakennuksen kappaleiksi, mutta Sarah, John, T-101 ja poliisit ehtivät paeta rakennuksesta.

Kolmikko päätyy T-1000:n takaa-ajamana terästehtaaseen. T-1000:n ja T-101:n välisessä kamppailussa T-101 menettää toisen kätensä, ja T-1000 onnistuu hetkellisesti sammuttamaan T-101:n lävistämällä tämän rautakangella. Varavoimalla toimiva T-101 pelastaa Sarahin ja Johnin suistamalla T-1000:n sulaa terästä sisältävään altaaseen. John heittää altaaseen käden ja muistisirun. Lopuksi T-101 myöntää oppineensa ihmiselämän arvon ja Sarahin avulla T-101 tuhoaa myös itsensä teräsaltaassa, jottei Skynetiä voitaisi koskaan rakentaa. Elokuva päättyy Sarahin puhuessa toiveikkaana tulevaisuudesta.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Arnold Schwarzenegger … T-101  
 Linda Hamilton … Sarah Connor  
 Edward Furlong … John Connor  
 Robert Patrick … T-1000  
 Earl Boen … Peter Silberman  
 Joe Morton … Miles Bennett Dyson  
 S. Epatha Merkenson … Tarissa Dyson  
 Xander Berkeley … Todd Voight  
 Jenette Goldstein … Janelle Voight  
 Castilo Guerra … Enrique Salceda  
 Diane Rodrigues … Jolanda Salceda  
 Danny Cooksey … Tim  
 Ken Gibbel … Douglas  
 Peter Schrum … Lloyd  
 Don Lake … Mossberg  
 Richard Vidan … Weatherby  
 Mike Muscat … Moshier  
 Abdul Salaam El Razzac … Gibbons  
 Charles A. Tamburro … poliisihelikopterin lentäjä  
 Robert Winley … tupakoiva moottoripyöräjengiläinen  
 Michael Edwards … John Connor  
 Michael Biehn  … Kyle Reese (poistettu kohtaus)  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Patrickin T-1000-hahmon asu.
Suuri osa elokuvasta kuvattiin Los Angelesissa; kuvassa tapahtumapaikka kohtauksesta, jossa T-1000 takaa-ajaa John Connoria kuorma-autolla.

Varhaisessa käsikirjoitusvaiheessa James Cameron ja William Wisher pitivät mahdollisena, että elokuvassa voisi olla kaksi T800-sarjan terminaattoria, joista molempia esittäisi Arnold Schwarzenegger. Antagonistiksi kirjoitettiin kuitenkin nestemäisestä metallista valmistettu T-1000, jota Cameron on kuvaillut ”Skynetin kokeelliseksi superaseeksi”, joka on hahmona paljon T-800:a pelottavampi.[4] T-1000:n rooliin kaavailtiin alun perin heavy metal -yhtye W.A.S.P.:n laulaja Blackie Lawlessia, mutta roolin sai kuitenkin Robert Patrick. Syy roolinvaihtoon oli siinä, että Lawless oli Schwarzeneggeria pidempi, sillä T-1000:n piti soluttautua helposti tavallisten ihmisten joukkoon, joten Lawlessin pituus (193 cm) ei tullut kysymykseen.[8] Cameron oli myös suunnitellut Billy Idolia T-1000:n rooliin, mutta Idolin jouduttua vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen vuonna 1990 hänen roolinsa elokuvassa peruuntui.[4]

Elokuvan kuvaukset aloitettiin 9. lokakuuta 1990 ja ne päättyivät 4. huhtikuuta 1991. Elokuvan tuotanto maksoi yli 90 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä teki siitä aikansa kalleimman elokuvan. William Wisherin mukaan pelkästään elokuvan alkutekstit maksoivat enemmän kuin koko ensimmäisen Terminator-elokuvan tuotanto.[4]

Vaihtoehtoisia versioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

24. marraskuuta 1993 elokuvasta julkaistiin erikoisversio, joka sisälsi 17 uutta, ennennäkemätöntä kohtausta. Yhdessä näistä esiintyy edellisen Terminator-elokuvan päähahmo Kyle Reese. Nimellä ”Ultimate Edition” tunnettu versio loppuu tavalla, joka sulkee pois kolmannen elokuvan tapahtumat, sillä siinä Sarah Connor kertoo, ettei tuomion päivää tapahtunut ja että John on Kalifornian senaattori.

