Teksasinsavikka
| Teksasinsavikka | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Savikat Chenopodium |
| Laji: | berlandieri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chenopodium berlandieri |
|
| Katso myös | |
Teksasinsavikka (Chenopodium berlandieri) on savikkakasveihin kuuluva, Pohjois-Amerikasta lähtöisin oleva kasvilaji.
Laji on saanut tieteellisen nimensä sveitsiläisen kasvitieteilijän Jean Louis Berlandierin (1805–1851) mukaan.[1]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
.jpg)
Yksivuotinen teksasinsavikka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Kasvi on väriltään vaihtelevan vihreä ja vain kasvin nuoret osat ovat jauhoisia. Varsi on pysty, vaihtelee väriltään keltaisesta vaaleanvihreään ja on vihreäraitainen. Lehtihangat ovat punaisia. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja ne ovat sinertävän ja kirkkaan vihreitä. Varren keskiosissa lehtilapa on kooltaan 2–6 cm ja se on leveyttään pitempi. Muodoltaan lehtilapa vaihtelee puikeasta vinoneliömäiseen ja on ehyt tai matalaan kolmiliuskainen sekä usein melkein tai aivan ehytlaitainen ja otakärkinen. Ylimpien lehtien lapa on suikea ja tavallisesti ehytlaitainen. Kukinto on melko lehdekäs ja muodoltaan tavallisesti tähkämäinen. Kukinnon kehälehtien selkä on siipipalteinen. Heteitä on tavallisesti viisi kappaletta. Suomessa teksasinsavikka kukkii elo-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1–1,3 mm pitkä, ympärykseltään lähes pyöreä, melko tylppäreunainen ja pinnaltaan säännöllisen pyöreähkökuoppainen.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teksasinsavikka on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana muun muassa Eurooppaan.[3] Skandinaviassa lajia on tavattu Tanskasta, Etelä- ja Länsi-Norjasta sekä Etelä-Ruotsista.[4] Suomessa teksasinsavikkaa on tavattu hyvin satunnaisesti muutamin paikoin eri puolilta maata. Havainnot painottuvat eteläiseen Suomeen.[3][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa teksasinsavikka on uustulokas, jota on tavattu erilaisilla joutomailla kuten kaatopaikoilla, tienvarsilla, myllyillä ja satamissa.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden savikkalajien tavoin myös teksasinsavikka kelpaa ihmisravinnoksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Den virtuella floran: Texasmålla Viitattu 24.2.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126–128.
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 128.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 112.
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Teksasinsavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 24.2.2013.