Tehdasosuusliike

Tehdasosuusliike oli osuuskunta, joka toimi Tohmajärven asemalla vuosina 1907–1967. Keskeiset toiminnan haarat olivat turvepehkun tuotanto, sahaustoiminta ja tiilten valmistus. Lisäksi toiminnassa olivat mylly, sähkögeneraattori, karjatila ja autokorjaamo.

Toiminta alkoi nimellä Tohmajärven Turvepehku-Osuuskunta r.l. Perustava kokous pidettiin 19.8.1907. Nimi muutettiin vuonna 1921 Tohmajärven Tehdasosuusliike r.l.:ksi ja lyhennettyyn muotoon Tehdasosuusliike vuonna 1944. Työntekijämäärä oli suurimmillaan noin 1 000.

Toiminnan laajeneminen

Teollistuminen alkoi turvepehkun tuotannosta ja eteni myllyn ja sahan kautta myös tiilitehtaan perustamiseen. Asemanseutu tarjosi raaka-aineiden lisäksi mahdollisuuden tavarankuljetukseen rautateitse. Turvepehkutuotannon kausiluontoisuutta tasaamaan päätettiin rakentaa mylly. Turvepaalien tueksi tarvittiin rimakehikoita kuljetuksen ajaksi ja näin alkoi sahaustoiminta. Tukkien sahauksesta syntyi rimoja, joista valmistettiin hiiltä miiluissa.

Kun selvisi, että tehdasalueen savi on sopivaa tiilen tekoon, löytyi sahalla syntyvälle purulle ja rimoille käyttöä polttoaineena tiilitehtaalla. Purua voitiin käyttää myös huokoistavana ainesosana savimassassa.

Tehdasosuusliikkeen tuotantolaitoksilla oli palveluksessa 237 henkilöä vuonna 1947. Heistä oli tiilitehtaalla 81 miestä ja 39 naista. Sahalla ja höyläämöllä oli 73 miestä ja 34 naista. Turvepehkutehtaalla oli 10 henkilöä. Lisäksi puunhankinta työllisti vuoden aikana jopa tuhat miestä.

Turvepehkun tuotanto

Osuuskunnan perustava kokous 1907 oli päättänyt hankkia turvesuon aseman lähistöltä, koneistuksen Ruotsista ja höyrykoneen Englannista. Turvepehkun tuotanto voitiin aloittaa seuraavana vuonna. Aluksi oli tarkoituksena edistää lannan hyötykäyttöä osuuskunnan jäsenten navetoissa. Tuotettiin kuiviketta ja virtsan talteenoton ainetta. Tästä syntyi puolestaan maanparannusainetta, jolloin ei ollut tarvetta ostaa väkilannoitteita muualta. Turvetta poltettiin hienontamattomana myös tehtaan voimakoneessa. Myöhemmin turvetta myytiin rakennusteollisuudelle lämmöneristeenä käytettäväksi. Ensimmäinen turvetehdas paloi vuonna 1917. Tilalle valmistui pari vuotta myöhemmin uusi tehdas, sahan yhteyteen.

Turvepehkupaaleja valmistettiin parhaimmillaan 18 959 kpl vuodessa kaudella 1917–1926. Tuotanto laski lukuun 7 865 kpl/v. (1937–1946) ja lukuun 2 998 kpl/v. (1947–1956).

Mylly

Mylly rakennettiin vuonna 1915 tehtaan yhteyteen. Laitteita olivat viljan puhdistaja, kaksi kiviparia, kaura- ja ohraryynikoneet sekä ryynimankeli (litistäjä). Tehtaan konevoimalle oli näin käyttöä läpi vuoden. Ja kun turvetehdas antoi työtä vain kesäkaudella, myllyn toiminta takasi toimeentuloa muinakin aikoina.

Tehdasosuusliikkeen taloudellinen asemakin vankentui. Osuusliikkeen johtajana 47 vuotta toiminut talousneuvos Antti Zimmermann luonnehtii muistelmissaan, että "tällainen menestys toi luonnollisesti mukanaan uusia herätteitä, joista sittemmin ei näyttänyt olevan puutetta".

Alkuvaiheen jälkeen myllyllä oli merkitystä myös koko maakunnalle I maailmansodan aikana 1914 alkaen. Sittemmin olojen rauhoituttua myllylaitos toimi 1940-luvun alkuun asti palvellen lähinnä osuuskunnan jäseniä ja muuta paikallista väestöä.

Saha

Rimojen tuotanto sirkkelillä alkoi vuonna 1911. Rimoja tarvittiin pääasiassa turvepaalien paaluttamiseen. Tämä ensimmäinen saha paloi vuonna 1918. Voimakkaampi sahaustoiminta käynnistyi vuonna 1919 yksiraamisella kehäsahalla. Toinen kehäsaha hankittiin 1925.

