Teppo Koivisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Veli Teppo Väinämö Koivisto (s. 5. joulukuuta 1961 Pyhtää) on suomalainen pianisti.[1]

Teppo Koivisto esiintyi julkisesti ensi kertaa pianistina nelivuotiaana. Kahdeksanvuotiaana hän esiintyi suorassa televisiolähetyksessä ja soitti tuon ajan televisiosarjojen tunnussävelmiä korvakuulolta. Opinnot Kotkan-Seudun Musiikkiopistossa alkoivat vuonna 1969 ja jatkuivat samassa opinahjossa vuoteen 1978. Sittemmin Koivisto opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa Jussi Siiralan ja Eero Heinosen johdolla, Indianan yliopiston musiikkikoulussa 1984–1985 opinnot jatkuivat Menahem Presslerin opissa ja Pariisissa vuosina 1987–1988 Bernard Ringeissen oppilaana. Merkittäviä musiikillisia herätteitä antoivat myös opiskeluvuosien mestarikurssit Leonid Brumbergin, Liisa Pohjolan, György Sebökin ja Tapani Valstan ohjauksessa sekä työskentely sellisti János Starkerin sello-oppilaiden pianistina Indianan yliopistossa.

Vuonna 1988 Koivisto kutsuttiin Ranskan valtion stipendiaattina opiskelijaksi kansainväliseen Maurice Ravel -akatemiaan (Saint-Jean-de-Luz, Ranska). Vuosina 1986–1987 hän toimi pianistina Suomen Kansallisteatterissa tiiviissä yhteistyössä näyttelijöiden Risto Aaltonen, Jarno Hiilloskorpi, Pentti Siimes, Leif Wager (Pownall: Mestariluokka) sekä Eeva-Kaarina Volanen (Radzinski: Etsimme Dostojevskia) kanssa heidän "pianonäänenään". Hän on toiminut myös muun muassa RSO:n kosketinsoittajana sekä radion kamariyhtyeen pianistina. Vuodesta 1988 alkaen hän on kuulunut Sibelius-Akatemian opettajakuntaan, ensin säestäjänä ja vuodesta 1991 alkaen pianomusiikin lehtorina.

Koivisto on konsertoinut sekä solistina että kamarimuusikkona kotimaan (festivaaleista mainittakoon muun muassa Helsingin juhlaviikot ja Kuhmon kamarimusiikki) lisäksi useissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, esiintynyt tärkeimpien kotimaisten orkestereiden solistina ja tehnyt lukuisia radio- ja TV-nauhoituksia.

Koivisto palkittiin vuosina 1975 ja 1978 Ilmari Hannikainen -pianokilpailussa, vuoden 1982 Maj Lind -pianokilpailussa hän sai jaetun toisen palkinnon yhdessä Olli Mustosen kanssa, ja samassa kilpailussa hän sai myös Yleisradion erikoispalkinnon. Toisen sijan hän saavutti niin ikään vuonna 1987 Oslon pohjoismaisessa pianokilpailussa. Vuonna 1983 hänelle myönnettiin Kymen läänin läänintaidetoimikunnan taidepalkinto

Avanti!-yhtyeen alkuaikojen pianistina hän esiintyi aktiivisesti kamarimuusikkona aikakauden merkittävimpien soitintaiteilijoiden kanssa. 1980-luvulla hän esitti muun muassa Usko Meriläisen 2. ja 3. pianokonserton Jukka-Pekka Sarasteen johdolla ja esiintyi lisäksi Meriläisen kutsumana tämän elämäkerrallisessa Aikaviiva-televisiodokumentissa. Orkesterisolistina hän on esiintynyt muun muassa kapellimestarien Péter Csaba, Roy Goodman, Olli Mustonen, Juha Nikkola, Pertti Pekkanen, Ari Rasilainen, Jukka-Pekka Saraste, John Storgårds ja Arvo Volmer kanssa.

Ensimmäisen kansainvälisen Uuno Klami -sävellyskilpailun finaalissa vuonna 2004 Koivisto kantaesitti Peter Seabournen mittavan pianokonserton Juha Nikkolan johtaman Kymi Sinfoniettan solistina. Koivisto lienee ainut pianisti maailmassa, joka on esittänyt ranskalaisen romantikon Charles-Valentin Alkanin mammuttimaisen kokoelman 12 etydiä kaikissa mollisävellajeissa op. 39 kokonaisuudessaan radioidussa konsertissa (YLE Radio 1 vuonna 2007).[2] Vuonna 2011 Koivisto soitti Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa Franz Lisztin 200-vuotisjuhlakonsertin Pleyel-flyygelillä, jota Liszt itse usein käytti Roomassa oleskellessaan (Radio Vaticanan ja Yleisradion yhteistyönä toteutettu radiokonsertti). Vuonna 2013 Koivisto vieraili opettajana mm. Tallinnan musiikkiakatemiassa sekä New England Conservatoryssa (Boston, USA). Lokakuussa 2013 hänet kutsuttiin konsertoimaan Los Angeles County Museumin (LACMA) "Sunday Live" konserttisarjaan.

Useat Koiviston oppilaista ovat luoneet merkittävän pianistinuran, monet heistä ovat menestyneet myös sekä kansainvälisissä (mm. Sonja Fräki, Risto-Matti Marin, Marko Mustonen) että kansallisissa pianokilpailuissa. Koivisto on kysytty opettaja useilla mestarikursseilla (mm. Kangasniemen Musiikkiviikot, Riihimäen musiikkikesä, Suolahden musiikkikurssit, Seinäjoen Sibelius-Akatemian koulutuskeskus etc.) Hän on vieraillut mestarikurssiopettajana ja luennoitsijana ulkomailla mm. Hollannissa ja Israelissa (Tel-Hai Master Classes) ja Saksassa (European Piano Forum 2001). Hän on toiminut lukuisten kansallisten pianokilpailuiden tuomaristoissa sekä kansainvälisten pianokilpailujen juryn jäsenenä Israelissa ja Virossa.

Koivisto toimii säännöllisesti pianonsoiton asiantuntijatehtävissä YLEn radio- ja TV-lähetyksissä, mm. kaikkien kansainvälisten Maj Lind -pianokilpailujen (2002, 2007, 2012) radiokommentaattorina. Luottamustehtävistä mainittakoon toiminta Suomen Solistiyhdistys ry:n hallituksen varapuheenjohtajana, Suomen Chopin-yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana sekä Finnish Music Quarterly -julkaisun toimitusneuvoston jäsenenä.

Koivisto valittiin kaudeksi 2015–2016 professoriksi Hannoverin musiikkikorkeakouluun.[3]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 192. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  2. ↑ Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 91–92. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4
  3. ↑ Tiikkaja, Samuli: Pianisti Teppo Koivisto professoriksi Hannoverin musiikkikorkeakouluun 27.5.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.5.2015. Viitattu 19.9.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teppo_Koivisto&oldid=21838617”