Terje Enkvist
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Terje Ulf Eugen Enkvist (3. lokakuuta 1904 Helsinki – 15. heinäkuuta 1975 Pernaja[1]) oli suomalainen kemisti. Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1934. Enkvist oli vuosina 1927–1935 ja 1940–1945 Keskuslaboratorion palveluksessa ja samanaikaisesti dosenttina ja apulaisena Helsingin yliopistossa, jossa hän oli vuodet 1951–1971 kemian professori.[2] Hänen suurimmat tieteelliset ansionsa ovat sovelletun puukemian alalta. Erinomaisena luennoitsijana tunnettu Enkvist julkaisi muun muassa teoksen Suomen kemian historiasta.[1]
Terje Enkvistin poika Ernst Enkvist oli laivanrakennusopin professori.[2]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johdatusta orgaaniseen kemiaan, 3. tark. p. 1973, Otava – Sarja Otavan korkeakoulukirjasto
- The History of Chemistry in Finland 1828–1918, Societas Scientiarum Fennica, 1972
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Enkvist, Terje hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 107. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
