Dugenmuurisisilisko
| Dugenmuurisisilisko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Skinkkimäiset Scincomorpha |
| Heimo: | Sisiliskot Lacertidae |
| Suku: |
Teira Gray, 1838 |
| Laji: | dugesii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Teira dugesii |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
| Katso myös | |
|
|
|
Dugenmuurisisilisko[3] (Teira dugesii) on sisiliskojen heimoon kuuluva liskolaji. Se on sukunsa ainoa laji, ja sen lähin elävä sukulainen on marokonkalliolisko (Scelarcis perspicillata).[2] Se on saanut nimensä ranskalaisen lääkärin Antoine Louis Dugèsin mukaan.[4] Dugenmuurisisilisko on kotoperäinen Portugalin saarilla Madeiralla, Desertassaarilla, Porto Santolla ja Selvagenssaarilla.[1][2] Se on lisäksi laajalle levinnyt vieraslaji Azoreilla, jonne se on saapunut ennen vuotta 1860, ja on myöhemmin kotiutunut myös Lissabonin satama-alueelle. Dugenmuurisisilisko elää enintään 1 850 metrin korkeudessa.[1] Sitä tavataan yleensä kuivilta alueilta, jossa kasvillisuus on harvaa. Lisko voi elää myös avoimella metsämaalla sekä kivisillä ja viljellyillä alueilla. Naaras munii vuoden aikana kaksi tai kolme pesuetta. Dugenmuurisisiliskojen on havaittu tahattomasti matkustaneen laivoilla.[1] Lajia pidetään tuhoeläimenä, koska se syö viinitarhoissa rypäleitä.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Paulo Sá-Sousa, Roberto Sindaco: Teira dugesii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Teira dugesii The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 26.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1705. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
- ↑ Beolens, Bo & Watkins, Michael & Grayson, Michael: The Eponym Dictionary of Reptiles, s. 256. Baltimore, Maryland: Johns Hopkins University Press, 2011. ISBN 978-1-4214-0135-5 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.6.2018). (englanniksi)