Tenryū (1918)
Tenryū / 天龍 | |
---|---|
Tenryū |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Yokosukan laivastoarsenaali |
Kölinlasku | 17. toukokuuta 1917 |
Laskettu vesille | 11. maaliskuuta 1918 |
Palveluskäyttöön | 20. marraskuuta 1919 |
Poistui palveluskäytöstä | upotettu 18. joulukuuta 1942 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
4 011 t (standardi) 4 420 t (kuormattu) |
Pituus | 142,9 m (kokonaispituus) |
Leveys | 12,3 m |
Syväys | 4 m |
Koneteho | 51 000 shp |
Nopeus | 33 solmua |
Miehistöä | 327 |
Aseistus | |
Aseistus |
4 x 140 mm/50 type 3 -tykkiä 1 x 80 mm/40 type 3 -tykki 2 x 13 mm type 93 -ilmatorjuntakonekivääriä 6 x 533 mm torpedoputkea |
Tenryū (jap. 天龍) oli keisarillisen Japanin laivaston Tenryū-luokan kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tenryū-luokka
Alus tilattiin vuoden 1916 hankintana Yokosukan laivastoarsenaalilta, missä köli laskettiin 17. toukokuuta 1917. Alus laskettiin vesille 11. maaliskuuta 1918 ja otettiin palvelukseen 20. marraskuuta 1919.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kuren laivastoalueeseen päällikkönään Murase Teijiro. Alus määrättiin 1. joulukuuta 1919 Japanin 2. laivaston 2. hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Se lähti 20. elokuuta 1920 Yokosukasta partiomatkalle Siperian rannikolle yhdessä Tatsutan sekä hävittäjälaivueen kanssa ja tehtävänään suojata kahdeksan taistelulaivan laivuetta. Alus palasi Otaruun 7. syyskuuta.[3]
Alus sijoitettiin reserviin 20. huhtikuuta 1921 Kuressa ja sen tykkitornin numero 3 eteen asennettiin radiolaitteisto. Yokoo Noriyoshi vastaanotti 1. joulukuuta 1921 aluksen päällikkyyden ja samalla alus liitettiin 1. laivaston 1. hävittäjälaivueeseen. Se lähti 26. kesäkuuta 1922 Koreasta Inchonista partioidakseen Port Arthurin edustalla ja alus saapui 4. heinäkuuta Chinhaeen.[3]
Alus siirrettiin 1. joulukuuta 1925 reserviin ja se oli modernisoitavana maaliskuusta 1927 maaliskuuhun 1928, jolloin se varustettiin kolmijalkaisella mastolla[2]. Alus oli 8.-10. syyskuuta 1937 huollettavana Sasebon laivastontelakalla, jolloin sille asennettiin 7,7 millimetrin tyypin 92 ilmatorjuntakonekivääreitä.[3]
Auringon noustessa 10. toukokuuta 1938 alus oli yhdessä vara-amiraali Koichi Shiozawan 5. laivaston alusten kanssa tulittamassa Ho-tsuta, Ni-chiniä ja Wu-tungia tukiessaan noin 2 000 Yokosukan, Kuren ja Sasebon erityismaihinnousujoukkojen sotilaan maihinnousua. Saman aikaisesti vesilentokoneiden emälaivojen Kamoin ja Kamikawamarun lentokoneet pommittivat Xiamenin koillispuolisia siltoja, teitä, losseja ja aluksia. Heikosti varustetut Kiinan 75. divisioonan joukot kärsivät runsaita tappioita joutuen perääntymään asemistaan yöllä 12. toukokuuta.[3]
Alukselle asennettiin kaksi 13 millimetrin ilmatorjuntakonekivääriä vuonna 1939.[2] Se oli 28. elokuuta 1941 Trukilla vara-amiraali Inoue Shigeyoshin 4. laivaston 18. hävittäjäviirikössä yhdessä sisaraluksensa Tatsutan kanssa.[3]
Tyynenmeren sota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdistetty laivasto vastaanotti 2. joulukuuta 1941 viestin kiivetä Niitaka vuorella, mikä tarkoitti sodan alkamista Yhdysvaltain kanssa 8. joulukuuta Japanin aikaa. Alus lähti 8. joulukuuta Kwajaleinin Roi-Namurista kontra-amiraali Kajioka Sadamichin Wakelle hyökkäämään määrätyn osaston mukana. Osaston muut alukset olivat Yūbarin johtama 6. hävittäjälaivue, kaksi maihinnousualusta, sukellusveneidenemälaiva Jingei ja kuljetusalukset Kongomaru ja Kinryumaru.[3]
Alus oli 11. joulukuuta 30 merimailin päässä Wakelta, kun se joutui yksinäisen Yhdysvaltain merijalkaväen Grumman F4F-3 Wildcat -hävittäjän hyökkäyksen kohteeksi, jolloin viisi merimiestä haavoittui. Lisäksi alus kärsi lieviä vaurioita kahdeksassa eri kohteessa ja muun muassa kolme torpedoa laukaisualustalla numero kolme vaurioitui. Kajioka määräsi samana aamuna maihinnousun epäonnistuttua hyökkäysosaston palaamaan Kwajaleinille, jonne se saapui 13. joulukuuta.[3]
Osasto teki uuden yrityksen 21. joulukuuta saatuaan vahvennuksena lentotukialusviirikön, risteilijäviirikön ja niitä suojanneet hävittäjät. Parissa päivässä Wake vallattiin, minkä jälkeen alus palasi sisaraluksensa kanssa Roihin 27. joulukuuta. Tenryū lähti 29. joulukuuta Trukille, jonne se saapui 4. tammikuuta 1942. Aluksen perään asennettiin kummallekin laidalle syvyyspomminheitin ja syvyyspommikisko.[3]
