Terbinafiini
| |
| |
Terbinafiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (E)-N,6,6-trimetyyli-N-(naftalen-1-yylimetyyli)hept-2-en-4-yn-1-amiini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | D01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C21H25N |
| Moolimassa | 291,42 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 195–198 °C (hydrokloridi)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 70-80%[1] |
| Proteiinisitoutuminen | > 99%[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 36 h[2] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, topikaalinen |
Terbinafiini (C21H25N) on allyyliamiineihin kuuluva lääkeaine. Yhdistettä käytetään sieni-infektioiden hoitoon. Terbinafiini on hyväksytty lääkeaineeksi Euroopassa 1991 ja USA:ssa 1996. Sitä myydään useilla eri tuotemerkeillä eri puolilla maailmaa ja tuotetta löytyy sekä sisäisesti, että ulkoisesti käytettävänä lääkkeenä. Suomessa terbinafiiria myydään valmistenimillä Fungorin, Lamisil, Lamisil DermGel, Lamisil Solo, Terbinafin, Terbistada ja Terclara.[3][4]
Vaikutusmekanismi ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terbinafiinin ja muiden allyylisten amiinien vaikutus perustuu sienten soluseinämän synteesissä tarvitsemien ergosterolien synteesin estoon. Terbinafiini inhiboi tähän tarvittavan skvaleenimono-oksigenaasientsyymin eli skvaleeniepoksidaasin toimintaa. Tämän seurauksena ergosterolisynteesi estyy ja osittain terbinafiinin tehon arvellaan perustuvan myös skvaleenin kertymiseen sienisoluihin. Terbinafiinia käytetään kynsien sieni-infektioiden hoitoon oraalisesti ja topikaalisesti voiteena tai suihkeena kynsisienen ja muiden silsojen hoitoon. Aine on tehokas muun muassa Epidermophyton-, Trichophyton-, Microsporum- ja Scopulariopsis-suvun sienien ja Candida-suvun homeita vastaan. Terbinafiini on lipofiilinen ja kertyy ihoon, kynsiin ja rasvakudokseen. Terbinafiini metaboliaan osallistuvat maksan Sytokromi P450-ryhmään kuuluvat entsyymit. Lääkeaineen teho perustuu allyyliamiiniryhmään ja naftaleenirenkaaseen.[2][1][5][6][7]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terbinafiini saattaa aiheuttaa päänsärkyä , huonovointisuutta ja makuaistin huonontumista. USA:laisen drugs.comin mukaan kuume on yleisoire johtuen aineen myrkkyvaikutuksesta, johon sen teho perustuu. Vähemmän yleisiksi oireiksi mainitaan yli 20 flunssankaltaista oiretta, kuten lihas- ja nivelkivut, yskä, ajoittaiset hengitysongelmat jne. [8] Lisäksi se voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan ongelmia, keskushermosto- / neurologisia ongelmia, maksan ongelmia, immuunijärjestelmä ongelmia, psyykkisiä ongelmia, aistien ongelmia, iho-ongelmia (mm. ihottumat, nokkosihottuma, ihon ärsytys, kutina, jne.) väsymystä, lisääntynyttä sydämen sykettä, hiustenlähtöä, anemiaa, lihaskipua ja nivelkipua. Lääkeainetta ei suositella käytettäväksi maksan tai munuaisten heikosta toiminnasta kärsiville potilaille. Samanaikainen rifampisiinilääkitys laskee plasman terbinafiiniarvoja ja simetidiinilääkitys kohottaa plasman terbinafiiniarvoja.[7][9][10][11]
Synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Terbinafiinisynteesin lähtöaine on N-metyyli-α-metyylinaftyyliamiini. Tämä molekyyli reagoi propargyylibromidin kanssa alkylointireaktiolla. Muodostuva reagoi heikon emäksen ja kupari(I)bromidin katalysoimalla reaktiolla 1-bromi-2-tert-butyylietyynin kanssa kytkentäreaktiolla ja muodostuvan tuotteen pelkistys alumiinidi-isopropyylihydridin avulla muodostaa terbinafiinia.[1][12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Axel Schmidt & Frank-Ulrich Geschke: Antimycotics, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 27.12.2012
- ↑ a b c Terbinafine DrugBank. Viitattu 27.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: D01AE15 Fimea.
- ↑ Ihmisille tarkoitettujen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvedot ATC-koodin perusteella: D01BA02 Fimea.
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1169. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
- ↑ E. J. Corey,Barbara Czakó, László Kürti: Molecules and Medicine, s. 163. John Wiley & Sons, 2012. ISBN 978-0470227497 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
- ↑ a b Raimo K. Tuominen ja Pekka T. Männistö: 56. Sieni-infektioiden hoitoon tarkoitetut lääkeaineet (s.884) Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 16.10.2023.
- ↑ [1]
- ↑ Terbinafiinin haittavaikutukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Richard A. Harvey, Michelle A. Clark, Richard Finkel, Jose A. Rey, Karen Whalen: Pharmacology, s. 437. Lippincott Williams & Wilkins, 2011. ISBN 9781451113143 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
- ↑ David E. Golan: Principles of Pharmacology: The Pathophysiologic Basis of Drug Therapy, s. 623. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781783552 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.12.2012). (englanniksi)
- ↑ Daniel Lednicer: Strategies for Organic Drug Synthesis and Design, s. 96. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-39959-0 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 01.01.2013). (englanniksi)