Telenovela
Telenovela on etenkin latinalaisessa Amerikassa esitettävä saippuaooppera. Termi on yhdistelmä sanoista ”tele” (television lyhenne) ja ”novela” (romaani). Telenovelat alkoivat kehittyä 1940- ja 1950-luvuilla Kuubassa suosituista radionoveloista, ja 1960–1970-lukujen aikana niiden lähetysaika siirtyi parhaan katseluajan ohjelmistoon. Brasilialainen Rede Globo -yhtiö alkoi samaan aikaan viedä telenoveloita ulkomaille, ja niiden suosio levisi latinalaisesta Amerikasta muualle maailmaan.
Telenovelat eroavat kestoltaan länsimaisista saippuasarjoista, jotka voivat periaatteessa kestää loputtomiin. Telenovelat kirjoitetaan kuitenkin juonivetoisesti, ja sarja kestää yleensä 180–200 jaksoa. Telenoveloiden juonikuvio keskittyy yleensä kahteen rakastavaiseen, joiden rakkauden esteenä ovat joko perheriidat tai yhteiskunnalliset ongelmat. Eri maissa telenovelat ovat yleensä kehittyneet hieman eri suuntiin, ja näin ne eroavat tyylillisesti ja temaattisesti hieman toisistaan. Telenoveleiden tuotanto on sidottu usein yleisön mielipiteeseen, eikä jaksoja tehdä kerralla kuin noin 20 kappaletta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telenovelat alkoivat kehittyä 1940- ja 1950-luvulla, ja niiden taustalla olivat Kuubassa suositut radionovelat. Ensimmäinen radionovela, joka siirrettiin myös televisioon, oli El derecho del nacer, joka oli radiossa niin suosittu, että siitä tehtiin televisioversiot useissa latinalaisen Amerikan maissa.[1] Ensimmäinen varsinainen telenovela oli vuonna 1950 esitetty brasilialainen Sua vida me pertence.[2] Telenovelien suosio levisi pian ympäri latinalaista Amerikkaa, ja esimerkiksi perulainen Simplemente Maria oli niin suosittu, että se sai 10 000 ihmistä kirkkoon toivottamaan fiktiivisen Marian puolesta onnea, kun tämä oli mennyt naimisiin.[3]
Ensimmäiset 1950- ja 1960-luvun telenovelat olivat yleensä sovituksia romaaneista tai muista kirjallisista teoksista, mutta 1960-luvun lopulla telenoveleita alettiin kirjoittaa ja tuottaa suoraan tietyille markkinoille. Tähän asti televenovelat olivatkin keskittyneet lähinnä melodramaattiisiin aineksiin, mutta kun lajityyppi alkoi kehittyä paikallisten mieltymysten mukaan, siihen alkoi liittyä uusia elementtejä eri kulttuuripiireissä. Esimerkiksi Simplemente Maria käsitteli kaupungistumisen ongelmia.[4]
Telenovelat siirtyivät 1960- ja 1970-lukujen aikana päiväohjelmistosta prime time -aikaan. Ne alkoivatkin olla yhä enemmän massayleisölle suunnattuja.[1] Brasilialainen Rede Globo -televisioyhtiö alkoi panostaa myös sarjojen laatuun ja vei niitä ulkomaille. Brasilialaisia telenovelia myytiinkin 1970- ja 1980-lukujen aikana yli 128 valtioon.[4] Ensimmäinen telenovela, josta on tuotettu maailmanlaajuisesti uusia versioita on kolumbialainen Yo soy Betty, la fea.[3] Sen jokaista jaksoa seurasi Kolumbiassa noin kolme miljoonaa ihmistä, ja se levisi 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa muihinkin latinalaisen Amerikan maihin. Sen jälkeen siitä tehtiin versiot muun muassa Intiassa, Saksassa, Alankomailla ja Venäjällä. Yhdysvalloissa sarjan pohjalta kehittyi Ruma Betty -draamasarja.[5]
Juoni ja teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telenovelat keskittyvät usein tarkemmin juoneen kuin muut saippuaoopperat, sillä niissä on yleensä selkeä alku ja loppu.[3] Yleensä yksittäinen telenovela koostuu 180–200 jaksosta, mutta suositut sarjat voivat pyöriä tätäkin kauemmin. Varhaisimmat telenovelat olivat huomattavasti lyhyempiä, vain 15–20 jakson mittaisia.[4] Telenovevalassa on yleensä yksi selkeä päätarina, joka keskittyy päähenkilön tai pääparin selviytymiseen. Suosittuja teemoja ovat esimerkiksi petos, mustasukkaisuus, tragediat ja rakkaus. Lisäksi sarjassa on yleensä yksi selkeä konna. Vaikka telenoveloissa onkin yksi selkeä pääjuoni, niin monien sivujuonien takia yksittäisessä sarjassa voi olla jopa 80 keskeistä hahmoa.[3]
