Teemu Tumelius
Teemu Tumelius (s. 1957 Helsinki) on suomalainen merimestari (evp) ja tietokirjailija. Tumeliuksen vanhemmat ovat Aulis Tumelius (1926–2006) ja Heidi Tumelius (1928–2019).lähde?
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tumelius aloitti Helsingin kaupungin Palolaitoksen palveluksessa tammikuussa 1980. Tämän jälkeen Tumelius työskenteli vuorotyössä operatiivisella osastolla eri tehtävissä. Hänestä tuli meritoiminnan varajohtaja 2004 ja merimestari[1]2009. Hän siirtyi päällystötehtävään hallinto- ja kehittämisosaston esikuntaan 2013. Tumelius toimi luennoitsijana Pelastusopistossa, Raja- ja merivartiokoulussa ja Helsingin pelastuskoulussa. Reserviin (eläkkeelle) Helsingin kaupungin Pelastuslaitoksen vakinaisesta virasta Teemu Tumelius siirtyi täysin palvelleena kesäkuussa 2018.lähde?
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin Pelastuslaitoksen meritoiminta 1904–2004. Sulkava, 2004. ISBN 952-473-371-4.
- Helsingin Pelastuslaitoksen vesisukellustoiminta 1955–2005 Sammakkomiehestä Pelastussukeltajaksi. Sulkava, 2005. ISBN 952-473-511-3.
- Helsingin Pelastuslaitoksen lentopelastustoiminta LEKASTA MIRGIIN 1989–2009. Keuruu, 2009. ISBN 978-952-223-491-9.
- Helsingin Pelastuslaitoksen koulutustoiminta 1972–2012 Koulutuskeskuksesta Pelastuskouluun. Keuruu, 2012. ISBN 978-952-272-308-6.
- Rajavartiolaitoksen 5. valmiusjoukkue. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden merellinen erikoisjoukko 1992–2017. Helsinki, 2017. ISBN 978-952-93-8111-1.
- Simo Wecksténin seikkailumatka poikapalokunnasta pelastuskomentajaksi. Helsinki, 2020. ISBN 978-952-331-699-7.
Merkittävimmät huomionosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väestönsuojelun 1. luokan ansiomitali 2020
- Rajavartiolaitoksen ansiomitali 2017
- The International Maritime Organization (IMO) huomionosoitus 2014
- Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi 2013
- Kultainen Helsinki-mitali 2011
- Keskuskauppakamarin kultainen elämäntyö ansiomerkki 2007
- Suomen Kiinteistöliiton kultainen ansiomerkki 2007
- Maanpuolustusmitali kultaisella soljella 2006
- Suomen Yrittäjien kultainen ansioristi 2004
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Merimuseo sai kokoelmiinsa kaksi pelastusalusta YLE.fi. 18.8.2011. Viitattu 31.7.2013.