Alus lähti 20. tammikuuta Trukilta Kaviengille Uuteen Irlantiin yhdessä sisaraluksensa sekä kuljetusalusten Kinryumarun, Goyomarun ja Azumasanmarun kanssa, joiden suojana olivat hävittäjät Kikuzuki, Uzuki ja Yūzuki. Lisäsuojana oli neljä raskasta risteilijää ja vesilentokoneidenemälaiva Chitose. Kaukosuojana oli vielä neljä lentotukialusta suojueineen. Keskiyöllä 23. tammikuuta kuljetusalukset laskivat maihin 2. Maizurun erityismaihinnousuyksikön kolme komppaniaa, jotka valtasivat Kaviengin lentokentän. Tenryū ja Tatsuta jäivät Kaviengille vartiolaivoiksi.[3]
Tenryū lähti 3. helmikuuta Uuteen Britanniaan Gasmatan valtaukseen, mikä saatiin päätökseen 9. helmikuuta. Alus lähti 13. helmikuuta Gasmatalta Trukille, jonne se saapui aamulla 19. helmikuuta. Trukilla aluksen ilmatorjunta-aseistusta piti täydentää, mutta lentoveneen havaittua Yhdysvaltain laivaston osaston alus lähti viirikkönsä sekä 6. risteilijäviirikön Kinugasan ja Kakon kanssa merelle.[3]
Alus palasi 23. helmikuuta vihollista kohtaamatta Trukille, jossa aluksen kaksi etummaisen savuhormin etupuolelle asennettua 13 millimetrin ilmatorjuntakonekivääriä korvattiin kaksiputkisilla 25 millimetrin tyypin 96 tykeillä. Lisäksi aluksen kaksi Yamanouchi tyyppistä 5 senttimetrin kunnialaukauskanuunaa poistettiin. Muutostyöt saatiin päätökseen 27. helmikuuta ja alus lähti 2. maaliskuuta viirikkönsä mukana Trukilta.[3]
Alus saapui 5. maaliskuuta Rabauliin, josta se lähti vielä Laeen ja Salamauhun hyökkäävän maihinnousuosaston kanssa merelle. Alus suojasi 8. maaliskuuta maihinnousuja, joiden päätyttyä se poistui alueelta. Alus saapui 9. maaliskuuta viirikkönsä mukana Bougainvilleen ja edelleen 11. maaliskuuta Rabauliin, josta se lähti merelle 14. maaliskuuta. Alus saapui seuraavana päivänä Bukaan, josta matkaa jatkettiin 17. maaliskuuta. Vuorokautta myöhemmin alus oli lähellä Kaviengia Möwen salmessa, josta se jatkoi osaston mukana 26. maaliskuuta Rabauliin saapuen määränpäähänsä vuorokautta myöhemmin.[3]
Risteilijät lähtivät Rabaulista merelle 28. maaliskuuta ja ne suojasivat 30. maaliskuuta maihinnousua Shortlandsiin. Seuraavana päivänä alukset suojasivat maihinnousua Kietaan Bougainvilleen. Osasto saapui 1. huhtikuuta Rabauliin, jossa alukset tankattiin ennen poistumista vielä samana päivänä.[3]
Alus upposi 18. joulukuuta 1942 Uuden Guinean Madangin edustalla Yhdysvaltain laivaston sukellusveneen USS Albacoren torpedoimana.
Päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikköinä olivat[3]:
- Kakuta Kanzo 11. maaliskuuta 1918 - (varustamisupseeri)
- Murase Teijiro 20. marraskuuta 1920 -
- Yokoo Noriyoshi 1. joulukuuta 1921 -
- Matsushita Hajime 1. joulukuuta 1922 -
- Oguri Shinichi 15. lokakuuta 1923 -
- Takita Yoshio 1. joulukuuta 1924 -
- Kida Shinpei 20. lokakuuta 1925 -
- Monai Isao 1. joulukuuta 1925 -
- Yamaguchi Seishichi 11. marraskuuta 1926 -
- Kikuno Shigeru 15. marraskuuta 1927 -
- Sawamoto Yorio 10. joulukuuta 1928 -
- Takahashi Ibo 20. elokuuta 1929 -
- Hachiya Yoshio 1. marraskuuta 1929 -
- Madareme Kensuke 1. joulukuuta 1930 -
- Tayui Minoru 15. marraskuuta 1932 -
- Kanazawa Masao 1. marraskuuta 1933 -
- Izawa Toru 25. toukokuuta 1933 -
- Kasuga Sueaki 15. marraskuuta 1934 -
- Kamata Michiaki 21. marraskuuta 1935 -
- Kudo Kyuhachi 15. helmikuuta 1936 -
- Ugaki Kanji 10. marraskuuta 1936 -
- Abe Koso 2. elokuuta 1937 -
- Yamazaki Sadanao 15. joulukuuta 1938 -
- Kanone Zensuke 15. marraskuuta 1939 -
- Takahashi Yuji 15. lokakuuta 1940 -
- Goto Mitsutaro 28. elokuuta 1941 -
- Marumo Kunimori 1. joulukuuta 1941 -
- Asano Shinpei 5. kesäkuuta 1942 -
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Dull, Paul S.: A Battle History of the Imperial Japanese Navy (1941-1945). Annapolis, MD, USA: Naval Institute Press, 2007. ISBN 978-1-59114-219-5 (englanniksi)
- Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869-1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tenryū - Tatsuta |
Edeltäjä: Chikuma-luokka – Seuraaja: Kuma-luokka |