Tea Villilä
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Naisten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Sveitsi 2011 | jääkiekko | |
Tea Villilä (s. 16. huhtikuuta 1991 Hyvinkää) on suomalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja[1]. Hän pelaa naisten liigaa Kiekko-Espoossa[2]. Hän on pituudeltaan 168 cm[3].
Villilä on Hyvinkään Ahmojen kasvatti[1]. Hän edusti SM-sarjassa Espoo Bluesia kausilla 2007–2010 ja Hämeenlinnan Pallokerhoa kaudella 2010–2011[2]. Hän voitti Suomen-mestaruuden Bluesissa 2008 ja 2009 sekä HPK:ssa 2011[2][1]. Kausilla 2011–2015 hän edusti yhdysvaltalaisen University of Minnesota Duluthin jääkiekkojoukkuetta[2][3], kaudella 2015–2016 jälleen HPK:ta, 2016–2017 Espoo Unitedia, 2017–2019 Bluesia ja kaudesta 2019–2020 Kiekko-Espoota. Hän voitti Suomen-mestaruuden 2019, 2021 ja 2022 sekä sai SM-hopeaa 2017, 2023 ja 2024.[2]
Villilä on pelannut 276 SM-sarjan/liigan runkosarjan ottelua. Niissä hän on tehnyt 48 maalia ja antanut 173 maalisyöttöä. Pudotuspeleissä hän on tehnyt 111 ottelussa yksitoista maalia ja antanut 32 maalisyöttöä. Yhdysvaltojen yliopistosarjassa hän teki pelaamissaan 118 ottelussa viisi maalia ja antoi 30 maalisyöttöä. (tilanne kauden 2022−2023 jälkeen)[2]
Villilä pelasi alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2008 ja 2009[2][3]. Ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan, Sveitsin MM-kilpailuissa 2011 hän sai pronssia. Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen MM-kilpailuissa 2012 ja 2013 sekä viidenneksi sijoittuneeseen Suomen olympiajoukkueeseen Sotšissa 2014.[1][4]
Villilä on pelannut kaikkiaan 96 naisten maaottelua. Niissä hän on tehnyt kolme maalia ja antanut seitsemän maalisyöttöä. MM-kilpailuissa hän on pelaamissaan 18 ottelussa antanut kaksi maalisyöttöä. Olympialaisissa hän on pelannut kuusi ottelua ilman tehopisteitä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Tea Villilä Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 26.4.2015. Viitattu 23.1.2014.
- ↑ a b c d e f g h TEA VILLILÄ eliteprospects.com. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Tea Villila Eurohockey. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Tea Villilä sports-reference.com. Arkistoitu 25.12.2014. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)