Telenoveleita tutkineen semiootikon Jesús Martín-Barberon mukaan telenovelat voidaan jakaa kahteen selkeään juonikaavaan. Kuubalaisiin radionoveloihin puhjautuvat telenovelat keskittyvät perheen sisäiseen tai kahden perheen väliseen juonitteluun ja kilpailuun. Brasilialaisen vuoden 1968 Beto Rockfellerin pohjalta kehittyi toisenlainen juonikaava, jossa keskitytään enemmän nykyaikaisiin yhteiskunnallisiin konflikteihin. Kummassakin kuviossa kerronnan keskeisin tekijä ovat kuitenkin rakastavaiset, joita erottavat joko perhe- tai sosiaalirajat.[1] Tyypillinen juoni yhteiskunnallisessa telenovelassa on esimerkiksi köyhän naisen ja rikkaan miehen välinen romanssi.[3]
Telenovelat ovat kehittyneet jokaisessa tuotantomaassaan myös hieman eri suuntiin. Venezuelalaiset telenovelat ovat yleensä lähes puhtaasti viihteellisiä, meksikolaiset sarjat ovat konservatiivisempia sekä melodramaattisempia, ja kolumbialaiset esittelevät usein maan monimuotoisuutta saattaen käsitellä monia ajankohtaisia aiheita.[2]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telenovelan tekemisestä sovitaan yleensä noin 20 jaksoksi, sillä niiden tuotanto on sidottu huomattavan paljon yleisön mielipiteeseen. Juonikuvioita voidaan esimerkiksi muuttaa yleisen mielipiteen perusteella. Esimerkiksi Rede Globo saa tuhansia sähköposteja ja soittoja kuukaudessa katsojilta ja käyttää miljoonia katsojien mielipiteiden tutkimiseen. Koska telenovelat ovat huomattavan suosittuja, televisioyhtiöt myös näyttävät niitä mainosrahaa saadakseen, sillä suosituissa sarjoissa näkyvien tuotteiden myynti kasvaa selvästi. Lisäksi televisioyhtiöt myyvät sarjojen musiikkia, joka yleensä koostuu uusista popkappaleista.[3]
Suomessa esitettyjä telenoveloita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venezuelalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ihmeiden aika (2006, Subtv)
- Tuhkimotarina (2007–2008, Subtv)
Kolumbialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zorro – miekka ja ruusu (2008, Nelonen)
- Paratiisin porteilla (2009, Sub)
Venäläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anastasia (2006–2007, Nelonen)
Yhdysvaltalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muotitalo (2007, MTV3)
- Ruma Betty (2010, Nelonen)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Havens, Timothy: ”Globalization and the generic transformation of telenovelas”. Teoksessa Edgerton, Gary R. & Rose, Brian G. (toim.): Thinking Outside the Box: A Contemporary Television Genre Reader, s. 272. The University Press of Kentucky, 2005. ISBN 978-0-8131-2365-3 Google-kirjat (viitattu 19.2.2013). (englanniksi)
- ↑ a b Lizarzaburu, Javier: How telenovelas conquered the world BBC News. 1.4.2006. BBC. Viitattu 19.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Bellos, Alex: Telenovelas: the story so far The Telegraph. 7.1.2007. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 19.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c LaPastina, Anthony: Telenovela The Museum of Broadcast Communications. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 31.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Fogel, Matthew: ABC Brings ‘Ugly Betty’ to America NYTimes.com. 23.7.2006. The New York Times Company. Viitattu 31.10.2013. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Snäll, Mitti: ”Telenovela”, Filmihullu 5/1994 (Latinalaisen Amerikan elokuvan teemanumero).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Telenovela Wikimedia Commonsissa