Rimojen lisäksi tuotettiin lautaa ja lankkua, aluksi omiin ja lähistöllä asuvien maanviljelijöiden tarpeisiin. Vientiin ruvettiin sahaamaan jo 1920-luvun alkupuolella. Pölyiseltä ja kuivalta turvetehtaalta alkanut palo tuhosi myös sahan keväällä 1932. Uusi, tehokkaampi saha rakennettiin jo samana kesänä.

Sahatavaran tuotanto oli 524 standarttia/vuosi kaudella 1919–1926 ja 3.032 standarttia/vuosi kaudella 1947–1956. Puuta hankittiin 100 kilometrin säteeltä. Sahatukkien lisäksi saatiin muunlaistakin puuainesta ja niinpä voitiin käydä myös kuusipaperipuun ja mäntypinotavaran kauppaan.

Antti Zimmermann kirjoitti: "Turvepehkutehtaan perustajat eivät varmaankaan voineet aavistaa, mitä kehitysmahdollisuuksia liikkeellä tällä paikalla tuli olemaan. Oli valmiina jo kolme teollisuuslaitosta, jotka olivat syntyneet toinen toisensa sanelemina ja vaikutteista. Nyt oli sahan vuoro antaa vaikutteet seuraavan teollisuushaaran perustamiselle."

Tiilitehdas

Tiilentuotanto aloitettiin vuonna 1926 kun seudun savi oli todettu käyttökelpoiseksi raaka-aineeksi. Tiilitehtaalla voitiin käyttää sahalla syntynyttä purua, lautojen tasauspätkiä ja rimoja. Vuonna 1936 tuotettiin jo yli 3 miljoonaa tiiltä vuodessa. Kaudella 1947–1956 tehtiin 4,3 miljoonaa tiiltä vuodessa.

Tiilitehdastakin kohtasi palo. Tuotanto keskeytyi 11.10.1955. Tilalle rakennettiin välittömästi uusi tehdas, jonka kapasiteetiksi laskettiin 8–10 miljoonaa tiiltä vuodessa. Uusi tehdas tuli toimimaan ympärivuotisesti. Edellytyksenä olivat saven sumppausvarasto, kooltaan 5 500 kuutiometriä ja keinokuivaamo 100 000 tiilelle.

Tuotevalikoimakin monipuolistui, kun uudella tehtaalla kyettiin tekemään ojaputkia, kattotiiliä ja rakennusteollisuudessa käytettyjä erikoistiiliä.

Muu toiminta

Tehdasosuusliikkeen rakennuksia olivat muun muassa konttori, asunnot henkilökunnalle, ruokailurakennus, sauna-pesularakennus (Tiililinna) sekä tiilinen autotalli- ja korjaamorakennus. Lisäksi osuusliikkeellä oli karjatila ja 50 ha peltoa, joista suurin osa salaojitettu tiiliputkin. Tilalla oli tiilinen navetta ja karjanhoitajan asuntorakennus sekä tiilinen viljankuivaamo ja jyväaitta. Sähkögeneraattori, alkaen vuodesta 1918, tuotti sähköä niin tehtaalle kuin yhdyskunnallekin. Generaattori oli 65 hevosvoiman höyrykone.

Tehdasosuusliike käynnisti vuonna 1946 hankkeen Vihtakosken vesivoimalaitoksen rakentamiseksi. Jatkosta huolehti kuitenkin Värtsilä-Yhtymä, joka sitten toimitti sähköä Vihtakoskelta Tehdasosuusliikkeelle. Tehdasosuusliike hankki lähes 400 hehtaarin maa-alueet. Tehdasosuusliike omisti kolmanneksen sisaryrityksestä, Soinlahti Osakeyhtiöstä, jonka saha ja tiilitehdas toimivat Soinlahdessa, noin 7 km Iisalmesta pohjoiseen.

Perustajat ja johtajat

Liikkeen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Christian Oesch, Gideon Zimmermann ja Pekka Kontkanen. Varajäseninä olivat K. J. Nyman ja Juho Virekoski.

Johtajina ovat toimineet Antti Zimmermann, Arvi Määttä ja Olavi Määttä.

Toiminnan päättyminen

Tehdasosuusliike ajautui konkurssiin vuonna 1967 rahoittajan, Osuuskassojen Keskus Oy:n (OKO) vaatimuksesta. OKO osti konkurssipesän 23.5.1967 ja myi sen 22.6.1967 Rakennusliike Mikko Revolle. Toiminta jatkui muutaman vuoden ajan Tohmajärven Teollisuus Oy -nimisenä.

Aiheesta muualla

• Museokuvia^{[vanhentunut linkki]}
• Saloheimo, Lauri: Piirteitä Tehdasosuusliikkeen toiminnasta vuosina 1907-1956. Joensuu: Kirjapaino Oy Maakunta, 1957.