Teemasivu:Maantiede/Artikkelipoiminta/28
Länsi-Bengali (bengaliksi পশ্চিমবঙ্গ, Poshchimbôŋgo) on osavaltio Intian itäosassa. Se muodostaa viereisen Bangladeshin kanssa Bengalin etnisesti ja kielellisesti yhtenäisen alueen. Länsi-Bengalin koillispuolella sijaitsevat Assamin ja Sikkimin osavaltiot sekä Bhutan, ja lounaispuolella Orissan osavaltio. Lännessä osavaltio rajautuu Jharkhandin ja Biharin osavaltioihin ja luoteessa Nepaliin.
Alue, joka nykyään muodostaa Länsi-Bengalin, on kahden vuosituhannen aikana kuulunut useisiin eri valtakuntiin. Englannin Itä-Intian kauppakomppania vakiinnutti valtansa alueella vuonna 1757, ja Kalkutan kaupunki toimi vuosien ajan Brittiläisen Intian pääkaupunkina. 1900-luvun alussa Bengali oli Intian itsenäisyysliikkeen keskus; vuonna 1947 alue jaettiin kahtia, Intian hallinnoimaan Länsi-Bengaliin ja Itä-Pakistaniin, josta tuli uuden Pakistanin valtion osa.
Intian itsenäisyttyä vuonna 1947 Länsi-Bengalin politiikkaa ja taloutta hallitsivat vuosikymmenien ajan marxismi, naxaliittiliikkeet ja ammattiyhdistykset. 1990-luvun loppupuolella taloudellinen uudistuminen johti osavaltion talouden ja teollisuuden nopeaan kasvuun. Länsi-Bengali on maataloudesta riippuvainen osavaltio, joka käsittää vain 2,7 prosenttia Intian pinta-alasta mutta jossa asuu yli 7,8 prosenttia Intian väestöstä. Osavaltio onkin Intian tiheimmin asutuin.