Vuonna 2004 elokuvasta julkaistiin ohjaajan oma versio, Terminator 2: Director’s Cut, joka on 16 minuuttia teatteriversiota pidempi. Vuonna 2017 elokuvasta julkaistiin yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa 3D-versio,[11] ja vuonna 2021 julkaistiin 4K Ultra HD -restaurointi, josta vastasi James Cameron.[12]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva menestyi erittäin hyvin. Sen tuotto oli yksinään Yhdysvalloissa 204,8 miljoonaa dollaria, ja kaiken kaikkiaan lipputulot kohosivat 519,6 miljoonaan, joka oli niin ikään tuolloin ennätys. Terminator 2 oli vuoden 1991 menestynein elokuva.[4]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo Terminator 2:n 70 millimetrin teatteriversiota elämää suuremmaksi ja viiden tähden veroiseksi, mutta antaa arvioimalleen VHS-videojulkaisulle neljä tähteä viidestä.[13] Yhdysvaltalainen VideoHound’s Golden Movie Retriever antaa elokuvalle kolme ja puoli tähteä neljästä.[14]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paras maskeeraus
  • Parhaat erikoistehosteet
  • Parhaat äänitehosteet
  • Paras äänitys

Ehdokkuudet:

  • Paras leikkaus
  • Paras kuvaus

Soundtrack

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varèse Sarabande -studion tekemä Terminator 2: Judgment Day (Original Motion Picture Soundtrack) -albumi julkaistiin vuonna 1991.[15]

Terminator 2: Judgment Day (Original Motion Picture Soundtrack)
NroNimiKesto
1.Main Title from ”Terminator 2”1.56
2.Sarah on the Run2.31
3.Escape from the Hospital (And T-1000)4.34
4.Desert Suite3.25
5.Sarah’s Dream (Nuclear Nightmare)1.49
6.Attack on Dyson (Sarah’s Solution)4.07
7.Our Gang Goes to Cyberdyne3.11
8.”Trust Me”1.38
9.John & Dyson into Vault0.41
10.SWAT Team Attack3.22
11.”I’ll Be Back”3.58
12.Helicopter Chase2.27
13.Tanker Chase1.42
14.”Hasta La Vista, Baby” (T-1000 Freezes)3.02
15.Into the Steel Mill1.25
16.Cameron’s Inferno2.37
17.Terminator Impaled2.05
18.Terminator Revives2.14
19.T-1000 Terminated1.41
20.”It’s Over” (”Good-bye”)4.36
53.01

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lambie, Ryan: Brad Fiedel interview: composing Terminator 2’s iconic score Den of Geek. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Terminator 2 - Tuomion päivä (1991) - Julkaisupäivämäärät Internet Movie Database. Viitattu 6.10.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Terminator 2:n tarinaa jatkava Terminator: Dark Fate on yksi elokuvasarjan pisimmistä osista 11.10.2019. Muropaketti. Viitattu 30.7.2023.
  4. ↑ a b c d e Siegel, Alan: The Tin Man Gets His Heart: An Oral History of ‘Terminator 2: Judgment Day’ The Ringer. 30.6.2021. Viitattu 30.7.2023.
  5. ↑ Terminator 2 - Summary Box Office Mojo. (englanniksi)
  6. ↑ Greatest Visual and Special Effects (F/X) - Milestones in Film filmsite.org. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  7. ↑ a b Terminator 2 - Tuomion päivä (1991) - Palkinnot Internet Movie Database. Viitattu 6.10.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b Terminator 2 - Tuomion päivä (1991) - Trivia Internet Movie Database. Viitattu 6.10.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Mykkänen, Juhani: Tästä on pelastus kaukana. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 6.10.2012.
  10. ↑ Bartleet, Larry: James Cameron: ‘Terminator 6 will be a sequel to Terminator 2’ NME. 28.9.2018. Viitattu 28.5.2019. (englanniksi)
  11. ↑ McNary, Dave: James Cameron’s ‘Terminator 2: Judgment Day’ to Return to Theaters on Aug. 25 Variety. 29.6.2017. Viitattu 18.7.2023.
  12. ↑ Kuva: Terminator 2 täytti 30 vuotta, ja nyt kovimmat fanit joutuvat ostamaan elokuvan taas uudelleen Muropaketti. 8.10.2021. Viitattu 18.7.2023.
  13. ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
  14. ↑ Terminator 2: Judgment Day ★★★½ 1991 (R)[vanhentunut linkki], VideoHound’s Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 11.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).
  15. ↑ Discogs Brad Fiedel ‎– Terminator 2: Judgment Day (Original Motion Picture Soundtrack) (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Terminator 2: Judgment Day. (englanniksi)
Terminator
Elokuvat
Televisio
Sarjakuvat
Hahmot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terminator_2_–_Tuomion_päivä&oldid=22814975”